Miksi niin moni katsoo vain amerikkalaisia elokuvia? Eikö kunnon laatuelokuva kiinnosta?

Oikeassa elämässä en haluaisi olla pätkääkään Allenin tai hänen roolihahmojensa seurassa.

Kirjoitin äsken Allenista ja Coppolasta. Tiedän paljon elokuvien tuotantoprosessista (olen 35-vuotias mediatutkija, en 21-vuotias " älykkö" ) ja olen erittäin voimakkaasti tietoinen siitä, että pienenkin budjetin elokuvin teko on monen tahon yhteistyön tulos. Yhteisöllisyydestä en kuitenkaan puhuisi - yhteisöllisyys on kulttuurinen merkityssisältö, joka voi olla osa filmin tekemistä tai puuttua siitä kokonaan. Jos rahamarkkinat määräävät, on yhteisöllisyyskin markkinoiden säätelemää.



Ohjaajan tai jonkun näyttelijän nostaminen esille on luontevaa, koska he ovat kuitenkin elokuvan näkyvimmät, eivät missään nimessä, ainoat tekijät. Usein (ja valitettavasti) tuottajilla on se lopullinen sananvalta.



Nostin Allenin ja Coppolan esille, koska halusin osoittaa myös yhdysvaltalaisten elokuvien olevan hyviä. Pääasiassa seuraan kuitenkin vanhoja filmejä elokuva-arkiston näytöksissä. Se on surullista, koska nykyfilmit ovat niin huonoja, että keksin itsekin tähän hätään vain mainitsemani ohjaajat. Ja Allenkin teki parhaat filminsä vuosia sitten.

Eikös Veijo Hietala diggaa suosiolla jostain Blade Runnerista? Miten olet ajautunut noin elitistiseksi ja vakavaksi? Onko sinulla sama linja musiikin ja kirjallisuudenkin suhteen?

menevät katsomaan jonkun tietyn leffan, koska " kaveritkin kävi" ja koska sitä nyt " satutaan" mainostamaan niin älyttömästi. Eli se raha niin elokuvan takana (mainonta) kuin sen tekeminenkin (elokuvan on tuotettava sen ja sen verran, että voi maksaa palkat Brad Pittille ja Julia Robertsille) ...

Jos nämä samat ihmiset kerran kävisivät ennakkoluulottomasti katsomassa jotain uutta eurooppalaista elokuvaa, tai jostain Koreasta tulevaa leffaa (siis ei actioniä), voisi silmätkin edes muutamalla aueta. Mutta kynnys on kova, kaverit leimaa tietty heti taiteelliseksi ja teko-älyköksi, niin kun täälläkin jo hieman eri maun omaavat on leimattu.

Ja toinen tekijä on tietty se, että osa näistä nimenomaan nuorista katsojista ei halua ajatella tai herätä ajattelemaan mitään (esim. Lars von Trierin USAa kritisoivat leffat Dogville, Dancer in the dark), vaan he haluavat vaat nauraa idioottimaisille 100 kertaa toistetuille vanhoille vitseille/kohtauksille (Jim Careyn -vai mikä se on- leffat...).

mutta usein valitettavasti b-luokan leffoja sinällään. Ei sieltä USA:n ulkopuoleltakaan nyt niin ihmeen mahtavia elokuvia työnnetä tätä nykyä.

..että ihan perusnimet kuten Kieslowski, Tarkovski ja Herzog tuppaavat jäämään vieraiksi melkein kaikille koska edes televisio ei voi esittää " kansalle" näitä erilaisempia elokuvia! Paha epäkohta.

[color=red]

-Sambuca [color=orange] in flames

En näe esim. mieltä katsoa apaattista ja masentavaa Kaurismäkeä, jonka ihmiskuva inhottaa minua oikeassakin elämässä. Jos Vonnegutin teosten pohjalta tehtäisiin kirjoille suht uskollisia elokuvia (ennen kaikkea elämänasenteen osalta), voisin rakastaa niitä.

Ja amerikkalaisissa elokuvissa on todella hyviäkin joukossa. Ja hui - jopa nykyelokuvissa. Esimerkiksi American Beauty tai melkein mikä vain Coenin veljesten elokuvista on laatukamaa.



On siis turhaa elitismiä mussuttaa, että " amerikkalaiset elokuvat on kaikki huonoja" tai " telkkarista tulee pelkkää skeidaa" .



Ongelma on, että tarjonta sekä amerikkalaiselokuvissa että töllöttimessä on niin LAAJAA nykyään, että hyvät hukkuvat huonojen massaan. Tarvitaan siis pohjatietoa niiden löytämiseen.



Tv-sivuja kannattaa oikeasti joskus lukea, samoin elokuvateoksia. Niillä pääsee pitkälle.



-tv-toimittaja ja leffafriikki vm -67 -

tosin näin saatan joskus ohittaakin jonkun hyvän.

Mutta pääasiassa tää massa elokuvatuotanto ei vaikuta hyvältä. Olen tv:stä toki katsonut muutamia jenkkileffoja.

Käyn elokuvissa nykyisin sen verran harvoin (2-4 krt vuodessa), valitsen silloin (Helsingissä hyvä tarjonta) eurooppalaisia tai muualta maailmasta kuin jenkeistä tulevia leffoja.

Mun käsitys jenkkileffoista on, että niissä pääasia on nopealla toiminnalla, materialla ja tehosteilla. Niissä tuo tarina jää jotenkin ohueksi.

American Beautyn kävin katsomassa, mutta en siitäkään erityisesti saanut mitään.

Elokuva on hyvä, jos se saa ajattelemaan ja jättää jälkiä.

Tosin valitsin huonosti tässä taannoin ja kävin katsomassa ranskalaisen leffan, joka ei herättänyt mitään ajatuksia. Vähän niinkuin hukkaan meni.

Esimerkiksi Meri Sisälläni, espanajalainen elokuva oli aivan mielettömän hyvä! Herätti todella paljon ajatuksia ja visuaalisuudestakin sai nauttia täysin. Aihetta voi kuvitella vaikeaksi ja synkäksi, mutta se kaikki mitä elokuva antoi!



Olen sitä mieltä, että elokuvia on opittava katsomaan. Jos ei ole niin kauhean kiinnostunut, niin jenkkileffat kolahtavat tai käyvät ajanvietteestä silloin. Näin kuvittelen.

Elokuvilla on myös aivan objektiivisia laatutekijöitä, joita voi arvioida myös riippumatta siitä, mitä itse saa elokuvasta irti.

Esimerkiksi itse huvituin aika lailla perjantaina tv2:n lähettämästä mustasta komediasta " Kuka hukutti Monan?" . Se ei ole kovin laadukas elokuva, mutta itse sain siitä kiksejä. Jugo-autot naurattivat vielä loppupäässäkin elokuvaa. Mutta en minä silti elokuvalle kauheasti pojoja antaisi. Kannattaa siis erottaa hyvät ja itselle jotakin antavat elokuvat, ne eivät AINA ole sama asia.

Ei ole olemassa vain yhdenlaisia amerikkalaisia elokuvia, siellä tehdään hyvinkin monenlaisia elokuvia. Mainitsemasi toimintaelokuvat ovat vain yksi laji. On todella typerää luokitella kaikki siihen kastiin. Anteeksi nyt vaan.

Vierailija:

tosin näin saatan joskus ohittaakin jonkun hyvän.

Mutta pääasiassa tää massa elokuvatuotanto ei vaikuta hyvältä. Olen tv:stä toki katsonut muutamia jenkkileffoja.

Käyn elokuvissa nykyisin sen verran harvoin (2-4 krt vuodessa), valitsen silloin (Helsingissä hyvä tarjonta) eurooppalaisia tai muualta maailmasta kuin jenkeistä tulevia leffoja.

Mun käsitys jenkkileffoista on, että niissä pääasia on nopealla toiminnalla, materialla ja tehosteilla. Niissä tuo tarina jää jotenkin ohueksi.

American Beautyn kävin katsomassa, mutta en siitäkään erityisesti saanut mitään.

Elokuva on hyvä, jos se saa ajattelemaan ja jättää jälkiä.

Tosin valitsin huonosti tässä taannoin ja kävin katsomassa ranskalaisen leffan, joka ei herättänyt mitään ajatuksia. Vähän niinkuin hukkaan meni.

Esimerkiksi Meri Sisälläni, espanajalainen elokuva oli aivan mielettömän hyvä! Herätti todella paljon ajatuksia ja visuaalisuudestakin sai nauttia täysin. Aihetta voi kuvitella vaikeaksi ja synkäksi, mutta se kaikki mitä elokuva antoi!

Olen sitä mieltä, että elokuvia on opittava katsomaan. Jos ei ole niin kauhean kiinnostunut, niin jenkkileffat kolahtavat tai käyvät ajanvietteestä silloin. Näin kuvittelen.

-tv-toimittaja ja leffafriikki vm. -67-

- Tarinan täytyy olla hyvä

- Henkilöiden inhimillisiä, uskottavia.

- Rakkautta ja aitoja tunteita on löydyttävä.

- Näyttelijöillä on oltava karismaa.

- Musiikki mielellään laadukasta.

- Elokuvan on oltava visuaalisesti kaunis



Mitä em. sitten tarkoittaa?

Jollekin se tarkoittaa

Titanicia, jollekin Amelieta.

Jos pyrimme enemmän kohti Amelieta:



- Tarinan täytyy siis olla myös omaperäinen, yllättävä, lämminhenkinen. Sanalla sanoen erinomainen.



- Henkilöiden täytyy olla uskottavia arkisessa ympäristössä, ilman valtaisaa kehyskertomustakin.

Heidän täytyy olla oikeasti mielenkiintoisia, sisältä.



- Rakkaus voi ja saakin olla onnetonta. Sen ei tarvitse olla mystisen suurta, mutta pienimuotoisen satuttavaa ja hämmentävää kuitenkin. Sen ei tarvitse saada täyttymystään näyttävässä yhdynnässä. Rakkaus ei voi olla täydellistä.



- Näyttelijöiden ei tarvitse olla kauniita, siloiteltuja. He voivat olla tavallaan rumia. Pääasia, että heistä hehkuu sielukas persoona, josta ei saa täysin otetta.



- Musiikin ei todellakaan tarvitse olla Celineä. Mielellään klassisempaa, tai joka tapauksessa omaperäistä sekoitusta vaikkapa klassisesta ja kansanmusiikista. Instrumentaalimusiikki on dramaattista, monipuolista, tulkinnanvaraista.



- elokuva voi olla visuaalisesti vaikuttava ilman suurta teknistä kikkailua ja lavasteita. Vahvat värit ja varjot ja samanaikainen pienimuotoisuus voivat lumota.

Kävin taidekoulua ja olen muutenkin joutunut alttiiksi ihmisille, joiden mielestä asian kulttuurillinen ja taiteellinen arvo (ja vain jonkin ylemmän " high brow" tahon määrittelemä sellainen) on ainoa, millä on väliä. Jos elokuva (taikka musiikki, taikka kirja, taikka mikä tahansa) menestyy kaupallisesti se jo itsessään tarkoittaa sitä, että sen on oltava roskaa ja sitä ei siis kannata edes kokeilla, vaan siitä pitäville voidaan avoimesti vittuilla - ovathan he automaattisesti huonompia ja tyhmempiä.



Suoraan sanoen nimenomaan tämä asenne on jo vuosia pitänyt minut poissa tukemasta pieniä elokuvateattereita, joissa näitä itsenäisiä ja vähemmän markkinoituja taide- ja/tai laatuelokuvia esitetään, silläkin uhalla, että hyvät elokuvat saattavat jäädä sivu suun. Katselen itse kotonani sitten elokuvia, jotka minua syystä taikka toisesta viehättävät, olivat sitten amerikkalaisia tahi korealaisia.



Ja juu, lempielokuvani tällä hetkellä on nimenomaan amerikkalainen - tuo jonkun jo mainitsema Lost in Translation.

Nimittäin.. [color=green] Fight Club! [color=black]

Tämä anarkistinen ja skitsofreninen elokuvahan pääsi yllättämään aivan täysin.. vahvana teemana nykyajan

hukassa oleva mies.. ja koko länsimaisen elämäntavan ahdistavuus.. Fight Clubin mieskuvassa (ja naiskuvassa) ja herkullisessa seksuaalisuudessa riittää pohdittavaa katselukerta toisensa jälkeen..

Elokuvan arvoa ei myöskään laske aikamme suurin näyttelijä, Edward Norton..

[color=red]

-Sambuca [color=orange] in flames

Ainoa positiivinen yllätys oli Tierra.



http://imdb.com/title/tt0117909/

Miksi ihmeessä muka Hitchcock ja Welles ovat mestareita? Miksi ihmeessä Elvis ja Beatles ovat kuninkaita?

En jaksa tuollaista kanonisoitujen muumioiden keskiluokkaista palvontaa.

Ehkä kaikkien aikojen paras katsomani elokuva on italialaisen ohjaajan (Mäkään en muista nimiä) Kaunis elämä. Siis ihan huippuhyvä ja koskettava. Vakava aihe esitetty aivan ihanalla tavalla.



Mutta kyllä muhun uppoo myös Jim Carrey hömppä, mutta sehän onkin taas ihan eri genren leffa. Mun mielestä ei hirveesti pitäisi vertailla eri genrejen leffoja, koska se on ihan mahdotonta. Saman genren leffoja sen sijaan on helpompi vertailla keskenään. Esim. Jim Carrey huumori uppoo muhun paremmin kuin Leslie Nielsenin.

Mulle on aivan sama mitä mieltä mun kaverit ovat mun suosikkielokuvista, mä en ole mikään kaverieni orja jolla ei ole omaa tahtoa.



Tässä muutama mun suosikki, joista kaikki amerikkalaiset ovat ap:n mielestä tietenkin todella huonoja vain koska ovat amerikkalaisia:

-Tuulen viemää

-Kummisetä

-Isän nimeen

-Ei minun lapseni

-Amelie

-Kolme väriä: Sininen

-Schindlerin lista

-Casablanca

-Aamiainen Tiffanylla

-alkuperäiset Star Warsit

-Harry Potter ja viisasten kivi

-Naisen tuoksu

-Sademies

-Neljät häät ja yhdet hautajaiset

-The Game

-Shanghai Noon

Onhan se toki kaikkein todennäköistäkin koska yli 190 maassa tehdään enemmistö maailman elokuvista ja jo yksittäisessä maassakin enemmän kuin Yhdysvalloissa.

Vierailija:

Tässä muutama mun suosikki, joista kaikki amerikkalaiset ovat ap:n mielestä tietenkin todella huonoja vain koska ovat amerikkalaisia:

-Tuulen viemää

-Kummisetä

-Isän nimeen

-Ei minun lapseni

-Amelie

-Kolme väriä: Sininen

-Schindlerin lista

-Casablanca

-Aamiainen Tiffanylla

-alkuperäiset Star Warsit

-Harry Potter ja viisasten kivi

-Naisen tuoksu

-Sademies

-Neljät häät ja yhdet hautajaiset

-The Game

-Shanghai Noon

..tyrmäävän hyvä lyhytelokuva rakkaudesta!