Mua oikeasti ahdistaa tämä lasten jatkuva vertailu :( ystävä pitää itseään erinomaisena äitinä koska
hänen lapsensa on oppinut aikaisin puhumaan sujuvasti, vaippa on jäänyt pois varhain jne. En voi sille mitään, että tämä ärsyttää itseäni suunnattomasti, kun itsellä se tilanne, että lapsi ei edelleen puhu paljon (2,5v) ja vaipasta ei ole vielä luovuttu ja aamuisin vaippa onkin aina painava pissasta.
Joskus kaveri on lipsauttanut, että pitää näitä asioita omana ansionaan. Mun mielestä tällainen on käsittämätöntä! Meillä(kin) jutellaan ja luetaan lapselle ja ollaan läsnä, milläs minä lapsen puhetta vauhditan?? Omaan tahtiinsa jokainen kehittyy, ja lapsi ymmärtää kaiken joten sellaisesta ei ole kyse.
Miksi lasten tekemisillä pitää kilpailla niin paljon - kuka muistaa vähän ajan päästä koska villepekka oppi kuivaksi tai puhumaan 3-sanaisia lauseita??
Kommentit (44)
aloitus: "ahdistaa tämä lasten vertailu"
ketjun kaikki viestit: "mEiDäN pUoLiToIsTaKuIneN..."
Puhutkohan mun lapsen äidistä?
Lapsi asuu mun luona ja hän tapasi lastaan kerran tai kaks kuukaudessa kerrallaan yhden tai kaks yötä tai ei sitäkään.
Aina jos lapsi oli oppinu jotain niin se oli hänen ansiota ja hän oli opettanu sen.
Ilmeisesti kun lapsi osaa jo puhua ja kävellä niin ei tarvitse enään tavatakkaan kun ei ole opetettavaa.
Pärjätään oikein hyvin ja paremminki keskenämme joten toivottavasti pysyykin poissa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kande välittää, ei tosiaan ole oikeasti merkitystä koska oppii puhumaan. Sittenkun oppii niin välillä toivoisi että olisi joskus hiljaakin! :D
ja tämä vertailu ei muuten lopu vauvaikään voin sanoa kokemuksesta! Sitten kun on koulussa vertaillaan kuka oppi lukemaan ensin, kuka sai parhaat arvosanat, kellä on eniten kaverieta jne. Ja aikuisena kellä on niin mukava puoliso ja hyvä ammatti jne. Aina ne vanhemmat vertilevat omia lapsiaan toisiin. Varsinkin jos on tarvetta pönkittää omaa itsetuntoa! Yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos!! Hyvä oppia tämä ajoissa.
Ehdottomasti! En olisi huolissani! Kun opiskelin ammattiin, ryhmässäni oli nuori nainen, joka kertoi oppineensa puhumaan vasta joskus 6-7-vuotiaana. Sitä ennen hän oli puhunut viittomilla. Oli muuten yksi aidosti sosiaalisimmista ja puheliaimmista ihmisistä, jonka olen ikinä tavannut :D Joten ei hätää! Hiljainen lapsi ei tarkoita automaattisesti hiljaista aikuista.
Itse olen päinvastoin. Olisin voinut pälättää ummet ja lammet lapsena ihan kenelle tahansa ja opin puhumaan ihan normaaliin aikaan. Nyt aikuisena olen se ryhmien tuppisuu, joka kuuntelee ja tarkkailee ja vain harva saa nauttia puheestani :'D Mieluiten puhun kirjoittamalla ja joskus toivon, että voisinpa kertoa tunteistani ihmisille sanojen sijaan viittomilla. Olisi luontevampaa.
N38
Itsellä ei onneksi enää pieniä lapsia mutta ystävillä on ja tunnen myös tyypin jonka lempipuuhaa on taivastella toisten lapsia ja näiden vikoja. Pikkuisen on sitä vähentänyt kun oma nuorimmainen ei ollutkaan mikään superkehittyjä mutta toki heidän kohdallaan kehityksen viiveisiin on monia syitä jolla sitä voi selitellä, ei oikeastaan heidän vikansa eikä lapsessa ole mitään vikaa toisin kun muiden kohdalla vastaavat asiat johtuvat aina vanhempien saamattomuudesta, huonosta vanhemmuudesta tai siitä että lapsi on varmaan jotenkin tyhmä. Todella rasittavaa.