G: Jos sinulle tulee päivävieraita 92km päästä, mitä tarjoat?

tää on just sitä ettei nykyään enää ole tapoja tai ollaan vaan todella laiskoja ja itsekkäitä! Tietty ruoka vieraille, jotka tulevat kaukaa -pitäshän sitä itsekin syödä jo tuossa vaiheessa se lounas (joskus viim yhen aikaan) niin samallahan sen keiton tai laatikon teke eikä paljon maksa että saa pötyä pöytään -jos vieraat kutsuu, on heistä myös pidettävä huoli!



Meillä kokataan rakkaudella ja kaikki sukulaiset (yleensä meillä käy vaan sukua) ruokitaan huolella. Noh, toisaalta pakko myöntää etten ole kyllä ikinä ollut siskoni luona ja saanut siellä ruokaa.... Mutta siis, mulle olisi kauhistus, että ruokaa en tarjoaisi varsinkin pitkänmatkalaisille. Eri asia, jos pistäytyvät esim. illalla naapurista tms. Ja silloinkin kysyisin, haluavatko jotain! Huhhuh...

toki tarjonnut ruuan, jos meille olisi tultu kylään tuohon aikaan ja olisin sen myös ilmoittanut vieraille etukäteen tyyliin: "Maistuukos lapsille makaronilaatikko, jos laittaisin sen..?"



Jos taas olisin menossa vastavasti kylään ja minulle ei erikseen olisi ilmoitettu, että vieraspaikassa on tarjolla ruoka, olisin varmuuden ainakin lapset ruokkinut vielä ennen kylään menoa - vaikka siellä kyläilykaupungin mäkkärissä. Aikuinen nyt elää jonkun tunnin pullanpalallakin :)

Pysähdyimme tutun luona matkalla Pohjanmaalta Uusimaalle. Kokonaismatka oli 500 km ja siitä jo 150 takana kylään tullessa, ja lounasaikaan myös. Emme odottaneet ruokaa ja lapsellekin olin tietenkin varannut ruuat mukaan, mutta jotain "suolaista" edes! On kamalaa juoda kahvia ja nakertaa makeaa valmispitkoa, kun on kova nälkä.

Siinä matka-aika venyy aivan järkyttäväksi, jos kyläilet tunnin, puolitoista ja sitten heti seuraavalla huoltsikalla pitää pysähtyä syömään. Pienen lapsen kanssa ei ole helppoa matkustaa 500 km, jos matka venyy 8-9 tunnin mittaiseksi tämän takia.

Tässä oli kyse emännän ajattelemattomuudesta. Meidän molempien suvussa on ehdottomasti tapana tarjota ruoka matkalaisille, automaattisesti. Ei ole äidin tavat periytyneet tyttärelle :)

Mielestäni päivävieraille pitäisi tarjota aina ruokaa, jos tulevat kylään. Eihän sen mitään sisäfilettä ole pakko olla, vaan esim. lasagne, lihapullat yms. ovat monille perheille herkkua ja lapsetkin yleensä tykkäävät.



Onko vieraanvaraisuus Suomessa jotenkin rapistunut, koska omastakin lähipiiristä löytyy esimerkkejä siitä, että kylässä on tarjolla lähinnä kahvia ja makeaa kahvileipää, vaikka olisi lounasaika? Eikä osata ottaa huomioon sitä, että jos matkaan täytyy lähetä vaikkapa 1-2 tuntia ennen perille pääsyä, olisi jo hyvinkin ruoan paikka siinä vaiheessa.



Ja jos puhutaan rahasta, niin makaronilaatikon, lasagnen tms. laittaminen vieraille ei ole juurikaan kalliimpaan kuin kahvin, "pienen suolaisen" ja pullan laittaminen.



Omissa sukulaisissa on useampi sellainen, joka ei koskaan tarjoa ruokaa, ja siinä sitten ollaan nälissään koko päivä. Kerran olen siitä sanonutkin kälylleni, ja hepä sitten päättivät loukkaantua miehensä kanssa. Joo, tietenkin jonkun mielestä voi olla tyhmää kommentoida toisten tarjoiluita, mutta jos on ollut useamman kerran samassa kyläpaikassa nälässä, niin alkaa sekin harmittaa.



Vieraanvaraisuus kunniaan! Vieraille tarjotaan ruokaa, sitten jälkiruokaa ja kahvit. Kahvittelupistäytyminen on erikseen, sellainen parin tunnin vierailu naapureiden kesken. Silloin voi tarjota sitä kahvileipää.

Mua ihmetyttää aina näissä ketjuissa se, että minkä takia ei voi puhua niiden läheisten sukulaisten ja ystävien kanssa?



Eikö tosiaan voi kysyä etukäteen, että kun tullaan matkan päästä, niin syödäänkö matkalla vai miten tehdään?



Tai jos ei etukäteen kysy, niin nälän tullessa voisi kysyä, että meillä on ruoka-aika. Lähdettekö seuraksi hampparille vai mitä tehdään?



Sen sijaan kyräillään selän takan ja hulluimmat pistävät välit poikki.

Menimme sukulaisnaisen 50-vuotissynttäreille lahjoineen kaikkineen. Hän ei varsinaisesti "juhlinut", mutta oli kuitenkin kutsunut käymään, koska heidän Jyväskylän-kotinsa oli pitkän automatkamme (n. 400 km) puolivälissä. Oli vielä sopivasti lounasaikakin. Ja meillä kaamea nälkä.



Ja mitä oli tarjottavana: kahvia! Kakku oli ollut superpieni ja sitä oli jäljellä parin ruokalusikallisen verran; senkin perheen parikymppinen poika ehätti syömään. Siinä kaikki.



Olimme kuolla nälkään, kun kurvasimme lähimmällä huoltoasemalle syömään. Onneksi ABC oli tällä kertaa lähellä, vaikka emme niistä McDonalds-kopioista pahemmin muuten perustakaan.



Kun tämä rouva tulee itse kylään, hän syö varmaankin kahden edestä :). Me emme näiden "50-vuotisjuhla-tarjoiluiden" jälkeen ole heille päin eksyneet -)

100 km ei ole matka eikä mikään. Eikä meidän perheessä syödä lounasta. Eri asia sitten, jos kyseessä on pidempi vierailu illalla, jolloin kysy, tahtooko vieras ruokaa ja osaan varautua laittamaan sitä tarpeeksi.

Mutta mä itse en välttämättä odota ruokatarjoilua. Kahvit ja vaikka voileivät on ihan ok, mikä riittää meille. Mulla on yksi kaveri jonka luona käydään sillointällöin ja yleensä olen varautunut niin että käydään vaikka matkalla jossain huoltamolla syömässä jos ei kunnon ravintolaan jakseta mennä.

Et selvästikään kyläile itse kovinkaan paljon; muuten et ihmettelisi tätä ketjua. Tai sitten olet ikäsi kaupungissa asunut eikä sinulla ole sukulaisia Kehä III:n ulkopuolella.



Esim. Satakunnassa tai Pohjanmaalla, varmasti myös jossain Itä-Suomessa vieraanvaraisuus on kunnia-asia. Nämä ketjut syntyvät, kun siitä poiketaan. Ja kun niitä "hampparipaikkoja" tai huoltamoitakaan ei maaseudulla ole ihan joka paikassa 24/7 auki!