Lue keskustelun säännöt.
MOT naisen väkivaltaisuus
30.01.2012 |
Feministi tutkija selitti naisten yliedustusta teräaseella tehdyistä pahoipitelyistä sillä, että naisen on heikompana joskus pakko tarttua puukkoon itsepuolustukseksi. Tämän vuoksi tilastot ovat virheellisiä, antavat naisista väkivaltaisen kuvan.
Toimittaja kysyi miksi naiset tappaa myös lapsiaan useammin kuin mies. Akka meni ihan vaikeeksi. Ei sentään kehdannut väittää että nainen on heikompi kuin vauva.
Kommentit (29)
Ei ole mitään järjestelmää sen käsittelemiseen.
Ja toi Sirkka Perttu on joku parisuhdeväkivallan asiantuntuntija. Mistä näitä revitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saako fyysisesti heikompi mies sitten tarttua puukkoon, jos on pakko kun vastassa on fyysisesti vahvempi ja paljon suurempi mies?
Onko se lieventävä asianhaara? Tosiaakin, typerää.
Antaa tosi huonon kuvan feministeistä, jos tuo kutsuu itseään sillä nimellä.
olen kokenut sitä miehen puolelta!
Mistä näkee netistä?
turvautua väkivaltaan kertoo mielenterveysongelmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
palvelee aina kun on ylen ohjelmasta kyse.
Ei löydy videota ohjelmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2/3 perhesurmista on miesten tekemiä. Lapsia hoitavat ylivoimaisesti enemmän naiset, myös huonosti.
2/3 perhesurmista on miesten tekemiä. Lapsia hoitavat ylivoimaisesti enemmän naiset, myös huonosti.
alkoiko totuuden paljastuminen pelottamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2/3 perhesurmista on miesten tekemiä. Lapsia hoitavat ylivoimaisesti enemmän naiset, myös huonosti.
viime joulukuulta. Jos joku epäilee niin voin mielihyvin linkittää tilastoja. Tuntuu vähän omituiselta että viimeaikaisten uutisointien valossa jollain on vielä pokkaa kieltää suomalaisen miehen väkivaltaisuus. :(
Suomessa on tehty viimeisen kymmenen kuukauden aikana kuusi perhesurmaa. Tuorein tapaus on Helsingin Laajasalosta, missä perheenisä tappoi vaimonsa sekä 1- ja 4-vuotiaan lapsensa tiistaina.
Viime aikojen murhenäytelmät ovat nostaneet Suomen perhesurmatilastojen kärkisijoille.
Joulukuu: Isä surmasi vaimonsa sekä 5- ja 8-vuotiaan tyttärensä Vantaan Hakunilassa.
Äiti tappoi 5-kuukautisen ja 3-vuotiaan tyttärensä Kouvolassa.
Marraskuu: Isä poltti talonsa ja tappoi kaksi lastaan Tyrnävällä.
Lokakuu: Isä surmasi vaimonsa ja alle 10-vuotiaan poikansa Varkaudessa.
Huhtikuu: Isä ampui entisen avovaimonsa, pariskunnan teini-ikäisen pojan ja itsensä Ikaalisissa.
Yhtä synkkä vuosi oli 2008, jolloin Suomessa tapahtui seitsemän perhesurmaa. Niissä kuoli yhteensä 16 henkilöä.
Monet muistavat yhä Oulun tapauksen, missä opettajaisä ampui opettajavaimonsa ja kaksi, noin 10-vuotiasta lastaan sekä itsensä.
Myös Ylitornion tapaus järkytti suomalaisia: ikämies ampui keski-ikäiset, kehitysvammaiset kaksostyttärensä, vaimonsa ja itsensä.
Asiantuntijoiden mukaan perhesurmille ei löydy yhtä, selittävää syytä.
Se tiedetään, että äitien tekemien surmien takana on usein mielenterveysongelmia, kuten masentuneisuutta ja psykoottisia häiriöitä. Nuoret naiset uupuvat lastensa kanssa, eivätkä osaa tai halua hakea apua ajoissa. Isien tekemiin surmatöihin liittyy mustasukkaisuutta, alkoholiongelmia ja eron uhkaa.
Taustalla on lähes aina pitkään jatkunut ongelmatilanne, jota ovat syventäneet esimerkiksi köyhyys, terveyspulmat ja perheväkivalta.
Perhesurmat ovat rikoksina harvinaisia. Suomessa ne tuntuvat tapahtuvan sarjoissa.
Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma epäilee syyksi esimerkin vaikutusta.
Hän uskoo, että julkisuus ruokkii tapauksia ja toimii eräänlaisena laukaisutekijänä.
Perhesurmat kertovat jotakin yhteiskunnan tilasta.
Vaikka Suomi on rikkaampi kuin koskaan, hyvinvointi ei yllä kaikkiin kansalaisiin. Kysymys ei ole pelkästään rahasta, vaan henkisestä hyvinvoinnista.
Tämä tuntuu välillä unohtuvan jatkuvan kasvun nimiin vannovissa yhteiskunnissa, joista yllättävän moni tuntuu voivan pahoin. Öljyrikas Norja on tästä hyvä esimerkki.
Yhteiskunta ei voi estää perhesurmia, mutta se voi tarjota apua vaikeaan tilanteeseen ajautuneille luomalla ja myös ylläpitämällä sellaisia tukijärjestelmiä, mistä avun hakeminen on helppoa ja nopeaa.
Mediallakin on asiassa vastuunsa. Perhesurmat eivät sovi lööppeihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on tehty viimeisen kymmenen kuukauden aikana kuusi perhesurmaa. Tuorein tapaus on Helsingin Laajasalosta, missä perheenisä tappoi vaimonsa sekä 1- ja 4-vuotiaan lapsensa tiistaina.
Viime aikojen murhenäytelmät ovat nostaneet Suomen perhesurmatilastojen kärkisijoille.
Joulukuu: Isä surmasi vaimonsa sekä 5- ja 8-vuotiaan tyttärensä Vantaan Hakunilassa.
Äiti tappoi 5-kuukautisen ja 3-vuotiaan tyttärensä Kouvolassa.
Marraskuu: Isä poltti talonsa ja tappoi kaksi lastaan Tyrnävällä.
Lokakuu: Isä surmasi vaimonsa ja alle 10-vuotiaan poikansa Varkaudessa.
Huhtikuu: Isä ampui entisen avovaimonsa, pariskunnan teini-ikäisen pojan ja itsensä Ikaalisissa.
Yhtä synkkä vuosi oli 2008, jolloin Suomessa tapahtui seitsemän perhesurmaa. Niissä kuoli yhteensä 16 henkilöä.
Monet muistavat yhä Oulun tapauksen, missä opettajaisä ampui opettajavaimonsa ja kaksi, noin 10-vuotiasta lastaan sekä itsensä.
Myös Ylitornion tapaus järkytti suomalaisia: ikämies ampui keski-ikäiset, kehitysvammaiset kaksostyttärensä, vaimonsa ja itsensä.
Asiantuntijoiden mukaan perhesurmille ei löydy yhtä, selittävää syytä.
Se tiedetään, että äitien tekemien surmien takana on usein mielenterveysongelmia, kuten masentuneisuutta ja psykoottisia häiriöitä. Nuoret naiset uupuvat lastensa kanssa, eivätkä osaa tai halua hakea apua ajoissa. Isien tekemiin surmatöihin liittyy mustasukkaisuutta, alkoholiongelmia ja eron uhkaa.
Taustalla on lähes aina pitkään jatkunut ongelmatilanne, jota ovat syventäneet esimerkiksi köyhyys, terveyspulmat ja perheväkivalta.
Perhesurmat ovat rikoksina harvinaisia. Suomessa ne tuntuvat tapahtuvan sarjoissa.
Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma epäilee syyksi esimerkin vaikutusta.
Hän uskoo, että julkisuus ruokkii tapauksia ja toimii eräänlaisena laukaisutekijänä.
Perhesurmat kertovat jotakin yhteiskunnan tilasta.
Vaikka Suomi on rikkaampi kuin koskaan, hyvinvointi ei yllä kaikkiin kansalaisiin. Kysymys ei ole pelkästään rahasta, vaan henkisestä hyvinvoinnista.
Tämä tuntuu välillä unohtuvan jatkuvan kasvun nimiin vannovissa yhteiskunnissa, joista yllättävän moni tuntuu voivan pahoin. Öljyrikas Norja on tästä hyvä esimerkki.
Yhteiskunta ei voi estää perhesurmia, mutta se voi tarjota apua vaikeaan tilanteeseen ajautuneille luomalla ja myös ylläpitämällä sellaisia tukijärjestelmiä, mistä avun hakeminen on helppoa ja nopeaa.
Mediallakin on asiassa vastuunsa. Perhesurmat eivät sovi lööppeihin.
2/3 perhesurmista on miesten tekemiä. Lapsia hoitavat ylivoimaisesti enemmän naiset, myös huonosti.
Eihän tässä sitä kiistettykään.
Johtunee varmaan testosteronista ja siitä, että miehet yleensä ottaen liikkuvat enemmän ryyppyporukoissa, ryypiskelevät enemmän ja holtittomammin kuin naiset .
Kuinkahan paljon väkivaltatilastot siivoontuisivat, jos kukaan ei enää käyttäisi alkoholia?
Ne naiset joilla on taipumusta väkivaltaiseen käytökseen, niin ne ovat sitten tosissaan arvaamattomia ja väkivaltaisia, ihan samalla lailla kuin tollaiset miehetkin.
Usein naisilla vaan väkivaltaisuus kohdistuu helpommin omaan itseen. Kun päässä pettää piuhat niin nainen tekee useammin itselleen pahaa kuin muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Vanhempien lapsiinsa kohdistamat henkirikokset Suomessa" löytyy ihan muutakin (tutkittua) tietoa kuin päivälehdet: Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim
2009;125(9):991-6
Hanna Putkonen, Ghitta Weizmann-Henelius ja Markku Eronen
Alkuperäistutkimus
(googlaa otsikolla niin löytyy).
Tässä rekisteritutkimuksessa selvitettiin kaikki vanhempien lapsiinsa kohdistamat henkirikokset Suomessa vuosina 1995 - 2005. Aineisto koostui 66 surmatun lapsen 50 vanhemmasta.
TULOKSET: Äitejä oli aineistossa 26 ja isiä 24. Viisi äitiä ja kymmenen isää surmasi myös itsensä. Surmatyön jälkeen 18 äitiä ja 13 isää tutkittiin psykiatrisesti tai oikeuspsykiatrisesti. Heistä kahdeksalla (44 %) äidillä ja kahdella isällä (15 %) oli psykoottinen häiriö. Persoonallisuushäiriö todettiin seitsemällä äidillä (39 %) ja yhdeksällä isällä (69 %), ei-psykoottinen mielialahäiriö viidellä äidillä (42 %) ja seitsemällä isällä (58 %).
PÄÄTELMÄT: Vanhemmat, jotka surmaavat lapsensa, poikkeavat muista henkirikokseen syyllistyneistä. Itsemurhien ehkäisemisellä luultavasti ehkäistään myös lasten henkirikoskuolleisuutta.
Aineistossamme lapsensa surmaaja oli yhtä usein äiti kuin isä. Kuitenkin isät surmaavat tavallisemmin myös itsensä, ja näin ollen eloon jääneistä tekijöistä useampi oli äiti. Lapsen surmaamiseen liittyykin tyypillisesti itsemurha tai sen yritys. Sukupuolten välisiä eroja tuli esiin vähän. Lapsensa surmanneet vanhemmat ovat selkeästi muista henkirikokseen syyllistyneistä poikkeava ryhmä. Aivan tavanomaista väestöä he eivät kuitenkaan ole.
Aineistomme äideistä kävi työssä 38 % ja isistä 58 %. Tämä on enemmän kuin keskimäärin suomalaisten henkirikosten joukossa (17 % naisista, 18 % miehistä) (Kivivuori ym. 2007), mutta vähemmän kuin väestön keskimääräinen työllisyysaste vuosina 1995 - 2005 (56 % naisista ja 62 % miehistä) (Tilastokeskus 2008a). Aiemminkin rikoksen tehnyt oli 19 % äideistä ja 33 % isistä. Tämänkään muuttujan mukaan aineiston vanhemmat eivät edusta keskimääräistä väestöä.
Tekijäisien perhetilanne oli useammin kuin äitien se, että vanhemmat asuivat yhdessä, mutta ero oli uhkaamassa; äidit olivat jo yksin. Erojen tai niiden uhan on aiemminkin havaittu liittyvän nimenomaan miesten laajennettuihin itsemurhiin (Somander ja Rammer 1991).
kirjoittajan oma huomio:
Hyvä huomio on tuo, että naiset ovat useimmiten lapsiensa hoitajia, joten se vaikuttanee asiaan. Miehet taas surmaavat useimmiten ryyppykaverinsa.
eli alkoholin ja tuomion kanssa (samainen Duodecimissa julkaistu tutkimus)
Yksi äiti (4 %) ja kymmenen isää (42 %) olivat päihtyneinä alkoholista, yksi äiti ja kolme isää (13 %) alkoholista ja muista päihteistä sekä yksi äiti ja yksi isä vain muista päihteistä. Sukupuolten välinen ero päihtymyksen suhteen oli merkitsevä (?2 = 15,395, df = 3, p < 0,002). Muita tekotilanteeseen liittyviä seikkoja on kuvattu Internet-oheisaineiston taulukossa 3 .
Eloon jäi 20 äitiä ja 14 isää, näistä 16 äitiä (80 % eloon jääneistä) ja 12 isää (86 % eloonjääneistä) määrättiin mielentilatutkimukseen. Heidän lisäkseen psykiatri tutki muutoin kaksi äitiä ja yhden isän. Tutkittujen diagnoosit ja syyntakeisuusarviot on esitetty taulukossa.
Yhden äidin ja yhden isän syytettä ei lopulta viety oikeuteen. Murhasta tuomittiin viisi äitiä (25 %) ja yhdeksän isää (64 %), tahdosta riippumattomaan hoitoon määrättiin seitsemän (37 %) äitiä ja yksi (8 %) isä. Kolme äitiä ja yksi isä sai ehdollisen tuomion. Elinkautisia tuomioita oli seitsemän. Muiden tuomioiden keskimääräinen pituus oli 7 v 4 kk (mediaani 8 v 2 kk).
Eikä näköjään pahemmin tutkiakaan. Alkaen siis siitä että jo äidit hakkaavat lapsiansa, vaikka ulkokuoren perusteella ollaan hyvinkin puhtoisia. Näin miehenä kyllä vähän ihmettelin että neuvoloissa ei sitä omaa väkivaltaisuutta edes tiedustella ja ainoa instanssi joka asian kanssa työskentelee on muutaman tyypin järjestö.
kaikki lapsien surmamiset eivät tule lehdistön tietoon (onneksi).
terveisin,
lastenlääkäri
kokema väkivalta on yleensä äidin tekemä, Sen jälkeen taas isän tekemää. Muistaakseni suhdeluku oli 80%, joka siis kääntyi 10 ikävuoden jälkeen.
on usein niin selvästi tarkoitushakuisia, että oikein silmiä kirvelee lukea. Mm. silloin kun lapsen kurittaminen kriminalisoitiin, naisten osuus perheväkivallasta nousi 70%:iin. Tämähän ei tietysti sopinut telaketjufeministeille, joten termi muutettiin nopeasti 'parisuhdeväkivallaksi', että saatiin taas miehet tilastojen kärkeen. Kun sitten naisten osuus alkoi tässäkin nousta, keksittiin 'lähisuhdeväkivalta', jolloin jokainen tutun ja läheisen tekemä väkivalta luettiin 'lähisuhteeksi'.
Tilastot on usein tilaajansa näköisiä.
Näissä naisten väkivaltatilastoissa myös hyvin usein unohdetaan tahallaan henkinen väkivalta, jossa naiset ovat miehiä huomattavasti parempia. He tekevät sen niin pikkuhiljaa, että sitten kun uhri murtuu ja tekee jotain peruuttamatonta, joka tietysti päätyy otsikoihin, jää jäljelle vain päivittelijöitä tyyliin "en käsitä miten se noin muuttui, ei meillä koskaan mitään väkivaltaa ollut." Naapurit ja tutukaan ei tietysti ole mitään tavallisuudesta poikkeavaa huomanneet. Nalkuttaminen kun on arkipäiväistä.
Ei pidä unohtaa, että naiset harjoittelevat henkistä väkivallankäyttöä päivittäin töissä ja muissa sosiaalisissa tilanteissa toisillaan. Selkäänpuukotukset ja selän takana mustamaalaukset ovat tyypillisintä juuri naisilla.
Aika kaukaa haettu selitys, jolle pitäisi olla jotain näyttöä. Sen sijaan tiedetään, että naisen on liki mahdotonta saada pahoinpitelytuomiota miespuolisonsa pahoinpitelemisestä. Kuten ohjelmastakin kävi ilmi, ei poliisi viitsi tavallisia mieheen kohdistuneita pahoinpitelyjä tutkia, joten ne jäävät pimentoon.
Koska nainen on valtiofeministisessä diskurssissa aina uhri tapahtumista riippumatta niin taannoinen hätäkeskuspäivystäjänkin kysymys "otatsä naiselta pataan" on ymmärrettävä.