KULTAINEN 60-LUKU..MAANANTAI

Itse nautiskelen vihdoinkin tästä kotona olosta ja vauvan kanssa sängyllä köllöttelystä. Vahinko kun on niin huono ilma, tekisi palavasti mieli ulos vaunulenkille, muttei viitsi vielä vauvaa viedä ulos. Tämä ei tykkää yhtään raittiista ilmasta, heti on parahtanut kun ollaan sairaalamatkoilla hetki jouduttu olemaan ulkona. Onko vauvapuolella muuten kultaisilla omaa pinoa? Jos on, taidanpa siirtyä sinne, vaikka ihan pakko tässä käydä kurkkimassa miten muilla odotus sujuu, kun niin moni on lähtökuopissa.



Tsemppiä kaikille odottajille ja varsinkin viimemeisillä viikoilla menijöille! Kyllä se vauva kuitenkin on kaiken sen odotuksen arvoinen!



t. Triina ja poika 11pvä

Täytyy tulla ilmoittamaan, että täälä ollaan edelleen yhes koossa..



Eli ei oireitakaan jakaantumisesta.



Ainoa selkeä oire on totaalinen väsymys. Olen kokoajan AIVAn poikki tekemättä mitään (kun mulla ei ole edes niitä pieniä lapsia paimennettavana)



Katsoin kauhukseni jonkun synnytysvideon ja nyt iski sitten paniikkikin.

Mitäköhän teurastusta siitäkin tulee.Toi ukko varmaan pyörtyy ja mä huudan kun hyeena.



Kauheet kelit, tuulee, sataa ja aamusta iltaan on pimeetä. Tulis ny se lumi.



Helinä ja vuokrasopimus yritetty purkaa rv.40+1,muttei suostu häipymään

Ja supermom, onnea sinullekin!



En muista minkämoisen synnytyskertomuksen pistin sillon sairaalassa ollessa.. (tuskinpa kovin pitkää sillä istuminen ei sillon tuntunu kovin kivalle..)

No, tässäpä tulee; vedet meni aamulla sängyltä noustua, lorahti vessaan mennessä ja eka ajatus oli et horo mikä horo kun pissa tolleen karkas... hihkuin isännän vessaan ja sanoin että tais tulla lähtö! Niinpä lapsenvahti pian paikalle, soitin ambulanssin ja menoks, muutama pieni supistus tuli ja meni.. sairaalassa samaten hyvin lieviä ssuppareita muutama, saliin mentyä neki hiipu kokonaan! Laitoin 12 maissa ukon kotia että joutuu iltanavetalle, sanoin ettei tässä mitään tapahu, varmaan laittavat osastolle..

Niin tuli vähä vaille 3 lekuri ja kätilö ja sanovat ettei toimita salissa olla kun supistusten väli oli 30-45min, olivat valvomossa seuranneet niitä..

Lekuri sitte sano että kopastaanpa kohdunsuuta (mennessä 1cm:n auki) ja se alako taivastella että täällähän on pian vauvanmentävä reikä; 5-6cm auki... kätilöki kokeili ja sano etteipä ois uskonu että noilla supistuksilla mitään tapahtuu!! Tuumasin siihen että vanhan kone vielä toimii.. naurovat että niinpä tuntuu tekevän!

Oksitosiinillä alettiin vauhdittaa klo 15.10 ja siitä lähti säännölliset supistukset ja rytinällä synty neiti klo 15.49!!!! Kaikkiaan tuli synnytyksen kestoksi 45min... huh huh..



Nyt kaikki ihanasti, isosisko tottakai vähä mustis, sai eilen lahjaks baby born-nuken ja hihkas kun paperin repi laatikosta; VAUVA.. nyt hoitelee sitä kun äiti hoitaa siskoo!



Voi triina minkä vielä jouduitkaan kokemaan.. mutta onneksi lääketiede pystyy parantamaan.. voimia sinulle!



Ruhtinaallisen hetken sain viettää koneella, tytöt nukkuu, ois pitäny itekki mutta on niin mukava touhuta omiaan kun on hiljaista.. taidanpa päräyttää kahvit, kohta isosisko heräilee..



Oikein mukavaa jatkoa kaikille kultaisille, olette ylivetoja!!

hilima ja neiti 6vrk

Triinalle ja Hilimalle. Arvasin että Kiinan reissuni aikana täällä on jo tullut vauvoja. Kuvittelin kyllä Helinänkin olevan yksi niistä, mutta koita kestää ja toivotaan sinun olevan seuraava.



Viikko Kiinassa 30 asteen lämmössä ja kosteudessa hurahti älyttömän äkkiä, ois siellä voinu olla kauemminkin. Kiva takastullessa koneen kapteeni kertoi Helsingin säätietoja näin: Helsingissä on hmm(ja pieni tauko) hyvin syksyinen ilma, sataa vettä ja tuulee.

Oltiin vaan että jee tervetuloa takaisin maailmaan.



Vauvalle löyty muutama älyttömän upea vaate (ja tietty paljon muutakin), sikahalvalla tietysti, ja vatsa supisteli kovasti (ei kipeästi, mutta kuitenkin) loputtomasta kävelystä toreilla ja nähtävyyksillä. Ja tän mahan kanssa oli tosi kiva kyykistellä sellaseen " vessaan" , joka oli vaan posliinireikä lattiassa. Kivaa akrobatiaa, ensin housujen toinen lahje kokonaan pois, että pääsee kyykisteleen ja silleen. Onneks hotellissa oli sentään oikeet vessat ja mäkissä (mc donaldissa).



No nyt pitäs lähtee synnytysvalmennukseen, yks meni jo ohi kiinanreissun aikana.



niisku 25+6

tulkoon ne tässä, se on tää dementia.

Ei se synnytys itse puskijan näkökulmasta oo mitään teurastusta, kun ei ehdi eikä taivu kattelemaan! Hurjaa menoa se on, mutta yleensä kyllä siinä mielessä intensiivistä, että äiti ei ennätä kauhistua, kunhan vaan keskittyy saattamaan vaavinsa vihdoin ulos. Eli varmaan ne videot (en oo onneks yhtään nähny) on kauheita, mutta unohda vaan saman tien. Enkä usko että ukkoskaan ihan kaikkea näkee, omalta avuttomalta paniikiltaan ja sun pääpuolen huoltamiseltaan (tää on siis ollut meidän perheen kuvio)! :D



Näin muuten ekan lapsen odotusaikana Hgin erään äitiysneuvolan järjestämässä ns. perhevalmennuksessa tosi koomisen videon. Siinä oli tarkoitus jotenkin kertoa sympaattisella tavalla, miten nuoripari saa tiedon raskaudesta ja minkälaista on tulevien vanhempien ensi askeleet odotusaikana. No, filmi oli kuvattu joskus kultaisella 70-luvulla (vaatteista ja autoista päätellen) ja sen kohokohta oli, kun tulevaa äitiä esittänyt Pirkko Hämäläinen soitti kolikkopuhelimella johonkin (terveyskeskuksen labran??) numeroon ja sai tietää olevansa raskaana. Ja hän sitten tuijotteli hämmentyneenä puhelimenluuria siinä. Koko valmennettavien porukka räjähti nauramaan, ja sen illan session osalta peli oli pelattu. Terkkarit taisivat vähän pahastua, kun oli niin huonokäytöksisiä valmennettavia....



Tuo on siis ainoa muisto, joka kyseisestä valmennuksesta jäi, eikä siellä sitten muuta tainnut ollakaan paitsi että vastasyntyneiden sairauksista kerrottin laveasti. Ja tämä tapahtui vuonna 1999 eikä 1949! ;D



Hyvää myrsky-yötä toivottaa Jymy

Oltiinpa tiputtu, en meinannu löytää.

Länsirintamalta ei mitään uutta, yskää ja väsymystä ja vielä vähän pahoinvointiakin.

Mitäs meidän loppusuoralaiset, onko kukaan oirehtimassa synnärille päin?

t. Bonita 17+4

Uskonmaton tunne herätä välillä kuulaan kirkkaaseen aamuun!

Viimeinen viikko on ollut täynnä ikäviä fiiliksiä. Vatsakivut ovat onneksi hellittäneet mutta surkea fiilis tuntuu nostavan parisuhdekriisit pintaan. Ymmärrän toki miestänikin että hän ei osaa kaikkia oikutteluja laittaa raskauden piikkiin vaan ihmettelee elämisen vaikeutta. Meillä on takana vasta 2 yhteistä vuotta josta 1/2 vuotta yhdessä asumista...opettelemme siis vasta arkea ja hormonimyrskyt eivät varmasti helpota tilannetta.



Isänpäivän yöllä jouduimme luopumaan 14-vuotiaasta koirastamme. Vatsatauti vei pienen voimat ja jouduimme tekemään raskaan päätöksen. Vaikka kuinka on valmistautunut että tämä on edessä, se tuntuu niin lopulliselta, surulliseta ja haikealta. Kolmen vuoden sisällä olen saattanut 3 koiraani enkelikoiriksi ja uusi tapahtuma tuo kaikki vanhat muistot esiin. Kyynelten läpi hymyillen muistelen, kuinka yksi koiristani poti ääretöntä aamupahoinvointia pentuetta odottaessaan. Joka aamu siivosin oksennuksia auton lattialta, joka aamu tarjoilin aamiaisen kahteen kertaan :) Kotona teputtaa kuitenkin vielä 3 karvakuonoa joten tyhjiötä ei kotonamme ole vaikka koiratkin ihmettelevät yhtä tyhjää paikkaa.



Ihana kuitenkin käydä täällä piristämässä itseään. Joka päivä on tapahtunut myös iloisia asioita ja jokaisen uuden vauvan syntymä ilahduttaa. Onnittelut kaikille joitte en niitä ole vielä toivottanut!



Ihanaa syksyistä keskiviikkoa teille, 60-lukulaiset!



Belinda_x 25+5

Onnea multakin kaikille vauvansa saaneille (jos en oo aiemmin muistanut onnitella). Vihdoinkin itse pääsin rauhassa istahtamaan koneelle. Pitkä työputki on taas takana ja sunnuntaina kun tulin töistä alkoi helvetillinen päänsärky joka vihdoin loppui eilen. Ei oo paljoa mieli tehnyt ylhäällä olla vaikka poitsun kanssa on ollut pakko jaksaa edes jotenkin hoitaa ja touhuta.



Aika menee ihan oikeesti mun mielestä vähän turhankin nopeesti. Jotenkin tuntuu, että vastahan sitä oltiin ihan alkuraskaudessa ja huomenna sit tulee jo 17vk täyteen. Kovasti minäkin odottelen vauvelin liikkeitä, mutta taitaa vielä mennä jokunen viikko sillä mulla on taas istukka siinä sopivasti vaimentamassa edessä. Niin oli viimeksikin ja säännölliset liikkeet alkoi tuntua vk23.



Muuten oma vointi on ollut tuota päänsärkyä ja ajoittaista väsymystä lukuunottamatta erittäin hyvä. Jonkin verran on jotakin kasvukipuja havaittavissa, mutta onneks ovat olleet kohtalaisen lieviä. Pahoinvointi taitaa onneksi olla jo taakse jäänyttä elämää. Luulen, että mullakin on alkamassa se energinen kausi. Ainakin tänään tuntuu siltä kun on niin ihanan näköinen ilma. Ja kuten Jymykin omalla kohdallaan valittelin niin mullakin on oikeesti ihan järkky tää masun koko. Ja jotenkin tuntuu, että aamulla se on vähän inhimillisempi, mutta iltaa kohden oikein työntyy esille. Ei todellakaan enää onnistu vauvamahan peittely eli kohta alkaa tässä taloyhtiössä taas juorut lentämään ja naapurit odottelee, että jokos mä kohta jakaudun.



Olen saanut ikivanhoja rästissä olleita elatusmaksuja viime kuun aikana ihan mukavasti takaisin ja olen käynyt kaupoilla ja kerrankin voinut panostaa myös itseeni. Miten hyvä fiilis on tullutkaan kun kotiin on tiensä löytänyt toppatakki, talvikengät, laukku ja ihana uusi hajuvesikin. Nyt pitäis vielä kohta lähteä Itäkeskukseen katselemaan josko jotkut housut löytäisi.



Mulle alustavasti vähän sanottiin, että mun työtkin jatkuisi vuoden vaihteen jälkeen. Nythän mulla on vuoden loppuun sopimus, mutta ainakin pari kuukautta joka tapauksessa olis jatkoa tiedossa. Mieluusti olisin poitsun kanssa kotona, mutta taitaa nyt kuitenkin talous sanella sen, että töitäkin on tehtävä. Onneks niitä työpäiviä ei niin paljoa ole ja jatkossa ne on niin, että on 5pv peräkkäin ja sit parin viikon tauko ja sit taas kolme päivää töitä.



Mutta nyt on lähdettävä pukemaan koska tytär tuli ja Itiksen reissu odottaa. Ihanaa viikon puoltaväliä kaikille.



Terkuin Vaahtis, poitsu ja " Iines"

Päivää kaikille tasapuolisesti!

Hirmuisesti on taas palstalla tapahtunut sitten viime ilmoittautumiseni. Välillä oon kyllä käynyt katsastamassa teidän tilanteita mutta en ole ehtinyt naputeleen omiani. Kultaiset onnittelut kaikille jo vauvan saaneille!

Taisin bongata Kirahvin tänään lehdistöstä???? Jos näin oli niin juttu oli hyvä! Koissu muuten on ainakin eri rotua kuin meillä - jos nyt teidän perhe oli jutun aiheena.

Joku teistä muisti että olen minäkin loppusuoraa puuskuttamassa, kivaa kun muistetaan vaikka olenkin tälläinen harvakseltaan piipahtaja. Laiskanpulskea hämäläinen.

Eilen sain neuvolasta luvan pistää hyrskyn myrskyn eli siivota saa ja kaikkea muutakin. Nyt ei siis tarvi enää kypsytellä, jos vauva on tulossa niin tulkoon. Niitä suppareita, pikkusen kivuliaita ja kivuttomia on kyllä ollut ihan mukavasti, niin että toivon että tulisi nyt ainakin laskettuun aikaan. Se on siis 13.12. Mutta voihan olla niin että tässä mennään vielä 6 viikkoa kaikkineen -kuka sitä tietää.

Onkos teille muille käynyt niin että paino on tippunut näin viime metreillä? Mulla tipahti sellaisen kilon, vatsa on kyllä kasvanut eli sen puoleen ei pitäis olla huolta.



Tsemppiä kaikille !



Ninni, 36+1

Ja Ninni, kyllä se oli meidän perhe siinä etusivulla heti möllöttämässä... Koirakin sitten pääsi kuvaan, kun oikein kerjäsi huomiota ja tunki. :) Minkäs rotuinen otus teillä sitten oikein on? Tai kaksihan niitä muistaakseni oli? Nyt vain sitten synnytystä odottelet. Mukava kuulla, että kaikki on siltä osin ok, vaikka heti tulisi.



Meilläkin ollaan oikein pirteitä. Iskä pakotti neidin nukahtamaan klo 23.50 ja siitä unta riittikin aamukahdeksaan. Voitte uskoa, että itse kullakin olo on vallan mainio... En edes muista milloin viimeksi noin pitkään olen saanut nukkua. :) Ja nytkin neiti vetää unta palloon vaunuissa pihalla ja mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, unta riittä vielä tunnin verran. Iltapäivästä meillä ei sitten nukutakaan kuin pieniä pätkiä, mutta ihanaa on, kun on jonkinlainen järkevä rytmi ollut muutaman päivän.



Belinda: Koirasta luopuminen on varmasti vaikea paikka, vaikka niitä teille vielä jäikin. Jotenkin tunkevat itsensä ihan perheenjäseniksi ja hauvan sairastaminenkin tuntuu tosi pahalta. Itse en vielä ole omasta koirasta joutunut luopumaan, mutta rankalta tuntuu jo ajatus siitä, että sekin aika tulee vielä. Varsinkin kun meillä tosiaan on tuollainen hirmuisen hellyydenkipeä sylimallin otus...



Oletkos Helinä vielä täällä, äläkä kiltti kopauta minua virtuaalisesti päähän, jos olet... ;) Toivotaan, että olisit jo päässyt tositoimiin. Ja kuten Jymy (tai joku) taisi eilen kirjoittaakin, ei se synnytys nyt synnyttäjän näkökulmasta niin veristä touhua ole. :) Eikä kuulemma ollut miehenkään paikalta kovin pelottavaa... Ainakaan meidän tapauksessamme. Meille näytettiin synnytysvalmennuksessa kovasti kesy video, jossa äidin hiuksetkin olivat synnytyksen jälkeen ojennuksesa. Jotta vissiin noita videoitakin on useampaa plaatua liikenteessä.



Mutta mukavaa päivänjatkoa!



-kirahvi ja Soli-

Kyllä on metkaa kuinka paljon voi säätila vaikuttaa mielialaan! Ihanaa tämä valo pitkästä aikaa! :-)



Ninnille myös hyvää vointia loppumetreille. Vai Kirahvi lehdistössä? Missä missä??



Belindalle surunvalittelut koiran lopettamisen johdosta. Meidän rakki on 9-vuotias, ja tässä oon jo surrut sitä, että sillä ei kovin monta vuotta oo välttämättä jäljellä. Kyllä koira on ihan oikea perheenjäsen vaikka eläin onkin. Sen kuolema jättää kyllä tyhjän aukon. Onneksi teillä vielä riittää sitä hännänheiluttajaporukkaa! - - - Ikävää, että miehesi kanssa teillä on nyt hankala vaihe menossa. Kaikki odottajat on enemmän tai vähemmän hankalia puolisonsa kannalta; siinä kysytään kumppanilta ymmärtämystä. Toisaalta, kyllä ne miehetkin osaavat olla hankalia, ja vaimon ymmärtämystä venytetään välillä ihan riittävästi... ja vähän ylikin...



Kiva kuulla Vaahtiksestakin pitkästä aikaa! Ja ihan kaupoille menossa.. Oliko se niin, että sulla oli vain Ikea-kammo, vai koskeeko kaikkia kauppoja? Mä oon nimittäin maailman surkein shoppailija, eli en mee kauppaan ennen kuin on pakko. Ja sen huomaa meidän perheen vetimistä! Mies onneksi hoitaa ruokaostokset, muuten varmaan näännyttäis nälkään... ;)



Ei mullakaan ne liikkeet taida vielä tuntua. Viimeksikin tunsin vasta rv 20 jälkeen. Eli odotellaan nyt vaan...



Eilen oli neuvola, ja hyvät sydänäänet löytyivät heti! :oD Olin jännittänyt käyntiä jo pitkään, kun pelkäsin ettei taaskaan saada mitään kuuluviin. Ja mulla oli uusi neuvolalääkäri, joka oli _aivan mahtava_! En oo vielä kertaakaan tällä neuvolaurallani törmännyt lääkäriin tai terkkariin, joka osais kysyä juuri oikeat kysymykset ja tehdä oikeat huomiot. Kerrankin tunsin, että tuo nainen ymmärtää missä tässä oikein mennään. Että oli terapeuttinen käynti, ja nyt olen siis uusi nainen! ;)



Hyvää päivänjatkoa kaikille, ja onnea matkaan varsinkin Helinälle, Kasperiinalle, Japikselle ja Ninnille!



t. Jymy rv 16+5

Aamulehdessähän me... Juttu löytyy myös netistä lehden perhesivuilta.



Kiva kuulla, Jymy, mukavasta lääkärikäynnistä. On kuitenkin tosi tärkeää, että kommunikointi pelaa neuvolassa... Nimimerkillä kamalan_jälkitarkastuksen_ kokenut_vaikka_muuten_neuvolassa_on_ollut_kivaa...

Hei vaan,



Edelleen olen täälä ja yhdessä osassa.



Aamulla kävelin pitkän lenkin koiruuden kanssa ja sen jälkeen tuntuikin, että alkaa supistelemaan, mutta sitten ne taas rauhoittuivat, mutta nyt on taas pientä puristusta mahasta. Lisäksi muo mietityttää kun mulla on pikkuhousun suoja kokoajan ihan märkä, että onko tää nyt sitä lapsivettä vai ihan vaan runsasta valkovuotoa. EN MÄ TIEDÄ!!

Argh, mitäs jos mä olen tihkunut lapsivedet pois ja lapsi lilluu sielä ilman vettä kokonaan? Mistä sen voi tietää? Mä en ole ainakaan mikään lapsivedentunnistamisexpertti. No, huomena on taas neuvola.



Jymy- kiitos tuoesta ja lohdutuksesta!

Belinda_x- olen menettänyt elämän aikana 3 koiraani ja nyt minulla on lähes 2 v koira. Tiedän kokemuksesta, että menetys on raskas ja verrattavissa läheisen ihmisen kuolemaan.Aika vaan parantaa haavat.

Sinun parisuhteesi on yhtä tuore kuin omani, eli vasta 2 vuotta on oltu kimpassa ja yhdessä on asuttu 1,5 v. Ongelmia on ollut meilläkin, varsinnkin kun tälläkertaa onnistuin löytämään parisuhdeasioissa melko kokemattoman tapauksen- kyllä on kättä väännetty... Eikä näistä aina osaa sanoa pidemmän päälle miten käy, mutta nyt jännitetään vaavia ja aika näyttää.



Kirahvi- oli kiva saada sinulle kasvot, olin kuvitellut sinut melko samanlaiseksi, mutta paljon vaaleammaksi. Tosin eihän tuosta kuvasta hyvin näkynyt. Ois tosi mielenkiintoista tietää onko muiden kohdalla mielikuvat ihan metsässä.. kun kuitenkin jonkinlaiset hahmot on näille pidemmänaikaa kirjoittaneille päässään kehitellyt.



Nyt lähden odottamaan urakalla.



terv. Helinä ja yhä vaan masussa rv.40+2

Että sitten pääsi livahtaan tuo otsikko jo etukäteen. Ei pidä ilmeisesti napauttaa enteriä huomaamattaan.



Niin piti Kirahville ja muille koirallisille kertoa että meillä on tuo pienempi sisupussikaravari jackrusselin ja parssonrusselin risteymä, metsästysvietti huipussaan siis. Vanhuskarvari on irlanninsetteri ja ikää tulee 14v. samaisena päivän kun on tämän vaavinkaisen laskettu aika. Tuo vanhempi koira taitaa vaan olla sen verran dementoitunut että ei muista olevansa iällä ja voisi jo hieman rauhoittua! Meno on täällä päivittäin aivan järkyttävää kun joko minä tai mies tullaan kotiin.



Surffailin tuossa kantoliinojen ja kestovaippojen sivuilla ja oon aivan sekaisin. Kestovaippailua olis kiva kokeilla ja saan kyllä yhdeltä kaverilta siihen jo jotain tarvikkeitakin, mutta oon ihan sekasin että mitkä sitten olis hyviä ja meneekö niissä hermo kuitenkin... ? Samoin tuo kantoliina, onko teillä jo vauvan saaneilla liinaa käytössä??



terkuin,

Ninni , 36+1

pakko oli käydä kurkkamassa, kylläpä Soli näytti pikkuiselta. Oli tosin pieni tuo kuvakin..huomasin, etten ollut ajatellut Kirahvin hiustenväriä.



Helinä, pitäiskö järjestää arvauskisa loppumetrien viihdykkeeksi...? Itseasiassa meikäläisen kuontalo (ja Valion myös) muistuttaa värin puolesta tuota isileijonaa, joka kurkkii tuossa oikealla...



Kuinkas se manikyyri?

On kantoliina ja Valio nukkuikin siinä tänään kerhossa, saatiin se siis vasta viime viikolla. Puklaa ukkeli vaan mukavasti, tänään äiti saikin puklua ihan rintsikatkin täyteen ;))



Kestovaipat on ihan viidakko, meillä käytetään lähinnä harsoja ja villahousuja. Meillä on myös muotoonommeltuja sisävaippoja (oma tekoisia ja tots botseja) ja joitakin täyttövaippoja (nuo HappyHeiny' s on minusta aika hyvät...), niitä käyttää lähinnä isi, joka ei ole ihan sinut harsotaitosten kanssa. Ostin sellasen paketin, jossa oli monenlaista, mutta sitä en kyllä suosittele, olen nyt sitten myynyt niitä minusta huonoja ' muovisia' kuoria pois. Samaan lopputulokseen pääsee halvemmalla ostamalla käytettyjä erilaisia ja testaamalla niitä.



Kestovaippainfossa on hyviä tuotearviointeja, kannattaa lueskella niitä.

Voisi olla huaska kyllä kuulla vähän kuvailuja muiltakin ulkonäöstä. Mielikuviahan toki jokaisesta on tullut, mutta todennäköisesti metsään menevät kuitenkin. ;) Pääsky kyllä saattaa olla ollut tuollainen punertavanruskeatukkainen mielikuvissakin. Jostain kumman syystä... Niin ja Helinä, oikeasti olen vähän tuotakin tummempi. Menin kesällä laittamaan typeriä raitoja päähäni. :P Minkäs värisiä muut ovat pääpuolestaan?



Mutta hyvä, jos sentään Helinällä supistelee. Tulee se sieltä sitten lähiaikoina. Minulla lapsivesi oli jotenkin ihan erilaista kuin valkovuoto, jotenkin vetisempää. Eli heti tiesin, että siitä oli kyse. Vaikea selittää miksi... Ja sittenhän se kyllä hetken päästä lurahti minulla oikein kunnolla. :P



Helinä: Olen miettinyt monta kertaa, kun joskus jossain urapinossa kerroit olevasi sisustusalalla, että oletko opiskellutkin Lahdessa? Minä nimittäin olen aikanani... Kovasti on moinen vaivannut ja nyt lopulta uskalsin kysyä. :)



Meidän hauva lähti juuri lääkäriä katsomaan, kun nuoleskelee peräpäätään alvariinsa ja on ollut vähän vaisu jo pidemmän aikaa. Juoksuja ei kuitenkaan ole kuulunut... Ja tänään oksensi vielä komiasti. Jotta varmuuden välttämiseksi päätimme käyttää tohtorilla. Toivon silti, että mitään vikaa ei olisi...



Vauva nukahti ja jostain syystä minulla maito heruu rintoihin koko ajan ihan raivona. Perin outoa...

Vaikuttaisikohan siihen, että vauva näyttää pieneltä se, että me molemmat olemme 190 senttisiä. ;) Ei tuo neiti hirmupieni ikäisekseen ole. ;)

Ninnille vielä kkestovaipoista yms. Meillä on myös nuo Ruskovillan harsot ja villahousut ja hahtuvavillahousut käytössä. Itse ainakin tykkään kovasti ja meillä sujuvat origamitaitokset mieheltäkin ihan tuosta vaan.. Vaippojen laittokin helpottui, kun älysin hankkia niitä näpsyjä, joilla vaipan saa pysymään hyvin paikoillaan.



Olen suunnitellut myös muutaman muotoonommellun sisävaipan tekoa... Nyt se voisi onnistuakin, kun neiti nukkuu aamuisin pitkiä unia. Niin ja sitten tilasin nauhavaipan kokeeksi ja suunnitelmissa on tilata niitä muutaman yöpaketteja varten myöhemin. Nyt olemme öisin käyttäneet kertiksiä, koska neiti on pissannut ihan hirmuisia määriä. Tosin pissamäärät ovat vähitellen laantuneet, joten olen hiljalleen alkanut harkita yökestoilua juuri noiden nauhavaippojen (flanelli- ja sideharsoimuilla) kanssa.



Ja kantoliinasta: Meillä on Baby Bundler ja edelleen vähän kokeiluasteella, koska vauva pulauttelee vielä aika paljon. Eilen illalla nukkui sujuvasti 45 minuuttia siinä ja yleensä on suhtautunut liinailukokeisiin ihan positiivisesti. :) Tuo babu on tosi vahvaa ja tukevaa trikoota eli varmaan hyvä näin talvisin. Kesäksi joutuu hankkimaan kyllä sitten repun tai ohuemman liinan.