Tässä teille päivähoidon vastustajat kehitysneuropsykologian dosentti Nina Sajaniemen

haastattelu uudesta Opettaja-lehdestä



Johdotusta aivoihin

Nina Sajaniemi uskoo, että alle kolmivuotiaskin voi kiintyä moniin aikuisiin, jos he tunnistavat lapsen tarpeet. Laadukas varhaiskasvatus johdottaa aivoja ja kantaa lasta koko elämän.

Riitta Korkeakivi, kuvat Veikko Somerpuro



Aivot kaipaavat virikkeitä jo varhain. Dosentti Nina Sajaniemi sieppaa syliinsä muoviset aivot ja osoittaa niiden etuosaa. Tänne kaikki lopulta johtaa ja täällä se tapahtuu: ihmisen oppiminen.



Laadukas varhaiskasvatus on ammattitaitoista pedagogiikkaa, jossa lasta osataan kuunnella ja hänen aloitteellisuuttaan tukea. Osaavissa käsissä aivot aktivoituvat oppimaan, kun niihin ohjataan lisää virtaa. Sajaniemi kutsuu sitä johdottamiseksi.



Ihmisaivot ovat kehittyneet pitkän evoluution tuloksena. Lapsen aivot kaipaavat kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa. Ihminen on sosiaalisesti ainutlaatuinen.



Päiväkodista helmet



Sajaniemen työhuone Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksella on kampuksen perällä. Täällä hän tutkii, miten pienet ihmiset oppivat ja aktivoituvat vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.



Lapsen oppimisesta Sajaniemi puhuu hymyillen ja innostuneesti. Äänensävy tiukkenee, kun keskustelu kääntyy päivähoidon nykytilaan, kelpoisten lastentarhanopettajien vähyyteen ja hyödyttömään inttämiseen siitä, onko lapsen paras paikka kotona vai päivähoidossa.



Pienen lapsen paras paikka on siellä, missä hänellä on hyvä olla.



– Yksivuotiaan lapsen voi huoletta laittaa päiväkotiin. Hänen kehityksensä ei siitä vaarannu, vaan hyötyy. Lapsi on sosiaalisesti niin ainutlaatuinen, että hän voi päiväkodissa saada helmet monilta aikuisilta ja lapsilta, Sajaniemi toteaa.



Tämä kaikki sillä varauksella, että homma hoidetaan hyvin. Päiväkoti ei saa olla lasten säilytyspaikka.



Varhaiskasvatuksen laatu on taattu, jos päiväkodissa on tarpeeksi koulutettuja lastentarhanopettajia. Laadukas varhaiskasvatus tukee lapsen kehitystä ja suojaa lasta, jos kotona on ongelmia.



Ammattitaitoisella päivähoidolla on suuri tarve. Eriarvoistumisen näkökulmasta varhaiskasvatuksen laatu on megaluokan asia.



Hiljattain ilmestyneessä kansainvälisessä tutkimuksessa kävi ilmi, että myös äidit voivat paremmin, kun he menevät töihin.



– Tätä tukevia tutkimuksia on paljon. Jos äiti voi hyvin, lapsi voi hyvin. Länsimaiset äidit, joiden työssäoloa tuetaan, tekevät tutkimusten mukaan myös enemmän lapsia, Sajaniemi kertoo.



Lapsi kiintyy moneen



Väite, että alle kolmivuotias lapsi voisi kiintyä vain yhteen tai kahteen aikuiseen, liittyy Sajaniemen mukaan kapeasti tulkittuun kiintymyssuhdeteoriaan. Aikuiset ovat aina auttaneet toisiaan lasten kasvatuksessa.



– Jos lapsi voi kiintyä isovanhempiin ja muihin sukulaisiin, miksei hän voisi kiintyä myös ammattikasvattajiin? Emo antoi lapsensa muiden hoiviin jo silloin, kun ihminen evoluution seurauksena pudotti karvansa eikä lapsi voinut enää roikkua kiinni äidissään.



Päiväkodeissa pitäisi nyt kiireesti miettiä, miten laadukasta varhaiskasvatusta käytännössä toteutetaan eikä paasata omahoitajista.



– Jos omahoitajasta pidetään jäykästi kiinni, niin osa lapsista saattaa olla aina jonkun muun kuin pedagogisen asiantuntijan eli lastentarhanopettajan vastuulla. Jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus päästä nauttimaan korkeatasoisesta varhaisesta kasvatuksesta.



Tilanne, jossa lapselle läheinen aikuinen lähtee muualle ja hänen tilalleen tulee toinen taitava pedagogi on lapselle ihan ookoo. Aikuisen herkkyys lapsen aloitteille pohjautuu vahvaan ammattitaitoon.



– Pätevä lastentarhanopettaja tietää, mitä lapsi tarvitsee. Hän tunnistaa lapsen sosiaalisen erityisyyden siinä mielessä, että pelkkä hoiva ei riitä.



Voiko lapsi sitten loputtomasti kiintyä aina uuteen ja uuteen aikuiseen? Sajaniemen mukaan ehdotonta kattoa ei ole tiedossa. Lapsi kiintyy niihin ihmisiin, jotka näkevät hänen tarpeensa.



Siitäkään ei ole mitään tieteellistä näyttöä, että kiintymyssuhde omiin vanhempiin horjuisi siksi, että lapsi on varhaisesta vaiheesta lähtien päiväkodissa.



– Parhaimmillaan laadukas varhaiskasvatus on ennaltaehkäisevää ja vahvistaa myös niitä lapsia, joilla on hyvät lähtökohdat Sajaniemi tähdentää.



Ryhmässä on voimaa



Lasten voimakas vuorovaikutteisuus kiinnostaa aivotutkijoita. He ovat sitä mieltä, että synnynnäistä aloitteellisuutta on tuettava jo vauvaiässä.



– Lapselle saattaa olla suurta sosiaalista ja kehityksellistä hyötyä siitä, että hänellä on monta aikuista ympärillään, Sajaniemi vakuuttaa.



Ryhmässä toimiminen on lapsen kannalta paljon tärkeämpää kuin ennen on ajateltu. Jos lapsi kokee olevansa yksi ryhmästä, siitä on valtavasti hyötyä hänen kehitykselleen. Minäkuva vahvistuu ja tilanteiden hallinta paranee.



Ryhmän positiivinen voima valuu kuitenkin hukkaan, jos se jaetaan jatkuvasti pienryhmiin. Luovia ryhmätilanteita joudutaan keskeyttämään esimerkiksi silloin, kun omahoitaja tulee töihin ja poimii nimikkolapsensa ryhmästä.



Ryhmästä erottaminen on lapselle Sajaniemen mukaan aina hälyttävä kokemus. Ikivanha biologiamme huutaa silloin hengen hätää.



– Pienryhmätkin ovat tärkeitä, mutta niitä pitää voida muuttaa luovasti ja joustavasti. Villeä, Kallea ja Mattia ei pidä aina laittaa samaan ryhmään.



Lapset eivät odota



Varhaiskasvatuksen hallinnon siirto opetus- ja kulttuuriministeriöön on Sajaniemen mukaan tervetullut uudistus siksi, että päivähoito ei ole sosiaalityötä. Varhaiskasvatuksen tehtävä on tukea lasta ja heittää lapsen eteen kaikki mahdollinen hyvä.



– Mikäli lastentarhanopettajat ja muut ammatti-ihmiset uhraavat energiansa perheiden tukemiseen, se on lapsilta pois. Lapset eivät odota. Heidän kanssaan on toimittava sillä hetkellä, kun he ovat läsnä.



Varhaiskasvatuksen tehtävä ei ole tukea perheitä kasvatustyössä. Perheet toimivat omien tapojensa mukaan. Se ei tarkoita sitä, etteikö voisi antaa vanhemmille neuvoja, jos he niitä kysyvät.



Monet perheet tarvitsevat tukea ja siihenkin on oltava kanavansa. Lastentarhanopettajan täytyy tietää, minne perheitä ohjaa.



Koulutus vahvistaa



Sajaniemi pitää Helsingin yliopiston lastentarhanopettajakoulutusta korkeatasoisena. Se ohjaa opiskelijoita ymmärtämään oppimista ja antaa valmiuksia lasten kohtaamiseen, tyynnyttämiseen ja aktivoimiseen. Se tarjoaa mahdollisimman vahvan teoreettisen ja käytännöllisen pohjan sille, että osaa toimia lasten kanssa oikein.



Kaikki lastentarhanopettajat voisivat Sajaniemen puolesta olla kasvatustieteen maistereita. Korkeakoulututkinto syventää ammattitaitoa, mutta ennen kaikkea se vahvistaa omaa ammatti-identiteettiä.



– Maisterikoulutuksen yhtenä tavoitteena on ohjata opiskelijoita argumentointiin ja kriittiseen ajatteluun. Silloin he uskaltavat toimia byrokraatteja vastaan ja nousta sanomaan, että minä en suostu poistamaan känisevää lasta ryhmästä, koska jokainen ryhmästä poistaminen lisää syrjäytymisen riskiä.



Sajaniemi uskoo, että pikkuhiljaa kritiikki kasvaa. Kaikki eivät suostu tekemään kaikkea, kun ammattilaisten ääni pääsee kuuluviin.



Pääkoppa kiinnostaa



Filosofian tohtori, kehitysneuropsykologian dosentti Nina Sajaniemi on syntynyt Raumalla vuonna 1956.



Lastentarhanopettaja ja neuropsykologian erikoispsykologi on varhaiskasvatuksen yliopistonlehtori ja vastuullinen tutkija Helsingin yliopistossa. Hän tutkii pienten lasten stressiä, oppimista ja sosiaalista vuorovaikutusta päiväkodissa. Hän on kouluttanut opettajia Montenegrossa, Kosovossa ja Tansaniassa.



Sajaniemi asuu Espoossa ja harrastaa purjehdusta ja merielämää. Hänellä on neljä lasta ja kaksi lapsenlasta.