Millaista on olla lh vammaistyössä?

Fyysisesti raskasta, mutta tekniikka auttaa. 

Riippuu siitä minkälaisessa paikassa on töissä? Ei ole aina fyysisesti raskasta kuten vanhustyö, mutta kuormittaa henkisesti. Väkivallan kokeminen mahdollista. Kolmivuorotyö yleensä ja se rankkaa.

Oletko miettinyt hk avustajan duunia tuon sijaan? Palkka nyt ei tietty päätä huimaa, mutta työkään ei niin vaativaa. Eikä tartte kouluttautua.

Riippuu yksiköstä.

Osassa asiakkaita on enemmän ja voivat olla hyvinkin omatoimisia. Osassa on muutama asiakas mutta heitä pitää vahtia aivan koko ajan, koska ovat liiankin omatoimisia. Osassa on muutama asiakas, jotka tarvitsevat todella paljon apua ja hoitoa koko ajan.

Kysymys lienee, haluatko olla ohjaaja, vartija vai hoitaja.

Tekniikka ei auta, jos fyysisesti heikko/vammoja/tms.

"Vammaiset" ei ole yhtenäinen ryhmä. Siinä löytyy kaikenlaista sairautta ja oiretta.

Joku down on helppo hoidettava, aina mukava tyyppi. Joku autisti taas on ihminen, jonka kanssa pärjääminen vaatii alan opintoja, että ymmärtää työkalut (kuvakorteilla ohjaamisen yms.), kun hän ei ymmärrä puhetta. Sitten on oikeasti vaaralliset, voimakkaat ja impulssikontrollittomat, asiakkaat. Ja se asiakas voi olla puhekyvytön pyörätuolissa oleva, tai omilla jaloilla kävelevä ja kaupasta kaljaa itse hakeva. Tuota työtä on valtavalla skaalalla. Jostain suljetulta osastolta palvelutalomaiseen puoli-itsenäiseen asumiseen.

Käytännössä olisi pakko käydä vähän opiskelemassa alaa ensin, että ymmärtää miten erilaisia vammaisia käsitellään, tai muuten voi olla hyvin raskasta ja vaikeaa, kun ei ymmärrä mitä töissä tapahtuu ja miksi.. Aluksi ne laittaa downeja hoitamaan, että tulee positiivisia kokemuksia, ja sitten homma kaatuu niskaan, kun joutuu sinne autistiosastolle ilman osaamista..

Kiitos vastauksista.

Kyllä tuo henkilökohtaisen avustajan työ voisi hyvinkin houkuttaa. Nyt siivoan ja olen kypsynyt yksintehtävään työhön, mutta mietin kyllä myös sosiaalista kuormitusta. Sikäli avustajan työ voisi olla hyvä kompromissi kun en kuitenkaan perusluonnettani voi venyttää. 

Saattaa olla että hakeudun oppisopimuksella silti aloittamaan lh:ta. Ehkä parempi että pääsee heti näkemään työn luonnetta. Iän myötä kyllä tuntuu, että nyt voisin olla hyvinkin valmis olemaan apuna jollekin, yksi vaihtis myös koulunkäyntiavustaja. Harmillista että palkkaus työehtoineen pitää minut palkkatasoltaan melko samoissa lukemissa. mutta mietinkin nyt ensisijaisesti työn merkityksellisyyttä perheettömänä. 

Onko tosiaan niin, että henk koht avustajalta ei edellytetä koulutusta? Luulisi siitä silti etua olevan.

Vierailija kirjoitti:

"Vammaiset" ei ole yhtenäinen ryhmä. Siinä löytyy kaikenlaista sairautta ja oiretta.

Joku down on helppo hoidettava, aina mukava tyyppi. Joku autisti taas on ihminen, jonka kanssa pärjääminen vaatii alan opintoja, että ymmärtää työkalut (kuvakorteilla ohjaamisen yms.), kun hän ei ymmärrä puhetta. Sitten on oikeasti vaaralliset, voimakkaat ja impulssikontrollittomat, asiakkaat. Ja se asiakas voi olla puhekyvytön pyörätuolissa oleva, tai omilla jaloilla kävelevä ja kaupasta kaljaa itse hakeva. Tuota työtä on valtavalla skaalalla. Jostain suljetulta osastolta palvelutalomaiseen puoli-itsenäiseen asumiseen.

Käytännössä olisi pakko käydä vähän opiskelemassa alaa ensin, että ymmärtää miten erilaisia vammaisia käsitellään, tai muuten voi olla hyvin raskasta ja vaikeaa, kun ei ymmärrä mitä töissä tapahtuu ja miksi.. Aluksi ne laittaa downeja hoitamaan, että tulee positiivisia kokemuksia, ja sitten homma kaatuu niskaan, kun joutuu sinne autistiosastolle ilman osaamista..

Totta, olen siivonnut juuri näiden kivojen ja hyväkuntoisten vammaisten tiloissa ja siitähän se ajatus on lähtenyt kytemään.

No, katsotaan. Olisi vielä semmoinen sauma että saatanpa tuommoisen riskin ottaa. Sitten voisin ainakin sanoa kokeilleeni. Hyväähän lh-koulutuksissa on se, että niitä pääsee aloittamaan ympäri vuoden.

Lähihoitajat joutuvat aika usein tekemään perushoitoa. Eivät palloile iloisten downien kanssa, vaan hoitavat niitä liikuntakyvyttömiä vaikeavammaisia vuodepotilaita.

Ehkä sinun kannattaisi ennemmin miettiä sosionomia, voisit olla sosiaaliohjaajana laitoksissa ja monessa muussakin paikassa. Se on fyysisesti kevyempää hommaa.

No, jos oot liikuntavammaiselle hk avustaja, niin ei tartte yksin olla. Se miltä se sosiaalinen puoli tuntuu, riippuu sit ihan ta:sta ja teidän henkilökemioista. Ei tosiaan vaadita koulutusta, joitain koulutuksia kyllä on ainakin ollut olemassa. TA sanoo mitä tehdään ja sä tottelet. Hyvällä tuurilla löydät sellasen jonka kanssa on vaikka yhteisiä harrastuksia tms. Huonolla tuurilla sit taas... :(

Tosiaan vaihtelua työssä on todella paljon riippuen paikasta. Joku yksikkö on täynnä vaikeasti vammaisia ja työ erittäin vaativaa. Ja toisessa paikkaa voi olla sellaista ettei fyysistä työtä juurikaan ole, tällöin työ on enemmänkin asukkaiden ohjaamista ja neuvomista.

Jossain vanhusalalla on pitkälti kaikissa paikoissa yhtä raskasta.

Ap, voin suositella työtä vammaisten parissa. Monipuolista työtä, riippuu toki millaisessa työpaikassa olisit. Osa asiakkaista tarvitsee runsaammin apua, toiset kevyempää ohjausta.

Olen ollut alalla vuosia.

Hoitajista on niin suuri pula, että käytännössä saisit valita työpaikkasi. Jos yksi työ olisi liian raskas, voisit helposti vaihtaa paikkaa. Tai tehdä oman aikataulusi mukaan pelkkiä sijaisuuksia, niitäkin riittää jonoksi asti.