Poika pian 4 v. kysyi kuolemisesta

kerroin totuuden, että myös lapset voivat kuolla, mutta painotin, että yleensä kuollaan vanhuuteen. Lapsen suurin pelko oli silloin, että ei halua maata (arkussa, maassa) kenenkään muun vieressä kuin äidin.

kysyi tänään, että monta yötä on siihen kun kuollaan.

4-vuotiaana kyseli, että kuollaanko me vanhemmat ennen häntä ja halusi, että me ei kuolla aikaisemmin.

Olen selittänyt hänelle, että kuolleet menee taivaaseen ja hän on jo kuolemaa kokenutkin, kun rakas koira kuoli ja isovanhempi. Katselee heitä aina joskus pilven reunalla, ovat kuulemma siellä yhdessä.

meillä on selitetty jo vuosi ja erityisesti puoli vuotta sitten kyseli kuolemasta. Oon muistaakseni selittänyt jo että lapsetkin voi kuolla. Kannattaa korostaa että eniten vanhat kuolee. Saman ikäinen on kun ap:n. Pitää vastata totuudenmukaisesti mutta kannattaa kuulostella kauan lapsi jaksaa kuunnella. Palaa kyllä asiaan taas ja joka kerta haluaa tietää asiasta enemmän.

siitä asti kun lapset itse kyselevät, niin ollaan ihan rehellisesti kerrottu asioista. Lapset tietää esimerkiksi sen, että auton alle voi kuolla. Ja tuttavapiirissä kuolikin lapsi syöpään ja siitä syystä kuolemaa on käsitelty myös niin, että lapsetkin voivat kuolla. Kovin ovat ottaneet asian silti rennosti. Eivät ole ahdistuneet. Meillä ei uskota jumalaan, joten mitään taivas höpinöitä ei olla puhuttu. Siitä kylläkin, että kuoleman jälkeen ollaan aina yhdessä.

meillä saman ikäinen on pohtinut kuolemaa syksystä asti.

kun ei jumaliin uskota, niin olen vähän raadollisemmin kertonut ruumiin kohtalosta ja hautajaisten olevan surevia varten. ja kuollut pysyy muistoissa, eri tilanteissa voi sitten miettiä että "mummu sanoisi nyt..."



tosi paljon on keskusteltu siitä, mitä ne kuolleet siellä haudassa tekee.



no, kohta on ihan oikeesti hautajaiset edessä ja ipana pohti, että voidaan ottaa lapio mukaan kuopan kaivamista varten. ihan en ole varma miten pitäisi esittää se, että tämä ruumis tuhkataan, ei haudata. jotenkin ajatus mummun polttamisesta ei mielestäni sovi nelivuotiaan mielikuvaksi....

Ajattelin että selitän sitten tuon mahdollisuuden lastenkin kuolemaan kun poika siitä kysyy. Varmasti hoksaa jossain vaiheessa senkin että niinkin voi käydä. Pitänee sitten painottaa että se on hyvin harvinaista. Ahdistavia asioita vaan pienelle ja itsellekin tulee tosi paha mieli kun joutuu elämän nurjaakin puolta alkaa pienelle valottamaan. Poika on tosiaan 3v8kk niin yllätyin vähän että nytkö jo tämä asia tulee esille...



Mites sitten mahdollinen oma kuolemanne, oletteko miettineet yhdessä esim. kuka lapsista sitten huolehtii, jos vanhemmille kävisi jotain? Onko lapset kaivanneet tällaisia "varasuunnittelmia"?

Aika kinkkinen tilanne 7:lla... Ei tosiaan oikein pienelle lapselle kiva ajatus että mummu nyt poltettiin... Oisko mitään sellainen selitys että henki on lähtenyt siitä mummun ruumiista ja ruumis on enää tyhjä kotelo. Ja kun mummua ei ole enää siinä niin sen vuoksi sen voi polttaa ja haudata niin kasvit ja puut saavat ravintoa ja näin mummu ikään kuin auttaa uutta elämää kasvamaan? Kuulostaisko hullulta?

Kun isoisoäiti kuoli, lapsi oli 4v. eikä ilmeisesti ymmärtänyt hautajaisistakaan juuri mitään, ei esim ihmetellyt miksi jotkut itkivät. Kun taas vaari kuoli, olimme eri maassa emmekä päässeet hautajaisiin (tai oikeastaan vaari oli eri maassa ja sinne jäi). Asia ei sittemmin tullut puheeksi kuin vasta vuoden päästä kun juttelimme sukulaisista ja sukupuusta tms. Silloin selitin, että vaari on kuollut - hän oli todella vanha ja sairas ja lopulta sitten kuoli. Piste. Ainoa kysymys, jonka lapsi esitti tämän tiimoilta oli että oliko vaari silloin sairaalassa, johon vastasin että oli.



Ajattelin jatkaa kertomalla, että joidenkin mielestä kuolema on helpompi kestää jos ajattelee, että tapaamme sitten kaikki kuoltuamme "jossain", mutta lapsen mielenkiinto oli jo ehtinyt lopahtaa.

voin kuvitella että muksu ihmettelee kun sitä hautaamisosaa ei tulekaan. kokeilen varmaan vain esittää asian että tuhkataan ja tuhka sitten haudataan tai levitetään johonkin mummun mielipaikkaan, en tiedä millaisia järjestelyjä ovat miettineet.... mutta me ei uurnan laskuun vyrmaan matkusteta.

muuten menis varmaan enemmittä selittelyittä, mutta puu-uunin tuhka on muksulle tuttu juttu ja varmasti ihmettelee onko samaa tuhkaa...

kaikkea mäkin tähän aikaan illasta mietiskelen, jos menis nukkumaan.

7

kysyi tänään, että monta yötä on siihen kun kuollaan.

Ne onnelliset jotka päätyvät surmaamaan perheensä, voivat vastata tuohonkin rehellisesti. "Rakas, enää viisi yötä."

Tuon ikäiset lapset eivät kyllä ahdistu kuolemasta, koska eivät sitä tajua. Eivät siis tajua kuoleman lopullisuutta, se kyky tulee vasta kouluiässä.



Lapsille kannattaa puhua totta. Mä olen sanonut, että kaikki kuolevat, mutta toivottavasti ei pitkään aikaan.



Meiltä on kuollut lapsi ja hänet on tuhkattu. Olen muille lapsille kyllä sanonut, että on poltettu. Tutussa lapsikuolemaperheessä lapset olivat kyselleet, että syövätkö madot sisarusta siellä arkussa. Lapsista tuollaiset ovat tosiasioita, pienet ajattelevat niin konkreettisesti.

Muistaakseni noin 4-5 vuotiaana ovat kyselleet. Ilmeisesti srk:n kerhossa olleiden juttujen ansiosta toinen pojista piirteli jeesuksen maan alle hautaan jne.



Lapsemme olivat 5 ja 6v kun läheisemme (nuori tyttö) kuoli. Tietysti tätä ihmettelivät ja selitettiin ja puhuttiin asiasta. Tällöin 6v lapseni halusi piirtää tämän tytön "kuoleman". Hän piirteli vesivärillä hautakummun ja ristejä ym.



Samaten hän pohti ja oli huolissaan, että kun tyttö oli haudattu joku menee ja vie arkun ja tytön sieltä haudasta. Aika paljon käytiin asioita läpi tuolloin lasten kanssa ja he myös paljon halusivat sanojensa mukaan "soittaa tytön kuoleman". Eli kitaroilla soittivat surullisia säveliä..



Pääasia, että kertoo lapsille totuuden ja keskustelee ja vastailee kysymyksiin.

Kuulin että tutun syöpää sairastava lapsi 5v oli kysynyt hoitajalta sairastaako sen takia kun oli kiellosta huolimatta kerran juossut uimahallissa... Meinasi itku päästä.