Loukkaannutko, jos hyvä kaverisi ei tarjoa minkäänlaista

Olen niitä, joiden mielestä jokainen huolehtii itsestään ja apua annetaan niille, jotka oikeasti sitä tarvitsevat eikä niille, jotka eivät itse viitsi mitään.

Teille syntyy lapsi, mutta en ymmärrä, miksi koko kylän pitää tukea teitä tässä uudessä elämänvaiheessa. Normaalit, täyspäiset ihmiset pärjäävät varsin hyvin ilman, että naapurit tulevat teille avuksi.

Kaltaisesi ihmiset ovat aina ihmetyttäneet minua. Miten se on sinulta pois jos kohteliaasti vaikka kysyt toisen vointia tai esimerkiksi ovesta mennessäsi pidät sitä takanatulevallekin auki?Olisiko sinullekin itkun paikka jos vaikka antaisit bussissa istumapaikan viimeisillään raskaana olevalle ja väsyneelle äidille?

Tärkeintä taitaa olla marttyyrikruunun kiillotus sullakin?

eikä hän jaksa iloita raskaudestasi.



Kaikki eivät anna ilmaiseksi tavaroitaan, monet myyvät ne kirppiksillä tai netissä eteenpäin. Miksi pitäisi antaa ilmaiseksi kavereille,kun voi tienata sillä itselleen jotain, että myy ne eteenpäin???



Henkistä tukea tietenkin voisi tarjota, mutta jos itsellä ei ole kaikki kunnossa, ei jaksa iloita muiden ihanasta elämänvaiheesta...surullistahan se on, eli ns. itsekästä ystävyyttä...

Minulla kolme lasta joista vanhin on kuusi, ja koskaan ei ole kukaan auttanut sekuntiakaan eikä antanut tai ostanut mitään. Ei kaverit, ei sisarukset (kummeja ei ole), ei appivanhemmat eikä edes omat vanhemmat. Kukaan ei ole tarjoutunut auttamaan mitenkään ikinä, ja oiaan kummatkaan isovanhemmat eivät ole ikinä hoitaneet lapsa edes sekunnin vertaa. Nykyään on eri ajat, apua ei tarjota.



Itse on pitänyt pärjätä kaikki kriisit,, koliikit, unettomuudet, synnyysvammat, omat sairastumiset, ikinä ei ole mitään apua tullut.



Pidän itse todella prinsessamaisena sitä että koko suvun ja ystäväpiirin pitäisi auttaa ja olla kiinnostunut. Jos lapsia tekee niin pitää olla varautunut siijen että on aska suku ja askat isovanhemmat joka ei tarjoa apuaan eivätkä auta edes pyydettäessä. Eivät ole suosstuneet auttamaan edes nuorempien synnytksissä vahtimala isompia, yksin piti synnyttää :)



Sukuni on poikkeuksellisen tylyä: (

odottaa ensimmäistään eikä ymmärrä että ystävällä useampine lapsineen on omassa elämässään jo riittävästi tekemistä.

Sorry typot, kännykällä vaikea kirjoittaa viestikenttää...

Mutta täältä kolmen äidin perspektiivistä tuota vauvarompetta on kyllä vaikka kuinka muille jakaa vaikka paljon olen myynytkin. Ja osa tosiaan sellaista, joilla ei kovin suurta markkina-arvoa ole. Esimerkiksi käytetyt äitiyspakkauksen vaatteet tai vaikka puklurätit. Niitä kuitenkin sen hetken tarvitsee ja kyllä mä olen pois antanut jos jollekin kelpaa.



Yleensähän ongelma on se, että varsinkin sitä vauvakamaa on kaikilla enemmän kuin riittävästi kun eihän ne pienimmät vaatteet juuri edes kulu eikä sotkuunnu.



Toisaalta on ihan luonnollista, että lastenhoitoapua ei ole kukaan tarjonnut. Yleensä äidit eivät halua pientä vauvaa kenellekään hoitoon jättää, joistakin voi tuntua jo pahalle jos joku muu pitää sylissä. Ja sitten on yleensä vielä se imetyshaaste eli ei se vauva voi kovin kauaa olla erossa äidistään.



Sitten kuten muutkin on sanoneet, että varsinkin työssä käyvien kohdalla se arki vie vaan mennessään, siis on ne ruuhkavuodet. Ei sitä muista ainoa sanoa edes miehellensä rakastavansa saati sitten kysellä kuulumisia. Sellaista se vaan on, ystäviä näkee loma-aikoina.

ja käyn töissä, en mäkään ehdi mitenkään erityisesti apua tarjoamaan kavereille. Toki on selvää, että voi soittaa, jos tarviihetkellistä hoitoa vaikka asioilla käymisen takia ja on puhuttu, että kavereiden lapset voi tulla yökylään, jos vanhemmat haluaa päästä johonkin ja joskus ovat tulleetkin, mutta ne mä mitään päivittäistä apua ehdi kellekään tarjota.



Joillekin kavereille oon antanut pieneksi jääneitä vaatteita. Turvaistuimet ja urheiluvälineet sun muut olen yleensä myynyt. Mutta ei niitä vaatteita ja tavaroita kaikille kavereille ole riittänyt. En ole edes ymmärtänyt, että joku olisi voinut oikein erityisesti odottaa meiltä tavaraa. Mulla on pikemminkin se kuva, etät nykyään halutaan valita itse kaikki, ja mitkä tahansa toimivat vaunut ei kaikille kelpaa, vaan halutaan tietyt ominaisuudet, tietty väri ja tietty merkki.

Ei tässä nyt siitä ole kyse. Kyse on siitä, että olen muistanut aina häntä hänen odotusaikoinaan ja tarjonnut hoitoapua ja hoitanutkin hänen lapsiaan. Nyt kun tilanne on näin päin, hän vähän niinkuin sivuuttaa koko asian. Olen jo ihan loppusuoralla, ei kai tämä enää kesken mene kun olen jo äitiyslomallakin. Mutta no, mietin vaan mitä ajatella, koen sen vähän erikoisena. Meille on tulossa poika ja hänelläkin on kaksi poikaa, meille kelpaavaa tavaraa kyllä riittäisi.. no, ehkä se sitten realisoituu kun vauva syntyy että mitä apua sitä tarvitsee tai mikä tuntuu kivalta. Häneltä sitä tuskin saa, kun hän tosiaan on ainoa ihminen tuttavapiirissä, joka ei ole tarjonnut mitään apua missään muodossa. ap

mutta sitten kun itse sain perheen ,heitä ei kiinnostakaan. Eli haluavat vaan ystäviltään huomiota ja ihailua (tai apua /tavaroita), mutta sitten kuin toinen on samassa tilanteessa ja saamassa esikoisen,-ei jakseta muistaa yhtään!

Kyse vaan siitä, että heitä ei oikeasti kíinnosta sinä ja elämäntilanteesi, he ovat itsekkäitä ihmisiä. Voi tietenkin myös olla että jostain kateellisia.

Oikea ystävä on sellainen joka iloitsee sinun ilostasi! Ja ensimmäisen lapsen saaminen on sellainen tapahtuma jota kaikkien tuttujenkin pitäisi osata iloita,ainakin muistamisella ,jos ei konkreettisesti apua pysty tarjoamaan.(tekstiviesti, lahja,käynti sairaalassa tms.)

tsemppiä ap,löydät varmasti äitiyden aikana uusia ihania ystäviä!

Oikea ystävä on sellainen joka iloitsee sinun ilostasi! Ja ensimmäisen lapsen saaminen on sellainen tapahtuma jota kaikkien tuttujenkin pitäisi osata iloita,ainakin muistamisella ,jos ei konkreettisesti apua pysty tarjoamaan.(tekstiviesti, lahja,käynti sairaalassa tms.) tsemppiä ap,löydät varmasti äitiyden aikana uusia ihania ystäviä!

olisi voinut jo antaa lahjoja tai käydä sairaalassa tms. Yleensä ne lahjat annetaan vasta, kun vauva on syntynyt. En mä ainakaan ole ketään raskausaikana erityisesti lahjonut.

ainakaan mitään apua tai tavaroita odota. Ensimmäistä odottaessani kyllä sain joltain jotain vanhoja vauvatavaroita. Minusta on ihan riittävää, että ystävät kysyvät, miten olen voinut jne.



Enkä itsekään ole kyllä tarjoutunut auttamaan enkä antanut mitään tavaroita - koska säästin kaikki mahdollista tulevaa vauvaa varten. Nyt olenkin raskaana ja niille on kohta uudestaan käyttöä.

Enhän ole missään nimessä heidän vastuullaan.



Siis äitini ystävä antaa lapsenlastensa vaatteita meille. Se on todella mukavaa. Vanhempani auttoivat lastenhoidossa, kun tein graduani.



Ei muuta apua ole kukaan tarjonnut. Enkä olettanut saavani.