Miksi niin moni katsoo vain amerikkalaisia elokuvia? Eikö kunnon laatuelokuva kiinnosta?

..tyrmäävän hyvä lyhytelokuva rakkaudesta!

Minua ei " taide-elokuva" taidemuotona kiinnosta. Jotenkin en vain jaksa istua pimeässä elokuvateatterissa tuijottamassa kangasta mielessäni taide-elämys. Elokuvissa käynti on minulle viihdettä, taide-elämyksiä haen mieluummin oopperasta (jossa käynkin monta kertaa vuodessa).



Voi olla, että olen vain ennakkoluuloinen!

" Auteur viittaa käsitykseen, että ohjaaja on elokuvan varsinainen luoja. Tällainen käsitys on vähintään kiistanalainen jo siksi, että pienenkin budjetin fiktioelokuvan tuotantoryhmässä on kymmeniä tekijöitä. Samoin dokumenttielokuvan tuotantoon osallistuu useita tekijöitä.



Auteur-termillä voidaan viitata myös ohjaajaan, jolla on selvästi tunnistettava tyyli... "



Elokuva on aina pääasiallisesti ohjaajansa näköinen. Vaikka esimerkiksi kirjaa olisi tekemässä mainostajien, kirjapainajien ja kustannustoimittajien joukko, on se silti kirjoittajansa teos. Käsikirjoituskaan ei ole taideteos, vaan elokuvan runkokehikko, josta ohjaaja muovaa itsensä näköisen teoksen.



Tämä ei sulje pois sitä, että elokuvan tekemisessä on mukana suuri joukko ihmisiä, jotka antavat myös oman vahvan taiteellisen panoksensa. Tämä taiteellinen panos kuitenkin tukee OHJAAJAN NÄKEMYSTÄ. Markus Selinin tuottamat elokuvatkin ovat ohjaajiensa näköisiä. Ohjaaja on se henkilö, joka prosessin eri vaiheissa tekee päätöksiä toiminnallisella tasolla ja OHJAA muiden taiteellista panosta haluamaansa suuntaan.



Varsinaisestihan auteur-käsitteellä viitataan niihin ohjaajiin, jotka tekevät myös käsikirjoituksensa itse tai yhdessä kirjoittajan kanssa, ja joilla on vahva oma tyyli. Nykyhollywoodissakin on nuoriakin auteureja. Se ei siis ole edelleenkään kirosana.



Nykyauteureista esimerkiksi voisin heittää Darren Aronofskyn tai Paul Thomas Andersonin, joista kumpikin on tehnyt myös elokuvia, joita ei voi laskea auteur-leffoiksi. Vahvassa nousussa on kaiken edellisen kiistämiseksi myös muunlaisia taiteellisia tekijöitä l. auteureja, esimerkkinä käsikirjoittaja Charlie Kaufman. Käsikirjoittaja -auteurin (jos tätä pakotettua väännöstä voisi käyttää) nousu selittyy viime vuosien tilanteeseen, jossa tv-draama on valovuosia edellä Hollywood-elokuvien temaattista ja muodollista kuosia. Vrt. esim Sopranos, Mullan Alla jne. Televisiossa käsikirjoittaja on aina ollut kunkku, ja televisio on viime vuosina tuottanut keskimäärin mielenkiintoisempaa matskua kuin elokuvastudiot.



AP:n (provo)käsityksen amerikkalaisista elokuvista paskana voi jättää omaan arvoonsa. Jenkeistä tulee lukuisia loistavia leffoja vuosittain. Tyylien ja lähestymistapojen kirjo on valtava.



Nykyisin amerikkalaisen kulttuurin ylivalta on kuitenkin markkinointikoneiston ansiosta niin vahva, että muita ääniä pääsee esiin hyvin vähän. Jenkkileffat ovat myös kouluttaneet käsitykseen siitä, millainen on " oikea" elokuvia, ikään kuin olisi vain yksi tapa tehdä oikeaa elokuvaa. Suomi (lähinnä pääkaupunkiseutu) on tässä suhteessa vielä melko onnellisessa asemassa. Täällä on muutakin tarjontaa, edelleenkin. Sama virtaviivaistettu käsitys " oikeasta elokuvasta" ikävä kyllä hallitsee myös suomalaista leffaa, lukuunottamatta Kaurismäkeä, joka rahoittaa leffansa itse. Toinen ilahduttava poikkeus on Aku Louhimies, joka on löytänyt oman vahvan äänensä. Televisiossa muuten, Irtiottoja -sarjassa. Akunkin juuret ovat aika vahvasti amerikkalaisessa Indie-kerronnassa, johon on lisätty mukaan aineksia eurooppaisesta, lähinnä tanskalaisesta perinteestä.



Elokuvakeskustelun tekee vaikeaksi se, että samaan aikaan yhdet puhuvat Hertta-sarjasta, toiset Catherine Cooksonista ja kolmannet Don Delillosta, kirjallista analogiaa käyttääkseni.

Siksi että omassa elämässäni on tarpeeksi ' elämäntuskaa" ja ankeutta, ei minun tarvitse sitä " laatuelokuvista" enään nähdä. Minulle hyvä elokuva on viihdyttävää pakoa arjesta, oli se mistä maasta tahansa. Amerikkalaiset elokuvat nyt vain sattuvat usein olemaan sitä kaliiberia koska he osaavat viihdyttämisen taidon. Ilmeisesti moni muukin hakee samaa asiaa elokuvista koska kyseisen maan tuotokset ovat niin hyvin menestyneet.

Vierailija:

Siksi että omassa elämässäni on tarpeeksi ' elämäntuskaa" ja ankeutta, ei minun tarvitse sitä " laatuelokuvista" enään nähdä. Minulle hyvä elokuva on viihdyttävää pakoa arjesta, oli se mistä maasta tahansa. Amerikkalaiset elokuvat nyt vain sattuvat usein olemaan sitä kaliiberia koska he osaavat viihdyttämisen taidon. Ilmeisesti moni muukin hakee samaa asiaa elokuvista koska kyseisen maan tuotokset ovat niin hyvin menestyneet.

Heheh, eskapismia haen minäkin välillä, mutta kulttuurin tarkoituksen rajaaminen eskapismiksi ja todellisuutta peittäväksi koukeroinniksi (vrt. window dressing) tuntuu aika ahdistavalta ajatukselta.

Suhtaudun vieroksuvasti tähän usein esiin nousevaan ajatukseen siitä, että katsojaluvut määrittävät hyvän elokuvan. Samalla periaatteella parasta mahdollista tv-taidetta ovat linnanjuhlat, uutiset ja formulakisat, erityisesti Brasilian GP.

Miljoona kärpästä ei voi olla väärässä: paska on hyvää.

Suuret katsojaluvut tarkoittavat lähinnä, että on löydetty pienin yhteinen nimittäjä, ja markkinoitu hyvin.

vaikka niistäkin löytyy paljon katsottavaa. Toki yksi syy on että niitä on vaikeampi katsoa kun vain erittäin pieni osa tulee Suomeen elokuvateatteriin (lähinnä Helsinkiin) mutta nykyään saa netistä DVD tilattua.

elokuvia ei saisi tehdä ihmisten viidyttämiseen? Mistä itseinhon ja -rankaisun suosta nousee ajatus että ihmisten viihdyttäminen ja arjen keventäminen on jotenkin alempiarvoisempaa touhua kuin " kulttuurin" ja " laadun" tekeminen? Minusta se on erittäin arvokasta työtä, " jokainen joka keventää toisen taakkaa, ei ole tarpeeton tässä maailmassa" . Me elämme vapaassa maassa ja jokainen voi katsoa mitä haluaa, onneksi.