Lue keskustelun säännöt.
Olen 17v. ja toive"ammattini" on kotiäiti
Kommentit (27)
on nyt 17....
ja suunnittelee siis elämänurakseen kotiäitiyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miettisin, kiinnostaako elämässä joku muukin asia. Jos pyöräytät muksut nyt, saatat sitten 35v.:nä olla kitkerä katkera niille, jotka hankkivat teininä kokemuksia, harrastivat, tutustuivat ihmisiin, matkustelivat. Kotiäitiys rajoittaa kaikkea tuota. Voihan tietysti tuntua siltä, että mikään uusi ei kiinnosta juuri nyt, vuoden tai parin kuluttua voi jo kiinnostaa.
Eli mieti, joudutko hautaamaan jotain unelmia tämän unelman vuoksi.
Minä valitsin kotiäitiyden ja nyt kohta 10 vuotta olen lapsiani hoitanut kotona ja koskaan en kadu valintaani.Nämä vuodet kotona lasten kanssa on olleet elämäni parhaita. Minulla on neljä tyytyväistä ja tasapainoista lasta. Koulusta olen saanut erittäin positiivista palautetta lapsistani enkä kadu koskaan, että nautin heidän seurastaan, heidän syntymästään näihin päiviin saakka.
Toki, rankkaahan se oli silloin, kun oli useampi vaippaikäinen vielä, mutta väsymykselle, kun ei anna periksi, vaan taistelee perheen yhteisen hyvän eteen, huomaa, että lopussa kiitos seisoo.
Jos joku vaan tahtoo kotiäidiksi, suosittelen lämpimästi. Tytötähän tämä siinä missä mikä tahansa muukin työ. Alipalkattua ja aliarvostettua, mutta muilla mittareilla mitattuna kultaakin arvokkaampaa! En vaihtaisi näistä 10 vuodesta päivääkään pois. Ja onneksi meillä oli tähän mahdollisuus.
Ikää minulla on mittarissa 33 vuotta ja työelämä ja lisäkouluttamiset kutsuvat. Elämä on juuri niin kuin pitääkin! =)
Joten tuo kitkerä ja katkera kotiäiti vertaus vain huvittaa minua. Onhan sitä kotiäitinäkin mahdollisuus tavata ihmisiä, harrastaa ja matkustella. Eivät lapset tähän ole este. Vaatii tietysti suunnitelmallisuutta ja stressinsietokykyä, mutta kun senkin oikein oivaltaa, niin nekin onnistuvat. =D Ei kannata liiaksi kurkkia sinne omaan napaan...
Jos oikein laskin, niin olet ollut (noin) 23-vuotias esikoisesi syntymän aikoihin, joten et ole niinsanotusti hypännyt kotiäidin "rooliin" suoraan peruskoulun tai lukion penkiltä.
Kotiäitiyttä vastaan minulla ei ole mitään, eikä nuoria vanhempiakaan sen puoleen, joten älä käsitä kommenttejani väärin. :)
t. Eräs vm. 1973
Jos lapsillesi isona selviää että olet tehnyt heidät vain istuaksesi kotona eikä sinulla ole kunnianhimoa minkään asian suhteen, he tulevat halveksimaan sinua.
Kannattaa kokeilla lastenhoitotyötä, pestaudu vaikkapa 2 vuodeksi hoitamaan lapsia johonkin perheeseen. Suurta määrää lapsia, ainakin 3-4. Siten saat jonkunlaisen käsityksen siitä mikä odottaa. Minä olen tehnyt tuollaista työtä ja olen aika varma siitä että oman lapsen kanssa olen kotona maksimissaan vuoden, sitten hän saa mennä hoitoon ja minä elän elämääni.
On lastenkin parhaaksi että vanhemmilla on varaa elättää heidät ja että äiti osaa vähän muutakin kuin lämmittää eineslihapullia ja pestä peppuja. Ensin siis työ, sitten kokeile äitiyslomaa mutta pidä työpaikkasi koska kotona lorvailu ei ehkä olekaan ihan sitä mitä kuvittelit.
Kotiäitiydestä ei makseta mitään, tätä et ilmeisesti tiennyt?
Äitiyspäivärahalla EI TODELLAKAAN elätä edes itseään, saati sitten lasta. Ellei jää tositosi hyväpalkkaisesta työstä äitiysrahalle. Äitiys(ja vanhempain-)rahaa saa vain 9-10 kk. Sittenpä loppuvat tulot.
Alle kolmevuotiaasta saat kotihoidontukea noin kolmesataa, josta vähennetään verot. Ei taida riittää elämiseen?
Päivähoito maksaa 250 euroa per lapsi(paitsi rutiköyhillä), jos kuitenkin töihin menet.
Jonkun pitäisi katsoa koululaistenkin perään kun tulevat koulusta, kun sinä olet tienaamassa ruokarahaa lapsillesi. Sekin maksaa.
tai oikeastaan ihailin Peppi Pitkätossussa Tommin ja Annikan äitiä ja halusin samanlaiseksi, kätevää mukulat leikkivät vielä naapurissa päivät pitkät.
No, nyt ne "Tommi ja Annika" on muuttaneet kotoa pois ja niiden isäkin, eihän oikeiden Tommin ja Annikan isäkään kotona ollut.
Eli on ihan kiva että tuli hankittua ammatti ennen "Tommia ja Annikaa", elämä olisi aika tylsää jos yksin täällä kököttäisin toimeentulotuella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äitiyspäivärahalla ei elätetä itseä saatika lasta? itse saan minimi äitiyspäivärahan +lapsilisä ja hyvin elätän itseni ja myös lapseni :O
ja kotihoidon tukea saa yli 400 siis tota minimi...
Minä valitsin kotiäitiyden ja nyt kohta 10 vuotta olen lapsiani hoitanut kotona ja koskaan en kadu valintaani.
Nämä vuodet kotona lasten kanssa on olleet elämäni parhaita. Minulla on neljä tyytyväistä ja tasapainoista lasta. Koulusta olen saanut erittäin positiivista palautetta lapsistani enkä kadu koskaan, että nautin heidän seurastaan, heidän syntymästään näihin päiviin saakka.
Toki, rankkaahan se oli silloin, kun oli useampi vaippaikäinen vielä, mutta väsymykselle, kun ei anna periksi, vaan taistelee perheen yhteisen hyvän eteen, huomaa, että lopussa kiitos seisoo.
Jos joku vaan tahtoo kotiäidiksi, suosittelen lämpimästi. Tytötähän tämä siinä missä mikä tahansa muukin työ. Alipalkattua ja aliarvostettua, mutta muilla mittareilla mitattuna kultaakin arvokkaampaa! En vaihtaisi näistä 10 vuodesta päivääkään pois. Ja onneksi meillä oli tähän mahdollisuus.
Ikää minulla on mittarissa 33 vuotta ja työelämä ja lisäkouluttamiset kutsuvat. Elämä on juuri niin kuin pitääkin! =)
Joten tuo kitkerä ja katkera kotiäiti vertaus vain huvittaa minua. Onhan sitä kotiäitinäkin mahdollisuus tavata ihmisiä, harrastaa ja matkustella. Eivät lapset tähän ole este. Vaatii tietysti suunnitelmallisuutta ja stressinsietokykyä, mutta kun senkin oikein oivaltaa, niin nekin onnistuvat. =D Ei kannata liiaksi kurkkia sinne omaan napaan...