Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tässä teille päivähoidon vastustajat kehitysneuropsykologian dosentti Nina Sajaniemen
23.01.2012 |
haastattelu uudesta Opettaja-lehdestä
Johdotusta aivoihin
Nina Sajaniemi uskoo, että alle kolmivuotiaskin voi kiintyä moniin aikuisiin, jos he tunnistavat lapsen tarpeet. Laadukas varhaiskasvatus johdottaa aivoja ja kantaa lasta koko elämän.
Riitta Korkeakivi, kuvat Veikko Somerpuro
Aivot kaipaavat virikkeitä jo varhain. Dosentti Nina Sajaniemi sieppaa syliinsä muoviset aivot ja osoittaa niiden etuosaa. Tänne kaikki lopulta johtaa ja täällä se tapahtuu: ihmisen oppiminen.
Laadukas varhaiskasvatus on ammattitaitoista pedagogiikkaa, jossa lasta osataan kuunnella ja hänen aloitteellisuuttaan tukea. Osaavissa käsissä aivot aktivoituvat oppimaan, kun niihin ohjataan lisää virtaa. Sajaniemi kutsuu sitä johdottamiseksi.
Ihmisaivot ovat kehittyneet pitkän evoluution tuloksena. Lapsen aivot kaipaavat kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa. Ihminen on sosiaalisesti ainutlaatuinen.
Päiväkodista helmet
Sajaniemen työhuone Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksella on kampuksen perällä. Täällä hän tutkii, miten pienet ihmiset oppivat ja aktivoituvat vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.
Lapsen oppimisesta Sajaniemi puhuu hymyillen ja innostuneesti. Äänensävy tiukkenee, kun keskustelu kääntyy päivähoidon nykytilaan, kelpoisten lastentarhanopettajien vähyyteen ja hyödyttömään inttämiseen siitä, onko lapsen paras paikka kotona vai päivähoidossa.
Pienen lapsen paras paikka on siellä, missä hänellä on hyvä olla.
– Yksivuotiaan lapsen voi huoletta laittaa päiväkotiin. Hänen kehityksensä ei siitä vaarannu, vaan hyötyy. Lapsi on sosiaalisesti niin ainutlaatuinen, että hän voi päiväkodissa saada helmet monilta aikuisilta ja lapsilta, Sajaniemi toteaa.
Tämä kaikki sillä varauksella, että homma hoidetaan hyvin. Päiväkoti ei saa olla lasten säilytyspaikka.
Varhaiskasvatuksen laatu on taattu, jos päiväkodissa on tarpeeksi koulutettuja lastentarhanopettajia. Laadukas varhaiskasvatus tukee lapsen kehitystä ja suojaa lasta, jos kotona on ongelmia.
Ammattitaitoisella päivähoidolla on suuri tarve. Eriarvoistumisen näkökulmasta varhaiskasvatuksen laatu on megaluokan asia.
Hiljattain ilmestyneessä kansainvälisessä tutkimuksessa kävi ilmi, että myös äidit voivat paremmin, kun he menevät töihin.
– Tätä tukevia tutkimuksia on paljon. Jos äiti voi hyvin, lapsi voi hyvin. Länsimaiset äidit, joiden työssäoloa tuetaan, tekevät tutkimusten mukaan myös enemmän lapsia, Sajaniemi kertoo.
Lapsi kiintyy moneen
Väite, että alle kolmivuotias lapsi voisi kiintyä vain yhteen tai kahteen aikuiseen, liittyy Sajaniemen mukaan kapeasti tulkittuun kiintymyssuhdeteoriaan. Aikuiset ovat aina auttaneet toisiaan lasten kasvatuksessa.
– Jos lapsi voi kiintyä isovanhempiin ja muihin sukulaisiin, miksei hän voisi kiintyä myös ammattikasvattajiin? Emo antoi lapsensa muiden hoiviin jo silloin, kun ihminen evoluution seurauksena pudotti karvansa eikä lapsi voinut enää roikkua kiinni äidissään.
Päiväkodeissa pitäisi nyt kiireesti miettiä, miten laadukasta varhaiskasvatusta käytännössä toteutetaan eikä paasata omahoitajista.
– Jos omahoitajasta pidetään jäykästi kiinni, niin osa lapsista saattaa olla aina jonkun muun kuin pedagogisen asiantuntijan eli lastentarhanopettajan vastuulla. Jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus päästä nauttimaan korkeatasoisesta varhaisesta kasvatuksesta.
Tilanne, jossa lapselle läheinen aikuinen lähtee muualle ja hänen tilalleen tulee toinen taitava pedagogi on lapselle ihan ookoo. Aikuisen herkkyys lapsen aloitteille pohjautuu vahvaan ammattitaitoon.
– Pätevä lastentarhanopettaja tietää, mitä lapsi tarvitsee. Hän tunnistaa lapsen sosiaalisen erityisyyden siinä mielessä, että pelkkä hoiva ei riitä.
Voiko lapsi sitten loputtomasti kiintyä aina uuteen ja uuteen aikuiseen? Sajaniemen mukaan ehdotonta kattoa ei ole tiedossa. Lapsi kiintyy niihin ihmisiin, jotka näkevät hänen tarpeensa.
Siitäkään ei ole mitään tieteellistä näyttöä, että kiintymyssuhde omiin vanhempiin horjuisi siksi, että lapsi on varhaisesta vaiheesta lähtien päiväkodissa.
– Parhaimmillaan laadukas varhaiskasvatus on ennaltaehkäisevää ja vahvistaa myös niitä lapsia, joilla on hyvät lähtökohdat Sajaniemi tähdentää.
Ryhmässä on voimaa
Lasten voimakas vuorovaikutteisuus kiinnostaa aivotutkijoita. He ovat sitä mieltä, että synnynnäistä aloitteellisuutta on tuettava jo vauvaiässä.
– Lapselle saattaa olla suurta sosiaalista ja kehityksellistä hyötyä siitä, että hänellä on monta aikuista ympärillään, Sajaniemi vakuuttaa.
Ryhmässä toimiminen on lapsen kannalta paljon tärkeämpää kuin ennen on ajateltu. Jos lapsi kokee olevansa yksi ryhmästä, siitä on valtavasti hyötyä hänen kehitykselleen. Minäkuva vahvistuu ja tilanteiden hallinta paranee.
Ryhmän positiivinen voima valuu kuitenkin hukkaan, jos se jaetaan jatkuvasti pienryhmiin. Luovia ryhmätilanteita joudutaan keskeyttämään esimerkiksi silloin, kun omahoitaja tulee töihin ja poimii nimikkolapsensa ryhmästä.
Ryhmästä erottaminen on lapselle Sajaniemen mukaan aina hälyttävä kokemus. Ikivanha biologiamme huutaa silloin hengen hätää.
– Pienryhmätkin ovat tärkeitä, mutta niitä pitää voida muuttaa luovasti ja joustavasti. Villeä, Kallea ja Mattia ei pidä aina laittaa samaan ryhmään.
Lapset eivät odota
Varhaiskasvatuksen hallinnon siirto opetus- ja kulttuuriministeriöön on Sajaniemen mukaan tervetullut uudistus siksi, että päivähoito ei ole sosiaalityötä. Varhaiskasvatuksen tehtävä on tukea lasta ja heittää lapsen eteen kaikki mahdollinen hyvä.
– Mikäli lastentarhanopettajat ja muut ammatti-ihmiset uhraavat energiansa perheiden tukemiseen, se on lapsilta pois. Lapset eivät odota. Heidän kanssaan on toimittava sillä hetkellä, kun he ovat läsnä.
Varhaiskasvatuksen tehtävä ei ole tukea perheitä kasvatustyössä. Perheet toimivat omien tapojensa mukaan. Se ei tarkoita sitä, etteikö voisi antaa vanhemmille neuvoja, jos he niitä kysyvät.
Monet perheet tarvitsevat tukea ja siihenkin on oltava kanavansa. Lastentarhanopettajan täytyy tietää, minne perheitä ohjaa.
Koulutus vahvistaa
Sajaniemi pitää Helsingin yliopiston lastentarhanopettajakoulutusta korkeatasoisena. Se ohjaa opiskelijoita ymmärtämään oppimista ja antaa valmiuksia lasten kohtaamiseen, tyynnyttämiseen ja aktivoimiseen. Se tarjoaa mahdollisimman vahvan teoreettisen ja käytännöllisen pohjan sille, että osaa toimia lasten kanssa oikein.
Kaikki lastentarhanopettajat voisivat Sajaniemen puolesta olla kasvatustieteen maistereita. Korkeakoulututkinto syventää ammattitaitoa, mutta ennen kaikkea se vahvistaa omaa ammatti-identiteettiä.
– Maisterikoulutuksen yhtenä tavoitteena on ohjata opiskelijoita argumentointiin ja kriittiseen ajatteluun. Silloin he uskaltavat toimia byrokraatteja vastaan ja nousta sanomaan, että minä en suostu poistamaan känisevää lasta ryhmästä, koska jokainen ryhmästä poistaminen lisää syrjäytymisen riskiä.
Sajaniemi uskoo, että pikkuhiljaa kritiikki kasvaa. Kaikki eivät suostu tekemään kaikkea, kun ammattilaisten ääni pääsee kuuluviin.
Pääkoppa kiinnostaa
Filosofian tohtori, kehitysneuropsykologian dosentti Nina Sajaniemi on syntynyt Raumalla vuonna 1956.
Lastentarhanopettaja ja neuropsykologian erikoispsykologi on varhaiskasvatuksen yliopistonlehtori ja vastuullinen tutkija Helsingin yliopistossa. Hän tutkii pienten lasten stressiä, oppimista ja sosiaalista vuorovaikutusta päiväkodissa. Hän on kouluttanut opettajia Montenegrossa, Kosovossa ja Tansaniassa.
Sajaniemi asuu Espoossa ja harrastaa purjehdusta ja merielämää. Hänellä on neljä lasta ja kaksi lapsenlasta.
Kommentit (43)
Jaapa jaa, en jaksanut lukea juttua loppuun, koska näytti siltä, että koko juttu on sitä tyypillistä psykologien pätemistä. Ja taisin olla oikeassa kommenttien perusteella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 13:25"]
Jaapa jaa, en jaksanut lukea juttua loppuun, koska näytti siltä, että koko juttu on sitä tyypillistä psykologien pätemistä. Ja taisin olla oikeassa kommenttien perusteella...
[/quote]
Huoh... Enpä jaksanut lukea juttuasi loppuun, koska näytti olevan sitä tyypillistä kotiäitien yritystä nostaa itsensä huomattavasti tärkeämmäksi kuin on.
Hyvä ja laadukas kotihoito on varmasti lapselle parempi vaihtoehto kuin keskinkertainen normi päiväkoti. Mutta huono kotihoito on varmasti huonompi vaihtoehto kuin normi päiväkoti.
Eli päiväkoteja ja koteja on erilaisia. Hyvyys ja huonous riippuu kodin tai päiväkodin hyvyydestä tai huonoudesta.
Lisäksi jutussa särähti korvaan, että lapsi voi kiintyä useaan ihmiseen. Pitää varmasti paikkansa, mutta päiväkodeissa on aika kova vaihtuvuus, joka ei mielestäni tue kiintymyssuhteiden pysyvyyttä.
Pienen lapsen paras paikka on siellä, missä hänellä on hyvä olla.
– Yksivuotiaan lapsen voi huoletta laittaa päiväkotiin. Hänen kehityksensä ei siitä vaarannu, vaan hyötyy. Lapsi on sosiaalisesti niin ainutlaatuinen, että hän voi päiväkodissa saada helmet monilta aikuisilta ja lapsilta, Sajaniemi toteaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korostetaan, että se äidin antama hoiva on ainutlaatuista ja oikeaa, vaikka äiti ei ole ammattikasvattaja ja vaikka kukaan ei voi nähdä kodin seinien sisäpuolelle.
Tarvitaan kylä kasvattamaan lapsi. Siinä on viisauden ydin. Valveutunut äiti, joka käy lapsensa kanssa erilaisissa tapaamisissa ja harrastuksissa, kutsuu ystäviä ja sukulaisia kylään ja sukuloi itse ahkerasti, on varmasti lapselle paras kasvattaja. Lapsen ympärillä on paljon turvallisia aikuisia, joihin lapsi voi luottaa, mutta oma äiti/isä ei katoa mihinkään vaan pysyy turvallisesti lähietäisyydellä. Varmasti ihanne.
Toisaalta minulla on aina ollut myös luja luottamus suomalaisiin päiväkoteihin, koska lapseni ovat saaneet niissä loistavaa hoitoa.
Silti jokin tuossa tekstissä töksähti. Jos on ammattimaista ja pedagogista hoitoa, niin lapsi hyötyy varhaisesta hoidon aloittamisesta. Siis ihanko oikeasti 1-vuotiaan pitäisi saada jo pedagogista opetusta hyötyäkseen hoidosta? Mitä vikaa on sylissä ja kuuntelemisessa? Eieiei. En ole koskaan ymmärtänyt tuota 3 vuoden maagista päivähoitorajaa, jota on viljelyt ympäriinsä, mutta tässä mennään nyt taas johonkin toiseen ääripäähän, jossa kuvitellaan, että lasta on koulutettava vauvasta vaariin...
Miksi ei voida nähdä massan sijaan yksilöitä? Miksi ei kannusteta perheitä löytämään se oma paras vaihtoehto ja tehdä niin kotihoidosta kuin päiväkotihoidostakiin läpinäkyvää? Miksi ei tueta alle 2-vuotiaiden kotihoitoa yhtä pitkään kuin Ruotsissa, jolloin päivähoitoresursseja säästettäisiin? Jos jokainen lapsi maksaa noin 1000 euroa kuukaudessa kunnalle, niin eikö olisi kannattavampaa maksaa esim. 700 euroa lapsen äidille/isälle, että tämä pysyisi lapsensa kanssa kotona vähän pidempään? Samalla työllistettäisiin jokin nuori sijaiseksi vanhemman työpaikalle, jolloin päivähoidon supistetut työpaikat eivät kuormittaisi systeemiä. 300 euroa jäisi säästöön ja voitaisiin varhaiskasvatuksen sijaan panostaa esim. kouluihin ja nuorten syrjäytymisen estämiseen.
Olen itse laittanut lapseni päivähoitoon 2-vuotiaina, ja molemmat ovat viihtyneet hyvin. Meillä on ihanat hoitotädit ja ihana hoitopaikka! Silti näin ei ole kaikkialla eikä tällaista saa uskotella yleistykseksi kenellekään. Kaikki lapset eivät ole valmiita päivähoitoon 2-vuotiaina eivätkä saa mitään irti siitä pedagogisesta hoidosta, mitä tässä nyt yritetään tuputtaa. Lapsetkin ovat yksilöitä, joita pitäisi arvioida yksilöinä eikä massana.
..Nina Sajaniemi uskoo, että alle kolmivuotiaskin VOI kiintyä moniin aikuisiin, JOS he tunnistavat lapsen tarpeet... .Laadukas varhaiskasvatus tukee lapsen kehitystä ja suojaa lasta, jos kotona on ongelmia.
On oikein, että lastentarhanopettajille valetaan uskoa ja innostusta työhön. Sitä samaa tehdään lastenhoitajille ja muillekin motivaatiota tarvitseville pienpalkkalaisille.
Jos halutaan, että äidit hoitaisivat lapsia kotona, heidänkin omassa lehdessä olisi vastaava, äitejä ja kotihoitoa arvostava kirjoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
löydätte tästä piiiiitkän keskustelun.
lapsi tarvitsee yhden ensisijaisen kiintymyssuhteen, ja lapsen perusturvallisuus järkkyy, mikäli kiintymussuhteen kohde eli äiti, jättää lapsen esim. toisten hoitoon pitkiksi ajoiksi, tai viettää suurimman osan päivästään vaihtuvien hoitajien kanssa. Sanoohan sen terve järkikin vaikka miten haluaisi uskoa muuta.
Toisaalta terve järki on näyttänyt minulle aivan tarpeeksi monta kertaa, että 1-vuotiaan paras paikka ei ole päiväkodissa ja että päiväkodissa on lukuisa määrä erittäin ikäviä lisämausteita joidenkin mahdollisten, useimmiten täysin kyseenalaisten, etujen lisäksi. Lapsen kotihoito ei tarkoita myöskään eristäytymistä muusta maailmasta ja lapsi sairastuu liian suuresta virikemäärästä sekä levollisen ympäristön puutteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei 8-10 tuntia kuten yleensä on laita. Ja vain jos hoitajat ovat empaattisia, sensitiivisiä ja osaavat vastata lapsen tarpeisiin. Näin ei valitettavasti läheskään aina ole, tästähän on tutkimustietoa olemassa.
Onhan tuo todettu aiemminkin mm. Liisa Keltikangas-Järvisen suulla, että alle kolmivuotias voi voida hyvin hoidossa, jos hoitopaikka on hyvä ja lapsen tarpeet huomioonottava. Mutta kun se hyvin usein ei ole, kuten tässäkin todetaan, on liian vähän henkilöstöä. Ja tietenkin joka alalla on niitäkin, jotka eivät ole ammattitaitoisia.
Tärkeintä olisi saada päivähoitoon lisää resursseja ja asennetta niille hoitajille, joilla sitä ei vielä ole. Suurempi ongelma ihan varmasti on resurssit, tarvitaan lisää rahaa eli lisää hoitajia. Asenneongelmaa ja ammattitaidon puutetta on harvemmilla.
Siitä en ole samaa mieltä, että yksivuotias suorastaan hyötyisi hoitoonlaitosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos hänellä on sidoksia päivähoitoon tai sponsoreita sieltä tai tutkii lapsia päivähoidossa otannalla niin luuletko että hän kivittää kättä joka ruokkii? Ei tasan sahaa omaa oksaansa, olisi kiva nähdä esim 3 muun tutkijan näkemys samasta aineistoista, tulkintahan on aina tutkijan oma
jotka itse vieneet lapsensa päivähoitoon ihan pieninä. Ei siis kovin puolueetonta mielipidettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos nielee kritiikittä jonkun "asiantuntijan" kertomuksen siitä, että 1-vuotias vain hyötyy päiväkodissaolosta ja saa sieltä oivat kiintymyssuhdelisät jo olemassaoleviin niiden häiriintymättä.
En tiedä minkälaisessa vaaleanpunaisten taikalasien maailmassa ko. tutkija elää, mutta kumma kyllä jopa nimenomaan päiväkotien henkilökunta on usein sitä mieltä, että taaperoiden paikka on kotona, eikä suinkaan päiväkodissa.
Tietenkään aina ei ole mahdollista hoitaa senikäistä kotona ja joskus päiväkoti on paras vaihtoehto tarjollaolevista hoitomuodoista, mutta toisinaan äitienkin olisi hyvä oppia myöntämään, että ok, me emme voi nyt tarjota sitä parasta vaihtoehtoa, joten valitsemme tämän. Tiedän useita äitejä, jotka pystyvät asian ääneenkin toteamaan, mutta he taitavatkin olla tavallista fiksumpia.
Sajaniemi puhuu nyt laadullisesti hyvätasoisesta päivähoidosta ja jos oikein ymmärsni, on myös monen muun kanssa huolissaan päivähoidon tasosta kokonaisuudessaan. Ihanne, jossa lapsen kasvua tuetaan ryhmässä tapahtuvan varhaiskasvatuksen avulla on varsin kaukana nykytodellisuudesta. Yksilötasolla, herkkien lapsien kohdalla erityisesti, se on ajoittain todella kaukana. Siksi kirjoitusta on syytä lukea tiedostaen realiteetit, jossa pienet lapsen elävät. On lukuisia ttukimuksia niin kotimaisia kuin muualla tehtyjä, joissa lapsilta mitattujen kortisolitasojen perusteella voidaan sanoa, että lapsen päivähoidossa viettämä aika ei tue lapsen kehitystä ja kasvua vaan jopa vaarantaa sitä.
Hoitolasten vanhemmat nostivat kovan porun kun lakkasin tekemästä 10-11h työpäiviä. Ne oli minulle raskaita ja ihan varmasti myös lapsille. Nyt lapset saavat olla 9h hoidossa ja mielestäni tuostakin voisi hyvinvoinnin takia tinkiä mutta työssä käyvät vanhemmat tarvitsevat tuon.
Laitoslapsi on aina turvaton. Kääntää sen asian miten päin haluaa. Mutta voihan lapsena pahoinpidellystä ja insestiä kokeneestakin lapsesta tulla menestyvä aikuinen kokemuksistaan huolimatta.
Tutkimukset saadaan näyttämään aina juuri siltä, mihin niillä tähdätään.
Kuten kerran eräs laitoslapsi sanoi. Pitkään oli aikuiset olleet vain ihmeellinen massa, joka tuli ja meni. Ainoa ankkuri siinä kaaoksessa oli vakioyökkö, jonka tiesi tulevan yöllä töihin. Muut ihmiset vaihtuivat niin nopeaa ja heitä oli niin paljon, ettei heihin ehtinyt kiintyä.
Kyllä minä olen aika eri mieltä tuosta kuinka tämän päivähoitotilanteen voisi tulkita edulliseksi minkäkin ikäiselle lapselle.
Lisäksi oli varsin "hauska" kuulla että lastentarhaopettajuus tekee jotenkin varhaiskasvattajan autuaaksi ja lapsen varhaiskasvatuksen laadukkaaksi.
Terveisin perhepäivähoitaja, ammattilainen varhaiskasvatuksessa, hoitolasten tärkein kiintymyssuhde heti vanhempien, kummien ja mummujen jälkeen
Kumpi on turvallisempi ja pysyvämpi kiintymyssuhde lapselle, tarhaope vai äiti? Ensin annetaan ymmärtää kuinka kaikkein tärkeintä on kiintymyssuhde ja sitten torpataan lapsen itsestäänselvin kiintymyssuhde.
Sanotaan että viekää muille hoidettavaksi, jotta tarhaopet pystyvät rakentamaan lapselle uuden kiintymyssuhteen ja kasvattamaan ja muokkaamaan lapsesi.
Pihalla leikkiminen on pätevää ainoastaan silloin kuin sitä valvoo joku vieras. Ruokatavat voidaan oppia ainoastaan ruokalassa. Omaa vuoroa voi opetella vasta sitten kun pöydässä on 20 ihmistä. Saman talon lapset eivät kelpaa ystäviksi. Muut kotiäidit ja heidän lapsensa eivät ole sosiaalisiasuhteita. Puuhakirjat ja värikynät eivät voi koskan olla niin laadukkaita kun tarhan omistamat. Tarhan melu on virikehoitoa, kotona melu kertoo ainoastaan huonosta käytöksestä.
Milloin nuo lapset aletaan viedä suoraan synnytyslaitokselta? Muuten vanhemmat pääsevät vielä pilaamaan ne.
Hyvin ovat nämä kasvatustieteilijät onnistuneet kasvattamaan ainakin itselleen kaikkivoipaisuuden. Muutama tutkimus lisää ja eiköhän ala aivopesu tuottaa tulosta.
Alue: Aihe vapaa
Eikös Sajaniemi ole sama joka tokaisi, että avioerokin on lapselle positiivinen, koska silloin lapsi saa lähipiiriin paljon uusia tärkeitä aikuisia?