Lue keskustelun säännöt.
Nyt en enää jaksa.
29.01.2012 |
15 vuotta yritystä, 7 raskautta, yksi kohtukuolema viikolla 32 ja kuusi keskenmenoa joista viimeisin eilen.
Kommentit (81)
Jos vahvasti näkee itsensä äitinä lapsille niin siinä ei auta muu kuin vain yrittää kaikkensa. Luovuttaminen ei vain ole vaihtoehto, ennemmin sitä vaikka tappaisi ittensä kuin lakkaisi yrittämästä. Tai siis jos olisi siinä tilanteessa että toivoa ei enää olisi saada sitä lasta niin luultavasti siinäkään tilanteessa ei vain tyytyisi siihen elämään lapsettomana vaan tuntuisi paremmalta vaihtoehdolta vain kuolla kuin elää lapsettomana. Jos kuolee niin sitten ei ainakaan enää satu.
Äläkä luovutakaan, en minäkään varmaan pysty, vaikka mieli teksisi.
En ole masentunut, mutta äärimmäisen turhautunut tällä hetkellä, käyn kyllä säännöllisesti keskutelemassa ammattilaisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiukuttele, polje jalkaa ja huuda... pura se viha ja pettymys ja paha olo, ei se tosiasioita miksikään muuta (siis tuo sulle sitä suurperhettä) mutta helpottaa varmasti olotilaa.anna tunteille tilaa, koe ne , niin sen jälkeen jaksat taas miettiä miten tästä eteenpäin.
ja siihen lisäksi vielä räyhännyt niin paljon että mies on ollut todella huolissaan mielenterveydestäni useaan otteeseen. Se vaan ei auta kun pienen hetken.
Ja paljon
vaikka tuntuu että se auttaa vain hetken...joka kerta kuluttaa siitä tuskasta millin pois. Se on vain niin hidasta, että sen huomaa ehkä vasta vuosien päästä.
Lueskelin tätä ketjua ja täytyy kyllä sanoa että maailma on epäoikeudenmukainen paikka.
En osaa kyllä neuvoa tai auttaa APtä millään lailla.
Mutta näille kyselijöille jotka kyselevät että miten on jaksanut yrittää näin kauan... Minä ymmärrän APtä että ei ole luovuttanut. Minäkään en luovuta, se vaan ei ole mahdollista.
Jos vahvasti näkee itsensä äitinä lapsille niin siinä ei auta muu kuin vain yrittää kaikkensa. Luovuttaminen ei vain ole vaihtoehto, ennemmin sitä vaikka tappaisi ittensä kuin lakkaisi yrittämästä. Tai siis jos olisi siinä tilanteessa että toivoa ei enää olisi saada sitä lasta niin luultavasti siinäkään tilanteessa ei vain tyytyisi siihen elämään lapsettomana vaan tuntuisi paremmalta vaihtoehdolta vain kuolla kuin elää lapsettomana. Jos kuolee niin sitten ei ainakaan enää satu.
AP, oletko saanut apua masennukseesi?
Minä olen nyt yrittänyt lasta useamman vuoden enkä ole kertaakaan ollut raskaana. Mutta toivoa on vielä... En ole valmis jäämään lapsettomaksi. Minä en ainakaan aio luovuttaa ikinä.
hieman riippuu myös tietysti siitä miten sen luovuttamisen nyt ajattelee... minä esim luovuin siinä mielessä aktiivisesta yrittämisestä että hoidot lopetin, mutta se luomumahdollisuus lapsen saannille jäi kuitenkin olemaan (eli ei ehkäistykkään). Samalla näin, että en voi rakentaa elämäni onnea tai arvoa yhden asian varaan...oli se sitten työ tai lapset tai puoliso tai mikä vaan, vaan elämän mielekkyyden kokemiseen tarvitsee useita osatekijöitä. Täytyy siis nähdä ne muutkin asiat ja mahdollisuudet tehdäkseen elämästä elämisen arvoista.
minusta on surullista että joku näkee asian niin että parempi kuolla kuin elää lapsettomana.. Ikäänkuin lapsettoman elämä olisi täysin arvotonta?? eihän se niin voi olla... On liian suuri taakka kenellekkään lapselle olla se vanhemman ainoa syy elämään, tyyliiin...jooo äiti ajattelee, että jos sinua ei olisi niin olisi minunkin parempi olla kuollut... EI EI EI
toistuviin keskenmenoihin.
Ja primaspanin(aspiriinin) syönti auttaisi.
Voimia ap. Olen tosi pahoillani...
ja että lääkityskään ei tehoa.
Edelleen voimia ja siunausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yleisesti olisi arvotonta.
En vaan löydä omasta elämästäni tällä hetkellä mitään asioita joista voisin ammentaa yhtään mitään. Alkuvuosina matksutelimme paljon ja koitimme löytää jopa ehkä niitä hyviäkin puolia siitä että lasta ei kuulunutkaan ihan niin nopeasti kuin olimme toivoneet.
Mutta kun vuosi vuoden perään jatkui samalla tavalla niin en ole enää jaksanut edes lähteä mihinkään ja meillä käännekohta selvästi huonompaan oli pienen tyttäremme menetys kun hän oli jo lähes valmis tähän maailmaan ja se kaikki vietiin meiltä niin julmasti pois tuosta vaan.
AP
Olen hyvin pahoillani siitä että olet joutunut kokemaan noin monta menetystä. Elämä on välillä niin epäreilua.
Ihmettelen todella sisuasi että viisitoista vuotta olet ollut noin sinnikäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varmasti juuri tällä hetkellä tunnukaan, että elämällä voisi olla kauheasti annettavaa. Se vaatii aikaa ja surutyötä.
Sellaista ehdottaisin harkittavaksi kun joskus aika on kypsä, että teillä olisi loistomahdollisuus toimia tukiperheenä joillekin tarvitseville lapsille. Tai sellaisena "kriisiperheenä" tmv, johon voidaan akuutisti sijoittaa. Se jos mikä olisi merkityksellistä toimintaa, näille lapsille se voi merkitä koko elämää.
Toivottavasti ehdotukseni ei loukkaa, olet varmasti nyt niin surullinen ettet halua tuollaista miettiä. Mutta jos joskus...
joista sai edes vähän sisua ehkä jaksaa vielä nämä muutamat vuodet mitä tässä on aikaa ennen vaihdevuosia.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hirveän pahoillani. ((halaus))
varmasti juuri tällä hetkellä tunnukaan, että elämällä voisi olla kauheasti annettavaa. Se vaatii aikaa ja surutyötä.
Sellaista ehdottaisin harkittavaksi kun joskus aika on kypsä, että teillä olisi loistomahdollisuus toimia tukiperheenä joillekin tarvitseville lapsille. Tai sellaisena "kriisiperheenä" tmv, johon voidaan akuutisti sijoittaa. Se jos mikä olisi merkityksellistä toimintaa, näille lapsille se voi merkitä koko elämää.
Toivottavasti ehdotukseni ei loukkaa, olet varmasti nyt niin surullinen ettet halua tuollaista miettiä. Mutta jos joskus...
ja ihan liian vähän aikaa. Ei pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tuli kyyneleet silmiin kun luin sun viestit. Maailma on niin saaanan epäreilu paikka.
yleisesti olisi arvotonta.
En vaan löydä omasta elämästäni tällä hetkellä mitään asioita joista voisin ammentaa yhtään mitään. Alkuvuosina matksutelimme paljon ja koitimme löytää jopa ehkä niitä hyviäkin puolia siitä että lasta ei kuulunutkaan ihan niin nopeasti kuin olimme toivoneet.
Mutta kun vuosi vuoden perään jatkui samalla tavalla niin en ole enää jaksanut edes lähteä mihinkään ja meillä käännekohta selvästi huonompaan oli pienen tyttäremme menetys kun hän oli jo lähes valmis tähän maailmaan ja se kaikki vietiin meiltä niin julmasti pois tuosta vaan.AP
joo se on todella julmaa joutua hautaamaan oma lapsensa. niin suuri suru, ettei saa nähdä lapsensa kasvavan, hoitaa häntä sillä rakkaudella mitä sydän on tulvillaan häntä kohtaan.
Jos haluat vielä jatkaa yrittämistä, niin jatka ihmeessä...elävän lapsen saaminenkin on vielä mahdollista.
Mutta siihen oheen yritä löytää itsellesi joitain mielihyvää tuottavia juttuja..oli se sitten uusi työjuttu, tai joku opiskelu, tai vapaaehtoistyö tai mitä vaan... jotka sitten tukee jaksamista ja tuo sitä muutakin sisältöä elämään kuin kuukautiskierron seurantaa (ymmärtänet mitä tarkoitan..että koko elämä ei kuitenkaan pyörisi raskautumisen ympärillä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinua varmaan seurattiin tavallista tiiviimmin tuon pitkälle ehtineen raskauden kanssa? Huomattiinko siinä mitään häikkää ennen kohtukuolemaa? Anteeksi, jos kysymykseni tungettelevat.
t. 15
Mutta kerran taivaassa , olet kaikkien niiden pienten äiti. Kaikki lapset ovat siellä sinua odottamassa.
lääkitystä kokeiltiin kahdessa raskaudessa vähän sillä ajatuksella että koitetaan nyt vielä tämäkin, mutta kuten oli odotettavissakin niin apua siitä ei ollut.
Kävin kyllä neuvolassa ja ultrassa normaalia tiheämmin tuon raskauden aikana ja kaikki näytti aina olevan hyvin.
Pahoinvointi jatkuu tällä kerralla näköjään vaikka pieni ei enää kasvakaan, iltapäivällä ultraan varmistamaan että kohtu on puhdas, varmaan on kun vuotokin lakkasi jo eilen.
AP
Otan osaa. varmasti sinulla tosi rankkaa.
Olet ollut hyvin vahva ihminen, en usko, että monikaan olisi jaksanut tuota kaikkea ja vielä noin pitkään. Olette varmasti miehesi kanssa melkoisen vahva kaksikko.. Onnea teille, toivottavasti elämäänne tulee vielä valoa.
[/quote]
kiukuttele, polje jalkaa ja huuda... pura se viha ja pettymys ja paha olo, ei se tosiasioita miksikään muuta (siis tuo sulle sitä suurperhettä) mutta helpottaa varmasti olotilaa.anna tunteille tilaa, koe ne , niin sen jälkeen jaksat taas miettiä miten tästä eteenpäin.
[/quote]
ja siihen lisäksi vielä räyhännyt niin paljon että mies on ollut todella huolissaan mielenterveydestäni useaan otteeseen. Se vaan ei auta kun pienen hetken.
Ja paljon