Tunnen itseni kehnoksi hoitajaksi :-(.

Ap

-hoidon säännöt selväksi pojille

-yhdessä mietitte rangaistuskäytännön lapset/huoltajat

-päiväohjelmaan rutiinit, kuvat käyttöön -lapset voivat tarkistaa mitä seuraavaksi

-riittävästi ulkoilua

-riehuntatuokio pojat ovat poikia

-onko sinulla työnohjausta

-esimiehen tuki

-pojat testaavat auktoriteettia-nyt puututtava asiaan !

tuo poika on todella vaativa tapaus. Olisin itse varmaan ihan raivona tuossa tilanteessa. Siksi en olekaan pph. Saatko tukea mistään, teetkö yhteistyötä päiväkodin kanssa? Kyllä varmaan kotikasvatuksessakin on jotain puutteita, poika saa varmaan aina tahtonsa läpi.

Etä tämän toisen pojan kanssa meni tosi hyvin ennenkuin nämä sisarukset tuli hoitoon.

Päivät oli rauhallisia, sujuvia ja mutkattomia.

Nyt hieman kaaosmaisia.

Rytmistä pidän kiinni, mutta nyt pakkasjakso pitää meidät sisällä, joten uloskaan ei pääse "riehumaan".

Uloslähdöstä tulikin mieleeni toinen juttu.

Siinä vaiheessa tämä poika riehaantuu täysin. Juoksee ympäri taloa ja huutelee omia juttujaan.

Karkailee ulos, kiusaa ihan kamalasti pikkuveljeään.

Osaa pukea kyllä, mutta jostain syystä ei suostu. Äitinsä hakiessa on samanlaista.

Yleensä toiset odottaa jo täysissä pukeissa, kun poika edelleen juoksee ja riehuu. Pukeminen menee lopulta siihen, että minä puen tuota rimpuilevaa ja meuhkaavaa lasta. Pahimmassa tapauksessa hän riisuu vaatteita sitä mukaa kuin saan ne päälle.

Kerran tein niin (en tiedä saisiko), että meni pihalle toisten kanssa odottamaan, jätin ulko-oven auki että lapsi näkee meidät. Siinä vaiheessa alkoi ymmärtää, että toiset on jo valmiina ulkona.

Olen koettanut tehdä pukemisen leikiksi, keikin varjolla saada vaatteita päälle, esim. villasukat jalkaan "tossu ja sukkNen kurkistaa"-laululeikin avulla. Ei toimi.



Ap

Ylivilkas lapsi käyttäytyy tuolla tavalla. Se että teillä on hankalaa ei ole ollenkaan sinun vikasi. Lapsi on todella haastava ja asiasta täytyy keskustella avoimesti lapsen äidin kanssa. Usein ylivilkkaus ensimmäisenä tulee esiin siinä vaiheessa kun lapsi menee päiväkotiin tai eskariin tai minne hyvänsä missä odotetaan sääntöjen noudattamista, vuorottelua ja keskittymistä. KOtona vanhemmat helposti tasoittavat vilkkaan lapsensa elämän niin ettei siellä kohtaa tarpeeksi rajoja.

Mutta sun pitää saada se kuriin. Karkaaminen ovesta on vaarallista!!!

vaikea uskoa että hoidossa noin rajaton lapsi käyttäytyisi kotonakaan mallikkaasti. yleensähän on juuri toisinpäin. Ekana tulee mieleen että tämä lapsi kaipaisi jakamatonta huomiota. Sinä pph:na et sitä tietenkään voi hänelle paljoa antaa, enemmän se on vanhempien tehtävä. On voinut käydä myös niin, että hän kerjää huomiotasi vaikka sitten pahalla. Vanhempien kanssa ja työnohjauksessa olisi hyvä yhdessä sopia säännöt joilla tätä lasta ojennetaan. En lähtisi 4-vuotiasta enää väkisin pukemaan. Oman lapsen kanssa on lähdetty ulkovaatteitta (vaatteet kassissa tietysti) hoitoon kun ei pukeminen mitenkään onnistunut. Sen jälkeen on sujunut. Tällaista ei tietenkään toisen lapselle voi tehdä. Käyttämäsi keino edellä ulos menosta on varmasti ihan ok.

yhteys erityislto ja häneltä toimintaohjeet.

Suosittelen myös kuvien käyttöä pukemis yms.tilanteisiin.

Siirtymät ja oman toiminnan ohjailussa voi olla puutteita. Niihin tarkat ohjeet ja en suosittele aina laulua , leikkiä esim. uloslähtemiseen.

4v osaa jo pukea itse osittain, tulosta kuvakortteja (ota valokuvia/piirrä) ja laita kuvat lokerikkoihin , ja sitä mukaa kun on pukenut saa kääntää kuvan. Uskon että voittaminen saa haastetta lapseen. Oletko kysynyt pukekko kotona itse?

Miten saan pojan kuriin? Mitä teen? Kun puhuminen ja jäähyt ei auta. Sen takia onkin aika surkea polo-olo, kun en tiedä mitä pojan kanssa teen. Olenko näin huono hoitaja? :-(

kasvattamattomia Kiinan keisareita, jotka tyrkätään saamaan virikkeitä kun vanhemmat ei jaksa kasvattaa niitä.



Tyypillinen palstamamman Nico-Petteri, joka on saanut kaikki asiat periksi ja mamma ei näe mitään virheitä. Lapsen kasvatus ulkoistetaan yhteiskunnalle. Ja kun ei kotoa kuria löydy, lähdetään hakemaan ADHD-diagnoosia, että voidaan lopulta luistaa vastuusta kokonaan.

yhteys erityislto ja häneltä toimintaohjeet.

Suosittelen myös kuvien käyttöä pukemis yms.tilanteisiin.

Siirtymät ja oman toiminnan ohjailussa voi olla puutteita. Niihin tarkat ohjeet ja en suosittele aina laulua , leikkiä esim. uloslähtemiseen.

4v osaa jo pukea itse osittain, tulosta kuvakortteja (ota valokuvia/piirrä) ja laita kuvat lokerikkoihin , ja sitä mukaa kun on pukenut saa kääntää kuvan. Uskon että voittaminen saa haastetta lapseen. Oletko kysynyt pukekko kotona itse?

Mikäli olemme sisällä, on pukemistilanne kaoottinen.

Ulkona ollessamme, juoksee äitiään karkuun, haukkuu tyhmäksi ja takoo nyrkeillä.

Äitinsä tyyli ainakin on hieman hyssyttelevä, vaikka välillä hermostuukin kyllä kovasti. Tuolloin riuhtoo lasta ja "paiskoo" lattialle. Eli tuleeko lapsen tyyli kotoa...?

Ap

ja rajansa kaikelle on, tehkää pelisäännöt selväksi. Onko äiti puhunut asiasta neuvolassa?

Ehkäpä koko perhe kaipaa ohjausta, soita sosiaalityöntekijälle/th neuvolaan ja kysy vinkkiä





http://terveysnetti.turkuamk.fi/perhenetti/ADHD/paivakodinarki.html

kuuluuko lapsi perhetyöntekijän ohjaukseen vai lapsiperhepsykologille. Itse suositan ohjausta ja neuvontaa ulkopuoliselta taholta. Mieti jos lapsi puree sinua, heittää mailan ikkunaan, juoksee auton alle....mieluummin yhteys johonkin ja raporttia kirjallista johonkin. tiedän tapauksen jossa poika juoksi auton alle -pph syytettiin asiasta

kuinka rankkaa tämä työ on, ihan ilman eritysvaativaa lasta. Mutta nyt vaan poika kuriin. Jos kerran jäähypenkki ei auta niin sitten kun teet ruokaa/laitat välipalaa tms.niin poika sinun silmien alle kirjan tai lelun kanssa. Selitä että toisilla lapsilla OLTAVA leikkimisrauha.



Luulen, että pelkäät vähän pojan äidin reaktiota? Ettet uskalla laittaa stoppia tälle kun tiedät että äiti löysempi? Älä suotta ajattele noin!



Minun tuttava pph:lla oli erittäin vaativa hoitolapsi, joka mm.hakkasi toisia lapsia kun hoitajan silmä vältti, hoitajan oli pakko ottaa lapsi omien silmien alle,jotta toiset saivat leikkiä rauhassa. Loppujen lopuksi tämä poika siirrettiin pk:hon (taisi olla enemmänkin vialla, en tiedä) Ennenkuin joku ottaa vaitiolovelvollisuuden esille, niin kuulumme samaan tiimiin eli olemme saman esimiehen alaisia ja kokoonumme kerran kuussa käymään asioita läpi ja meillä myös oikeus purkaa mieltämme ja kertoa vaikeista tilanteista, jopa suositus tähän = oma työssä jaksaminen

Poika vaikuttaa tosi haastavalta tapaukselta. Toisille lapsille on taattava leikkirauha eikä ketään saa lyödä. Tiukat rajat ja jäähypenkki varmaankin ovat paikallaan, mutta miten olisi sen lisäksi hyvästä käytöksestä palkitseminen? Vaikkapa kun saa kymmenen hyvän käytöksen tarraa niin saa päättää mikä satu luetaan päiväuniaikaan tai joku vastaava mikä ei aiheuta kustannuksia ja on mahdollista toteuttaa muiden lasten kanssa. Ehkä vanhemmat voisivat myös kotona tehdä sitä ja palkinnoksi saisi vaikkapa jotain omaa tekemistä toisen vanhemman kanssa ilman pikkusisarusta? Tai ehkä jo pelkkä jatkuva kehuminen heti kun on tehnyt hienosti jonkin ihan pienenkin jutun voisi jo kääntää käytöksen positiiviseen suuntaan.



Yksin tuskin onnistut siinä vaan tarvitaan yhteiset säännöt kodin kanssa. Mutta ihan ensimmäiseksi otat yhteyttä omaan esimieheesi ja sanot että tilanne on mahdoton, koska et enää jaksa etkä pysty takaamaan toisten turvallisuutta yhden riehuessa.

Päällä puskemista, lelujen kanssa jahtaamista, tönimistä, päällä makaamista.

Tein pojille junaradan nuorimmaiseni huoneeseen.

Pienimmän kanssa valmistelin sillä välin lounashetkeä.

Leikkihuoneen ovi oli kiinni, että pienempi ei mene sotkemaan isompien leikkejä.

Hetken päästä kuulin kuinka toinen pojista (tämä rauhallisempi) itkee kamalasti ja huutaa että --- kiusaa.

Menin huoneeseen, tämä toinen poika makaa toisen pojan päällä ja pitelee kaulasta kovasti kiinni.

Poika lähti jäähylle, samalla huutaen "hyyiii", potkien ja rimpuillen. Jäähypenkillä huuteli "hyyii, pönttöpökylä!" Poika istui tuolilla niin pitkään, että huudot loppui, ehkä n. kymmenen minuuttia.

Ruokapöydässä kiukutteli pahasta ruuasta; "hyi, mitä kakkapökylä ruokaa". Poika lähti jäähylle.

Tuossa pari esimerkkiä tältä aamulta.

Lisäksi sylkemistä, suunnatonta kiljumista jos jokin asia ei miellytä.

Välillä koetan olla noteeraamatta pienimpiä tilanteita, noihin isompiin puutun heti.

Kehuja annan pojalle usein päivän mittaan. Aina jos tekee jotain hyvää, vaihtaa suosiolla leluja kaverin kanssa, kerää suosiolla lelut, poika saa kehut. Ja nauttii silminnähden.

Noissa ikävissä tilanteissa kysyn pojalta aina, miksi tekee niin. Vastaus on: "en tiedä".

Tänään lällätti toiselle pojalle: "lällällällää, olet pierupää."

Sanoi että "lällättäminen on tyhmää, siksi minä teen niin".

Työmotivaatio alkaa olla aika vähissä, samoin keinot.

En kuitenkaan mikään ammattilainen ole, minulta puuttuu alalle koulutus joten en tiedä miten tällaisissa tilanteissa kuuluisi oikeaoppisesti ammattilaisen silmin toimia.

Itsekin olen aika temperamenttinen tapaus.

Aamulla menin hetkeksi vessaan yksinäni puremaan pyyhettä, etten kimpaannu kunnolla pojalle.

Illalla puran sisälläni riehuvan pikkulapsen ja aggressioni pihalla oleviin petivaatteisiin.



Ap

sanoisinpa että normaalia tuonikäisten toimintaa aika ajoin, pahaa eivät tahdo kuitenkaan , eivät vain ymmärrä. Voit lukea niille mielenkiintoisia kirjoja , mikä niitä kiinnostaa esim, tulivuoret , kuumat geysirit tms. joskus muistelet lämmölllä nuota aikoja kun kuulet heidän käyvän armeijaa...

Pojan huutaessa ja kiljuessa, pitelee korviaan ja höpöttäessä näitä "pönttöpökylä-juttuja", sanoo kaverille että "olen aika kyllästynyt noihin sinun juttuihin".

Kaipaa välillä omaa rauhaa ja vetäytyy oven taakse leikkimään esim. legoilla.

Ja tästäkös tämä toinen suuttuu.

Menee kiukkuamaan, että mikset leiki kanssani, murisee, irvistelee ja uhkailee nyrkit pystyssä.

Minua harmittaa suunnattomasti etten saa poikia innostumaan mistään kädentuokioista (maalaaminen, piirtäminen, värittäminen, askartelu) jotta leikit ei aina olisi vapaata leikkiä, jolloin se kääntyy jossain vaiheessa riehumiseksi / kiusaamiseksi.

Tuostakin syystä koen että olen huono hoitaja.

Palapelejä kasataan paljon, mutta tämän haastavamman tapauksen kanssa sekin kääntyy yleensä siihen, että hän karkailee, höpöttelee kaikkea muuta, ei jaksa keskittyä.

Kirjoista poika tykkää, joten niitä luen hänelle usein.

Ja yksi esimerkki vielä: poika tekee yleensä aina sen mistä häntä kielletään tai varoitetaan etukäteen.

Aamulla pojat leikki muovikäärmeillä. Sanoin tälle toiselle pojalle, että muista sitten, ettei käärmeillä saa huiskia ketään kohti.

Siinä tein virheen, sillä poika otti heti käärmeen ja huiskautti sillä kaveria päähän.



Ap

kertomasi perusteella et todellakaan ole huono hoitaja, vaan tuolla pojalla on vakavia ongelmia. Älä missään nimessä jää yksin, vaan otat nyt yhteyttä esimieheesi ja pyydät apua. Ja erityisesti elton katselemaan tuota meininkiä!! Ei tuollaista pysty yksin kukaan hoitamaan, luulen että tuon lapsen olisi parempi olla päiväkodissa erityisryhmässä ensisijaisesti siksi, että saisi tarvitsemansa avun!! Tuo "teen sen siksi kun se on tyhmää" sai minulle palan kurkkuun...varmaan lapsenkin itsetunto jo aika kovilla kun ei pysty olemaan kuin muut :(

Nyt olen uuden "ongelman" edessä, joka totisesti saa minut tuntemaan huonommuutta ja miettimään, onko minussa ja toimintatavoissani vikaa. Eilen poika lukitsi itsensä ja kaverinsa wc:n lukkojen taa. Ilmeisesti löi kaveria tuolla ollessaan, kaveri itki mutta poika ei kehoituksistani huolimatta avannut ovea. Koetin avata ovea ulkopuolelta veitsen kärjillä ja vaikka millä, mutta en saanut. Lopulta minulla pääsi itku, poika avasi oven ja joutui jäähylle,

Kerrottuani tästä äidille, hän oli todella harmissaan. Kuulemma nämä on täysin uusia piirteitä pojassa, ennen ei tällaista ole ollut. Poika käy osan aamupäivistä kerhossa, jonne mummi kuljettaa. Kerhossakin menee äidin kertoman mukaan hyvin.

Ehkä minä sitten olen huono hoitaja... :(