Lue keskustelun säännöt.
Rasittava 4-vuotias
30.01.2012 |
4,5 -vuotias tyttäremme on perusterve (ei allergioita, ei korvatulehduksia, normaalisti kasvaa ja kehittyy). Ollut päiväkodissa 1-vuotiaasta lähtien. Olemme illat ja viikonloput lapsemme kanssa- minä ja mieheni - ja yleensäkin vietämme suht paljon aikaa koko perheen kesken. Lapsi käy kerran viikossa tanssitunnilla,viemme mieheni kanssa häntä sinne vuorotellen. Kesällä lapselle on lomaa 4-5 vkoa, talvella 1-2 vkoa.
Lapsemme on tavallaan aika kiltti, mutta varsinkin nyt viimeisen parin kuukauden aikana hänestä on tullut todella rasittava. Mikään huomio ei riitä, vaan vanhempien pitäisi olla koko ajan käytettävissä ja viihdyttämässä. Leikimme toki lapsemme kanssa, mutta emme tietenkään koko ajan, koska kotityöt pitää tehdä ja itsekin levätä (löhötä, lukea kirjaa, katsoa telkkaria yms.).
Lapsi on lähes koko ajan tyytymätön. Milloin jokin vaate on vinossa, milloin ei halua syödä, mennä pesulle, pukea päälle jne. Kaikesta tulee korvia repivä huuto. Huudon voi saada aikaan vaikkapa se, ettei maitoa tule lasiin tarpeeksi nopeasti. Olemme väsymiseen asti, siis varmasti satoja kertoja, selittäneet lapselle, että pitäisi pyytää nätisti ja että autamme aivan varmasti, mutta huutamalla ei saa pyytää jne.Ei mene perille.
Olemme koettaneet katsoa, ettei lapsi arjessa väsy tolkuttomasti, mutta lapsi on jo oppinut nk pelaamaan, saattaa esim. huutaa koko matkan metrolta kotiin "yähää, yhähää, olen vääsyynyyt" ja sitten kotona kuitenkin leikkii ja pomppii aivan iloissaan. Periaatteemme on ollut, että lapsella on oikeus näyttää paha mielensä, ja siksi emme ole kategorisesti huutamista kieltäneet. Huutamalla lapsemme ei kuitenkaan saa tahtoaan lävitse.
Nyt alan olla aivan rättiväsynyt jatkuvaan taisteluun ja lapsen huutamiseen ja kiukutteluun. Viikonloppuna en saanut syödä tai olla vessassa kertaakaan rauhassa, vaan koko ajan lapsi oli repimässä ja höpöttämässä jotakin. Olen koettanut opettaa, että vessassa jokainen saa olla rauhassa, tuloksetta. Ja kyse ei ole siitä, etteikö lapsi saisi huomiotamme, mutta rajansa kaikella!
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta?
Kommentit (23)
miten on päästy noin pitkälle kuin vasta 4v? meillä 3v on jo tuollainen jo ennen 3v päivää. mutta meillä auttaa tuo "kova" kuri.
4v tytöt kyllä ovat itsekeskeisiä prinsessoja, jollain se jää päälle koko iäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaiset hermoheikot huutajalapset ovat aivan järkyttäviä julkisilla paikoilla, saavat raivarin jos karkki tippuu kädestä lattialle jne. Silloin tulee mieleen että vanhemmat eivät ole jaksaneet kasvattaa, ja eivät ole koskaan sanoneet topakasti että EI.
Yleensä tolleen käyttäytyvät on vähän keskimääräistä iäkkäämpien vanhempien lapsia, ensin vanhemmat kulkeneet niiden perässä pienen ikänsä palvelemassa ja hyysäämässä että: voi haluaako se jotain, eihän se vaan kaadu, eihän se vaan satuta itseään ja ala itkemään.
Sitten ne ihmettelee kun lapsesta tulee äänekäs ja ärsyttävä huutaja-vaatija, jonka ansiosta kaikki muut sen ympärillä olevat aikuiset ja lapset saa migreenin.
Ette lähde lapsen kanssa mihinkään ennenkuin osaa käyttäytyä, ei voi olla vaikeampaa?
Mulla on 4-vuotias poika. Säännöt on nämä; jos ruokapöydässä tyhjää rääkytään/ rävitään ruoalla tms mikä ei ole normaalia ihmisten käyttäytymistä niin pöydästä pois ja syöminen loppuu siihen. Jos kaupassa tms metelöi, esim. vaatii karkkia eikä usko hyvällä niin sitten topataan kainaloon ja lähdetään, eikä osteta mitään. Jos roikkuu lahkeessa rasittavuuteen asti niin riittää kun sanon, että äitillä väsyttää (+perustelu) ja äiti haluaa nyt olla hetken aikaa rauhassa, kohta laitetaan yhdessä iltapalaa tms. Ja kas, minun lapseni yleensä tottelee minua. Toki tämä on ollut välillä tahtojen taistelua, mutta esimerkiksi noita pöydästä / kaupasta poistamisia ei tarvitse edes monesti tehdä. Kerran, pari, että pentu tietää, että äiti on tosissaan ja temppuilulla on seurauksensa. Itkeä saa kun on joku paikka kipeä tai oikeasti joku murhe, mutta turhaa volinaa jostain typerästä "yyyy, et kaatanut maitoa tarpeeksi nopeasti" -asiasta ei katsella. Sellaisten volinoiden kanssa pääsee hyvin äkkiä omaan huoneeseen miettimään. Huonolla käytöksellä menettää jotain etuuksia, hyvällä käytöksellä saa lisää vapauksia.
Kyllä vanhemman tehtävä on saada lapsensa kuriin ja käyttäytymään. Mitä ihmettä tarkoittaa, että ette halua rajoittaa lapsen tunneilmaisua..? Eikö olisi parempi opettaa ilmaisemaan ne tunteensa toisin, sanoittamaan vaikka? Kuka jaksaa katsoa ja kuunnella 10-20 vuoden päästä hemmoteltua prinsessaa, joka ei osaa kuin huutaa ongelmatilanteissa...
Ja jos/kun nyt ajattelet, että minä olen hurjan vaativa kasvattaja ja lapseni varmaan häiriintynyt niin päinvastoin: päivähoidossa kehutaan jatkuvasti lapseni sosiaalisuutta ja taitoa leikkiä kaikkien kanssa, isojen ja pienien sekä tyttöjen ja poikien. Ja lapseni ei hoidossa riehu eikä aloita tappeluita, mutta ei myöskään anna kenenkään pompotella itseään vaan pitää sanallisesti puolensa. Toki se on enimmäkseen hänen persoonallisuudestaan johtuvaa, mutta ehkä kasvatuksella ei ole mennyt ainakaan huonommaksi.
Tsemppiä.
Meidän kaikki neljä lasta on olleet tuollaisia suunnilleen tuon ikäisinä, vaihe menee kyllä ohi, mutta onhan se tietysti rasittavaa niin lapselle kuin aikuisillekin niin kauan kuin sitä kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei taas,
olen pohtinut pitkin matkaa, voisiko syynä olla se, ettei lapsi saa meiltä tarpeeksi huomiota.
Vaikea olisi uskoa, että näin olisi. Leikimme lapsen kanssa, viemme häntä harrastukseen, luemme iltasadut ja muutoinkin, juttelemme lapsen kanssa joka päivä pitkät jutut. Lasta otetaan päivittäin syliin, silitetään päätä jne.
Hei taas, olen pohtinut pitkin matkaa, voisiko syynä olla se, ettei lapsi saa meiltä tarpeeksi huomiota. Vaikea olisi uskoa, että näin olisi. Leikimme lapsen kanssa, viemme häntä harrastukseen, luemme iltasadut ja muutoinkin, juttelemme lapsen kanssa joka päivä pitkät jutut. Lasta otetaan päivittäin syliin, silitetään päätä jne.
Kuulostaa hemmotellulta kakaralta. Turhat lässytykset nyt pois, huuto pois ja kuria. Muuten olette sen kanssa vielä todellisissa vaikeuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpö höpö, ei lapsen huomioiminen ole hemmottelua. Voi tietenkin olla, että lapsemme on tottunut aika lempeään ilmapiiriin, mutta eihän rajojen vastakohta ei tuo "turhat lässytykset pois".
Huutamista alamme nyt toden teolla rajoittaa, jäähy on ollut aikaisemminkin käytössä vastaavista asioista.
Joka saa ihan liikaa huomiota minun mielestäni ja luulee olevansa maailman napa.
Tehkää sille pikkusisar tai -veli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainoalta lapselta joka on tottunut saamaan jakamattoman huomionne aina kuin vaan haluaa. Nyt on vaan opiinut vaatimaan sitä. Tuntuu että lapsi kuvittelee kaikkien pyörivän hänen ympärillään. Sanoisin itse lapselle että tuo on huono käytöstä ja jättäisin huomioimatta. Järjestäkää lapselle kavereita kotiin leikkimään. Osaako tai keksiikö hän leikkejä itsekseen vai pitääkö jonkun olla leikkimässä hänelle? Vaatikaa hyvää käytöstä, kertokaa tai näyttäkää mitä se on ja palkitkaa hyvästä käytöksestä huomiolla tai muulla kivalla.
lapsi täyttää nyt 5 ja vaihe näyttäis olevan tyyntymään päin. Tuntui ihan höpötykseltä, että 4-5v on ihana äidin apuri jne. Apuri toki, mutta aika usein myös todella rasittava on ollut :-) Huutamista on meilläkin rajoitettu tai sitten heitetty ihan leikiksi nuo karjuntatilanteet jolloin juttu päättyy molemminpuoliseen nauruun. Pöydässä olen jo pienemmänkni kanssa tarkka ettei vinkumalla tai rumasti pyytämällä saa mitään. Isompi on ollut jo parivuotiaana tosi hyvä sanoittamaan tunteitaan mutta silti tämä 4-5v tyytymättömyys on välillä purkautunut melkoisen äänekkäänä raivona. Meillä taas karjunta ilmenee kotona, ulkopuolisten silmissä lapsi on ihan enkeli.
Tsemppiä, en usko että olette missään metsään menneet mutta vaan lapset ovat samoissakin kehitysvaiheissa erilaisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on oikeus oppia kuinka maailmassa käyttäydytään, ja sen kertominen on vanhempien tehtävä. Huutaminen, vaatiminen, kinuaminen ja repiminen ovat huonoa käytöstä. Oliskohan aika alkaa vaatimaan lapselta ihmismäistä käytöstä, ettei ympäristö ala reagoida kielteisesti tyttäreenne. Hän on jo niin iso, että voidaan vaatia vähän enemmän ja rajoja asettaa napakasti, näin lapsikin oppii kurinalaisuutta ja tekemään töitä haluamansa eteen. Onko hänellä mitään pieniä velvollisuuksia perheessänne (kotitöitä tms) joista suoriuduttuaan saisi kehua tms.
Hei taas kerran,
lapsemme on ainoa ja ainoana pysyy. Päiväkodissa ja vieraiden kanssa hän on lähes enkeli, päiväkodissa ei koskaan huuda ja kiukuttele. Viimeksi tänään puhuin asiasta ryhmän lto:n kanssa.
Kiukuttelua ja huutoa on vain kotona ja vanhemmille, mikä lienee se "tavallinen" meininki.
Lapsi vaatii aika paljon vanhempia mukaan leikkimään, mutta on hissukseen alkanut ymmärtää kun sanomme, että "nyt on oman leikin aika". Päiväkodin mukaan lapsi on hyvä leikkijä, ja jos meillä on kavereita kylässä, leikki sujuu yleensä sopuisasti. Lapsemme tykkää mm. prinsessaleikeistä, autoleikeistä, legoista, pehmoista yms.
Olemme koettaneet totuttaa lasta leikkimään itsekseen viikonloppuisin, koska päiväkotikavereita ei asu naapurissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos lapsi rupeaa huutamaan kun maitoa ei tule tarpeeksi nopeasti, niin sitten sitä ei saa ollenkaan. Tai jos mehun kohdalla rupeaa huutamaan että haluaisi kaakaota niin sitten mehukin pois. Jos ei vessassa anna olla rauhassa niin sitten jäähylle, leluja pois. Jos huutaa bussissa tms -> ulos ja kävelemään loppumatka. Jos se ei opi hyvällä, niin sitten se oppii pahalla.
Haluaa kauheasti huomiota ja yrittää komennella. Ollaan kuitenkin laitettu aika selvät rajat ja meillä ei onnistuisi esim. tuollainen huutelu ja vollotus kun kävellään jonnekin... tietty voi valittaa jos on kipeä tms. mutta muuten sanotaan ystävällisesti että voi lopettaa marinan. Jos ei lopeta niin sitten uhkailua jollain esim. "sitten menet aikaisemmin tänään nukkumaan jos olet noin väsynyt". Tepsii heti. Lapsi haluaa jatkuvasti kertoa jotain. Olen muka tosi kiinnostunut ja hymuilen sanoen "joo-o" vaikka oikeasti ei aina kauheasti kiinnosta. Jos olen joskus alkanut tiuskimaan tai näyttänyt lapselle että hermostun häneen niin sitten hän kiukuttelee. Eli pitää vaan olla hyvin rauhallisen oloinen itse. Aina se ei tietenkään ole helppoa. Mutta tuon ikäinen ei vaan tajua että äiti haluaa olla rauhassa tai ettei äitiä kiinnosta hänen asiansa. Noin pieni ajattelee olevansa maailman tärkein, se on normaali kehitysvaihe.
Kiitos vastauksesta, aloin nyt miettiä, olemmeko liian sallivia lapsemme huutamisen suhteen?
Ongelmana on sekin, että kun on viikkotolkulla kuunnellut huutamista, niin tänään sitten aamulla pimahdin lapselle tosi pahasti ja aloin itsekin huutaa..saimme toki asian selvitetyksi ja selitin lapselle, että äiti suuttui jne.
Pitäisikö siis kuitenkin kieltää lasta huutamasta?
kuin meidän 4-vuotias tyttömme. Kaikesta marisee ja kitisee ja jos kaikki ei tapahdu juuri sillä sekunnilla niin alkaa hirveä huuto ja kiljuminen.
En tiedä mikä auttaisi. Kai tämä kuuluu ikään? Osaa olla kyllä todella ihanakin, avulias jne.
kun 1-vuotias heivataan päiväkotiin.
Ja kummallisia vanhempia olette, jos ette huutamista kiellä! Totta kai se mukula huutaa, kun sitä ei kielletä ja luulee saavansa tahtonsa perille.
kun 1-vuotias heivataan päiväkotiin.
ennen kuin aikainen päiväkodin aloitus nimettiin syyksi. Olen vähän pettynyt, olisin odottanut tätä jo aiemmin.
Itse tunnen monta kotihoidettua (ml. oma esikoiseni) 4-vuotiasta, jotka käyttäytyvät tismalleen samoin. Oletan sen kuuluvan ikään.
Minun 4,5 -vuotiaani on niin rasittava, että kesälomakaan ei tunnu lomalta. Haluaisin lomaa hänestä. Päivät kuluvat siihen, että hän huutaa, riekkuu, juoksee sisällä, väsähtää ja kiukuttelee ulkoillessa, vaatii jatkuvaa huomiota, ei ole hetkeäkään hiljaa, höpisee päiväunista, mutta ei suostu levähtämään sekunniksikaan, "surisee", sählää, pörrää.
Leikkii hetken, mutta kun tavarat on levitetty, ei jaksakaan leikkiä eikä ainakaan siivoa. Kiukuttelee iltatoimista, hidastelee kaikessa mahdollisessa toiminnassa, ei suostu syömään jne.
Huoh, alan olla loppu. Nyt kesällä isovanhemmat auttaa, mutta koska antavat niin helposti periksi, lapsi menee vähän pilaan siellä ollessa ja kotona odottaa sitten kahta kauheampi koirakoulu. Tuntuu, että vuodesta toiseen on uusi uhma päällä....