Lue keskustelun säännöt.
Rasittava 4-vuotias
30.01.2012 |
4,5 -vuotias tyttäremme on perusterve (ei allergioita, ei korvatulehduksia, normaalisti kasvaa ja kehittyy). Ollut päiväkodissa 1-vuotiaasta lähtien. Olemme illat ja viikonloput lapsemme kanssa- minä ja mieheni - ja yleensäkin vietämme suht paljon aikaa koko perheen kesken. Lapsi käy kerran viikossa tanssitunnilla,viemme mieheni kanssa häntä sinne vuorotellen. Kesällä lapselle on lomaa 4-5 vkoa, talvella 1-2 vkoa.
Lapsemme on tavallaan aika kiltti, mutta varsinkin nyt viimeisen parin kuukauden aikana hänestä on tullut todella rasittava. Mikään huomio ei riitä, vaan vanhempien pitäisi olla koko ajan käytettävissä ja viihdyttämässä. Leikimme toki lapsemme kanssa, mutta emme tietenkään koko ajan, koska kotityöt pitää tehdä ja itsekin levätä (löhötä, lukea kirjaa, katsoa telkkaria yms.).
Lapsi on lähes koko ajan tyytymätön. Milloin jokin vaate on vinossa, milloin ei halua syödä, mennä pesulle, pukea päälle jne. Kaikesta tulee korvia repivä huuto. Huudon voi saada aikaan vaikkapa se, ettei maitoa tule lasiin tarpeeksi nopeasti. Olemme väsymiseen asti, siis varmasti satoja kertoja, selittäneet lapselle, että pitäisi pyytää nätisti ja että autamme aivan varmasti, mutta huutamalla ei saa pyytää jne.Ei mene perille.
Olemme koettaneet katsoa, ettei lapsi arjessa väsy tolkuttomasti, mutta lapsi on jo oppinut nk pelaamaan, saattaa esim. huutaa koko matkan metrolta kotiin "yähää, yhähää, olen vääsyynyyt" ja sitten kotona kuitenkin leikkii ja pomppii aivan iloissaan. Periaatteemme on ollut, että lapsella on oikeus näyttää paha mielensä, ja siksi emme ole kategorisesti huutamista kieltäneet. Huutamalla lapsemme ei kuitenkaan saa tahtoaan lävitse.
Nyt alan olla aivan rättiväsynyt jatkuvaan taisteluun ja lapsen huutamiseen ja kiukutteluun. Viikonloppuna en saanut syödä tai olla vessassa kertaakaan rauhassa, vaan koko ajan lapsi oli repimässä ja höpöttämässä jotakin. Olen koettanut opettaa, että vessassa jokainen saa olla rauhassa, tuloksetta. Ja kyse ei ole siitä, etteikö lapsi saisi huomiotamme, mutta rajansa kaikella!
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta?
Kommentit (23)
Siinäpä se oli jo otsikossa. Huutaa ei saa eikä ns. "roikkumista sallita." Meillä 3 v voi joskus intopäissään huutaa tai kiukutella komentaen jostain. Riittää, kun sanomme : "Nätisti puhutaan/pyydetään tms."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä, että lapsella pitää olla oikeus tunneilmaisuun, mutta tämä ei tarkoita oikeutta huonoon käytökseen. Eli oikeasti itkevälle lapselle ei suututa, mutta turhaan kitisevälle lapselle huudetaan.
Vaikka lähdenkin siitä, ettei ruokaa käytetä rankaisuun/ palkitsemiseen, niin jos tilanne menee yli, niin lähtisin siitä, että maitoa tulee vasta, kun sitä on pyydetty kauniisti.
Eli ignoroi kiukuttelu, huomioi hyvä käytös. Jos kiukuttelu menee totaalisesti yli - seuraa sanktio (jäähy tai etuoikeuden menettäminen). Varoita, ja pidä uhkauksesi, jos varoitus ei tepsi.
Päivähoito tuskin syynä. Oma 5-vuotias on aina ollut "käskettävissä" vaikka mennyt päiväkotiin 1v 3kk, mutta hänen nelivuotias kaverinsa, joka on edelleen kotihoidossa, on lähes kontrolloimaton, vaikka pitäisin hänen äitiä erittäin hyvänä ja jämptinä kasvattajana.
Hei taas,
tuon päiväkotikommentin jätän aivan omaan arvoonsa (ja jotenkin arvasin, että varmaan joku täällä kuitenkin keksii myös laittaa kaiken päivähoidon syyksi, heh heh.).
Kuten aikaisemmassa viestissä kerroinkin, lapsemme ei saa tahtoaan lävitse huutamalla, mutta huutamista sinällään tunteenilmaisun muotona emme toistaiseksi ole pahemmin kieltäneet. Saa siis näyttää harminsa ja kiukkunsa, mutta huutamalla ei saa tahtoaan lävitse.
Nyt kuitenkin huutaminen alkaa mennä överiksi ja siksi harkitsen nyt, josko huutamiselle pitäisi laittaa rajat.