Kaveri haaveilee kolmannesta vaikkei jaksa hoitaa entisiä
Kaveri haluaa kolmannen lapsen, hänellä on nyt 3vee uhmis tyttö ja pieni vauva. Kaverin mies jolla on isompia lapsia ennestäänkin haluaa myös monta lasta nuorikon kanssa. Mies ei paljoa osallistu lasten hoitoon, joten hänen on helppo halutakin. Kaveri on pienten lastensa kanssa yksin ja loppuun väsynyt, vauva valvottaa ja uhmis on poikkeuksellisen agressiivinen ja rajaton tapaus ja kaverilta menee hermot päivittäin tosi pahasti. Kaveri haaveilee silti kolmosesta ja miettii lopettavansa imetyksen (pikkuvauvan!) että hedelmällisyys palautuisi. Tuntuu että hän haluaa lasta vain koska mieskin haluaa ja koska pystyy saamaan lapsia helposti. Ettei hän edes pohjimmiltaan halua vauvaa tai raskautta vaan kokee, että raskaus on "luonnon voima" joka vain tulee ja pyyhkäisee naisen mukanaan. Edelliset lapset vahinkoja. Voinko hänen kaverinaan ilmaista mielipiteeni suoraan vai pitääkö katsoa sivusta? Kaveri laiminlyö etenkin esikoistaan aika pahasti jo nyt.
Kommentit (11)
niin kauniissa kukassa. Mitähän se ap:n kaveri tekisikään ilman näin ihanan lojaalia ystävää?
Tähän lisäykseksi vielä se, että esikoistyttö on täyspäiväisessä tarhassa maksimitunit, että äiti jaksaisi vauva arkea. Tässä tapauksessa varmaan ihan hyvä, mut puhuu sen puolesta, ettei jaksamista juuri ole.
että oon huolissani sun jaksamisesta ja eikö sen vauvan kanssa voisi vähän odottaa, että nykyisten lasten kanssa elämä tasaantuu. Ja olisin mielestäni hyvä ystävä. Kaverisi on hormonipöllystä sekaisin.
Mun äiti just sanoi, että hän oli kommentoinut työkaverinsa vauvahaaveita. Tällä naisella on 3 lasta, joista 1 erityislapsi, 1 vakavasti allerginen ja yksi vielä vauva, ja äiti käy töissä koska ei ole varaa olla kotona. Kys. nainen on lastenvaatehullu ja käyttää todella paljon rahaa ulkonäköönsä - sinänsä siinä ei ole mitään vikaa, mutta tietenkin voisi olla rahaa olla vauvan kanssa kotona ja panostaa oirelevaan erityislapseen, jos eläisi hieman säästeliäämmin. Äitini oli siis kehottanut harkitsemaan vielä.
Tuo äitini työkaveri on aivan ihana ihminen, mutta jostain syystä ei oikein kykene ajattelemaan tuota lapsiasiaa loppuun asti.
En kuulemma osaa arvioida voimiani enkä rajojani. Toinen lapsi on ihan selvästi liikaa, hyvätuloinen ammatti varmasti aivan liian vaativa minulle, ei nyt ainakaan omakotitaloa saisi ostaa, eikä nyt ainakaan mennä luottamustoimeen...
Ja kas, mikä onkaan tilanne: Sisko kököttää köyhänä pienessä ahtaassa vuokrakämpässä merkonomin tutkinto plakkarissa, työura mitäänsanomattomia pätkätöitä, ei lapsia, ei mitään.
kenenkään lapsilukua tai perhesuunnittelua. Se on heidän asiansa.