Nyt en enää jaksa.
15 vuotta yritystä, 7 raskautta, yksi kohtukuolema viikolla 32 ja kuusi keskenmenoa joista viimeisin eilen.
Kommentit (81)
Mäkin just luin tämän ketjun ekaa kertaa ja ehdin surkutella, miten epäreilua elämä voi olla. Mutta kerrankin lopulta näin : ))
Kyllä tuli tästä niin hyvä mieli, kaikkea hyvää teille jatkossa ihanan pienokaisen kanssa!
Ultrassa löytyi yksi normaalisti kehittynyt sikiö, pieni sydänkin pompotti vinhasti. Viikotkin varmistui samalla 8+2. No saatiin vissiin lisäaikaa, saas nähdä kuinka pitkälle nyt päästään.
Unohdin taas laittaa sen tuonne perään.
AP
Ultrassa löytyi yksi normaalisti kehittynyt sikiö, pieni sydänkin pompotti vinhasti. Viikotkin varmistui samalla 8+2. No saatiin vissiin lisäaikaa, saas nähdä kuinka pitkälle nyt päästään.
Rukoilen sen pienen puolesta, että hän pysyisi nyt matkassa... Voimia sinulle ja miehellesi kovasti! Toivon todella, että se pieni sielu pysyisi nyt täällä maan päällä.
Voimia kovasti ja toivotaa, että kaikki sujuu hyvin.
että millainen yhteinen elämä 15 vuotta vauvaa kipeästi kaivanneilla vanhemmilla ja sillä lapsella, joka perheeseen syntyy, tulee sitten joskus olemaan... Varmasti odotuksia on jo ehtinyt kertyä melkoisesti.
Toivon teille kaikkea hyvää.
että millainen yhteinen elämä 15 vuotta vauvaa kipeästi kaivanneilla vanhemmilla ja sillä lapsella, joka perheeseen syntyy, tulee sitten joskus olemaan... Varmasti odotuksia on jo ehtinyt kertyä melkoisesti.
Toivon teille kaikkea hyvää.
varmasti on ollut todella rankkaa.
että millainen yhteinen elämä 15 vuotta vauvaa kipeästi kaivanneilla vanhemmilla ja sillä lapsella, joka perheeseen syntyy, tulee sitten joskus olemaan... Varmasti odotuksia on jo ehtinyt kertyä melkoisesti.
Toivon teille kaikkea hyvää.
Tosin itse en usko että tämä pieni syliin asti päätyisi, mutta jos joskus vielä niin olisi kiva tietää mitä tuolla tarkoitat.
AP
Joskus se seinä vaan tulee vastaan eikä siinä muu auta kuin peruuttaa pois.
Kuolleen vauvan synnytykseen joka oli rankka kokemus. Jos kuitenkin tarkoitit syytä niin se ei koskaan selvinnyt ns. kohtukätkytkuolema.
Käpy on jo tuttu, mutta kun ei enää jaksa sitäkään, haluaisin vain mennä peiton alle pimeään ja kuolla sinne.
AP
voi ap, osanottoni menetyksiisi...ei ole elämä kohdellut sinua silkkihansikkain. Et voi mennä peiton alle ja kuolla pois, sun on nyt surtava ja pikkuhiljaa löydettävä jotain sellaista mikä auttaa jaksamaan.
Mikä sua auttaisi?
Viimeiset 13 vuotta on jo surtu. Ei minulla ole mitään.
Ihanaa kuulla onnellisiakin uutisia!
Tämä auttoi minua:
"Rakkain ajatuksin muistamme niitä vauvoja, jotka syntyivät nukkuen tai joita on kannettu, koskaan tapaamatta, niitä joita olemme pidelleet, mutta emme voineet ottaa mukaan kotiin, sekä niitä, jotka tulivat kotiin, mutta eivät jääneet."
Pitkän lapsettomuuden, keskenmenojen, kohtukuoleman ja ensimmäisen elävänä syntyneen lapseni jälkeen. Hän oli jo puolivuotias, kun pystyin käsittelemään edes pienen palasen siitä tuskasta, joka oli ennen häntä.
Kaikki tuska ei koskaan katoa, mutta sen kanssa oppii elämään. Ja se ihana pieni siinä rinnalla saa sen hymyn esiin kyyneltenkin takaa. :-)
Iso virtuaalihalaus sinulle, nauti olostasi, tästä tyttärestäsi, ja anna itsesi tuntea kaikkia mahdollisia tunteita. Ne tulevat ja menevät, sitten kun on sen aika.