Meneekö lapsi pilalle, jos ei saa sisarusta?
Olen aina haaveillut kahdesta lapsesta, mutta mies ilmoitti esikoisen synnyttyä ettei halua enempää lapsia. Minä olen ajatellut, että lapsella "pitää" olla ainakin yksi sisarus.
Meillä molemmilla on sisaruksia. Mies ei ole omiensa kanssa juurikaan tekemisissä ja ilmeisesti tästä syystä hänelle riittää yksi lapsi. Itse olen läheisissä väleissä sisaruksieni kanssa ja haluaisin ehdottomasti lapsellemmekin sisaruksen. Harmittaa tuon esikoisen puolesta, jos jääkin ainokaiseksi. Lapsi on n 3-vuotias. Ja kyllä, keskustelimme asiasta ennen vauvanyritystä ja tuolloin mieskin kertoi haluavansa kaksi lasta.
Kertokaa, mitä tuolle lapselle tapahtuu, jos ei koskaan saa sisarusta!
Kommentit (21)
vaikka ainoa lapsi olenkin. Itselläni on kuitenkin kolme ja nautin heidän sisaruudestaan joka on minulle niin outoa.
[quote author="Vierailija" time="24.01.2012 klo 00:21"]
Riippuu ihan siitä miten vanhemmat lasta kohtelevat. Jos hellivät ja lellivät piloille, niin varmasti tulee ainoa lapsi-syndrooma.[/quote]
Mikä on ainoa lapsi-syndrooma? Onko se kateellisten ja katkerien suurperheellisten keksimä tapa haukkua ainokaisia?
että tulet vain hämillesi.
Ei sille mitään tapahdu. On ainut lapsi, eikä tiedä muusta, joten se siitä.
kunhan vaan perusasiat on kunnossa. Itse olen ainoa lapsi ja minulle on ollut tärkeää se, että olen saanut vanhemmiltani paljon aikaa ja rakkautta ja hyvän kotikasvatuksen. Varmasti paljon tärkeämpää kuin se, että olisi ollut liuta sisaruksia. Sisaruksia en ole koskaan kaivannut. MInulla on aina ollut paljon ystäviä, jotka olen ihan itse saanut valita, toisin kun sisarukset.
Ei voi jakaa sitä kenenkään kanssa.
Ei voi jakaa sitä kenenkään kanssa.
Minulle ei ollut. Ja oletettavasti lapsella on kuitenkin puoliso tulevaisuudessa, jonka kanssa voi asioita jakaa.
kunhan vaan perusasiat on kunnossa. Itse olen ainoa lapsi ja minulle on ollut tärkeää se, että olen saanut vanhemmiltani paljon aikaa ja rakkautta ja hyvän kotikasvatuksen. Varmasti paljon tärkeämpää kuin se, että olisi ollut liuta sisaruksia. Sisaruksia en ole koskaan kaivannut. MInulla on aina ollut paljon ystäviä, jotka olen ihan itse saanut valita, toisin kun sisarukset.
Pelkään ettei lapsi onnistu keräämään laajaa ystäväpiiriä. Toiseksi pelkään, että hänelle paljastuu, että olisin halunnut enemmän lapsia ja hän ajattelee ettei riitä sellaisenaan.
[Toiseksi pelkään, että hänelle paljastuu, että olisin halunnut enemmän lapsia ja hän ajattelee ettei riitä sellaisenaan.
[/quote]
Huh mikä neurootikko. Eiköhän se tunnu lapsesta ihan kivalta ajatella että hän on niin kiva, että äiti olisi halunnut sellaisi lisääkin.
..pilalle. On nyt 19 vee ja koulussa oli fiksu kuin mikä, empaattinen ja ihana. Nyt opiskelee yliopistossa. Pitää odottaa sitä pilalle menemistä, kun vielä ei näy oireita.
Emme halunneet kuin yhden lapsen. Mukeloitten tekjöitä näet löytyy.
..tasapainoisempia ja fiksumpia, kun ei ole tarvinnut elää apinalaumassa ja tapella jokaisesta suupalasta.
että sisarukset ovat mikään oikotie onneen. Hyvällä tuurilla hyvinkin läheisiä keskenään, huonolla tuurilla eivät edes puheväleissä. Molemmista on varmaan kaikilla runsaasti esimerkkejä omassa ympäristössään. Ja jos niistä on apua vanhojen vanhempien hoitamisessa, niin yhtä lailla melkein kaikki tuntuvat sitten perinnön jaon aikana ajautuvan riitoihin.
Minusta kunkin tulisi niin monta lasta, kuin itsestä ja omasta puolisosta hyvältä tuntuu. Hieman enemmän päätösvaltaa antaisin sille synnyttävälle osapuolelle, kun sen osuus on ihan luonnon antamista syistä hieman vaativampi ainakin sen raskausajan.
Meillä on vain yksi lapsi, koska minä en halunnut enempää. Mies on tyytynyt kohtaloonsa ja jo seitsenvuotias lapsi on saanut kiitosta sekä tarhasta että koulusta sosiaalisesta ja hyvästä luonteestaan.
Se ei osaa jakaa oikeastaan mitään ilman sanomista. Ruuat se söis yksin, samoin karkit jne. Ainahan se on ne saanut syödä kun ei muita ole ollut jakamassa, eikä ole tarvinnut miettiä jääkö muille jotain vai ei. Anoppi on myös passannut sen pilalle, yhden lapsen kohdalla se onnistui, useamman kanssa olis mahdotonta.
No joo, eihän se pilalla ole, ei edes niin toivoton tapaus ettenkö mä sitä itselläni pitäis :) Mutta olis tuolle hyvää tehnyt elää sisarusten kanssa, ei tarvis nyt opetella.
että sisarukset ovat mikään oikotie onneen. Hyvällä tuurilla hyvinkin läheisiä keskenään, huonolla tuurilla eivät edes puheväleissä. Molemmista on varmaan kaikilla runsaasti esimerkkejä omassa ympäristössään. Ja jos niistä on apua vanhojen vanhempien hoitamisessa, niin yhtä lailla melkein kaikki tuntuvat sitten perinnön jaon aikana ajautuvan riitoihin. Minusta kunkin tulisi niin monta lasta, kuin itsestä ja omasta puolisosta hyvältä tuntuu. Hieman enemmän päätösvaltaa antaisin sille synnyttävälle osapuolelle, kun sen osuus on ihan luonnon antamista syistä hieman vaativampi ainakin sen raskausajan. Meillä on vain yksi lapsi, koska minä en halunnut enempää. Mies on tyytynyt kohtaloonsa ja jo seitsenvuotias lapsi on saanut kiitosta sekä tarhasta että koulusta sosiaalisesta ja hyvästä luonteestaan.
että sisarukset ovat mikään oikotie onneen. Hyvällä tuurilla hyvinkin läheisiä keskenään, huonolla tuurilla eivät edes puheväleissä. Molemmista on varmaan kaikilla runsaasti esimerkkejä omassa ympäristössään. Ja jos niistä on apua vanhojen vanhempien hoitamisessa, niin yhtä lailla melkein kaikki tuntuvat sitten perinnön jaon aikana ajautuvan riitoihin. Minusta kunkin tulisi niin monta lasta, kuin itsestä ja omasta puolisosta hyvältä tuntuu. Hieman enemmän päätösvaltaa antaisin sille synnyttävälle osapuolelle, kun sen osuus on ihan luonnon antamista syistä hieman vaativampi ainakin sen raskausajan. Meillä on vain yksi lapsi, koska minä en halunnut enempää. Mies on tyytynyt kohtaloonsa ja jo seitsenvuotias lapsi on saanut kiitosta sekä tarhasta että koulusta sosiaalisesta ja hyvästä luonteestaan.
että sisarukset ovat mikään oikotie onneen. Hyvällä tuurilla hyvinkin läheisiä keskenään, huonolla tuurilla eivät edes puheväleissä. Molemmista on varmaan kaikilla runsaasti esimerkkejä omassa ympäristössään. Ja jos niistä on apua vanhojen vanhempien hoitamisessa, niin yhtä lailla melkein kaikki tuntuvat sitten perinnön jaon aikana ajautuvan riitoihin. Minusta kunkin tulisi niin monta lasta, kuin itsestä ja omasta puolisosta hyvältä tuntuu. Hieman enemmän päätösvaltaa antaisin sille synnyttävälle osapuolelle, kun sen osuus on ihan luonnon antamista syistä hieman vaativampi ainakin sen raskausajan. Meillä on vain yksi lapsi, koska minä en halunnut enempää. Mies on tyytynyt kohtaloonsa ja jo seitsenvuotias lapsi on saanut kiitosta sekä tarhasta että koulusta sosiaalisesta ja hyvästä luonteestaan.
että sisarukset ovat mikään oikotie onneen. Hyvällä tuurilla hyvinkin läheisiä keskenään, huonolla tuurilla eivät edes puheväleissä. Molemmista on varmaan kaikilla runsaasti esimerkkejä omassa ympäristössään. Ja jos niistä on apua vanhojen vanhempien hoitamisessa, niin yhtä lailla melkein kaikki tuntuvat sitten perinnön jaon aikana ajautuvan riitoihin. Minusta kunkin tulisi niin monta lasta, kuin itsestä ja omasta puolisosta hyvältä tuntuu. Hieman enemmän päätösvaltaa antaisin sille synnyttävälle osapuolelle, kun sen osuus on ihan luonnon antamista syistä hieman vaativampi ainakin sen raskausajan. Meillä on vain yksi lapsi, koska minä en halunnut enempää. Mies on tyytynyt kohtaloonsa ja jo seitsenvuotias lapsi on saanut kiitosta sekä tarhasta että koulusta sosiaalisesta ja hyvästä luonteestaan.
että sisarukset ovat mikään oikotie onneen. Hyvällä tuurilla hyvinkin läheisiä keskenään, huonolla tuurilla eivät edes puheväleissä. Molemmista on varmaan kaikilla runsaasti esimerkkejä omassa ympäristössään. Ja jos niistä on apua vanhojen vanhempien hoitamisessa, niin yhtä lailla melkein kaikki tuntuvat sitten perinnön jaon aikana ajautuvan riitoihin. Minusta kunkin tulisi niin monta lasta, kuin itsestä ja omasta puolisosta hyvältä tuntuu. Hieman enemmän päätösvaltaa antaisin sille synnyttävälle osapuolelle, kun sen osuus on ihan luonnon antamista syistä hieman vaativampi ainakin sen raskausajan. Meillä on vain yksi lapsi, koska minä en halunnut enempää. Mies on tyytynyt kohtaloonsa ja jo seitsenvuotias lapsi on saanut kiitosta sekä tarhasta että koulusta sosiaalisesta ja hyvästä luonteestaan.
mutta ysiä vähän oikaisisin: ei kaikissa monilapsisissa perheissä ole taistelu huomiosta, tasajaotetuista kakkupaloista käynnissä. Mun lapset ovat jo pienestä pitäen tottuneet siihen, ettei oikeudenmukaisuus tarkoita sitä, että jokainen jokaisena hetkenä saa saman kuin kaikki muut, vaan että elämä antaa ja ottaa - joskus enemmän joskus vähemmän. Sopuisempia tenavia kuin omani on vaikea kuvitella!
Jos olet ainoa lapsi, olet tottunut siihen, ihan samalla tavalla kuin sisarusten kanssa elävä tottuu omaan perhekuvioonsa. Mikään tietty perhemalli ei ole ainoa oikea, vaan jokainen varmaan luonnostaan pitää sitä omaansa hyvänä muodostelmana.
monesti huomaan esim. töissä jääväni ilman sitä kakun palaa, kun muut ovat kiireesti syöneet oman osuutensa. Minä kun en pienenä tottunut pelkäämään ilman jäämistä :)
Meillä olisi resursseja kahteen lapseen, kolmas olisi liikaa. Pitäisi vain päästä tämän harmin yli. Olisi helpompaa, jos en koskaan olisi halunnutkaan toista lasta. Siis tarkoitan, että olisi luonnostaan sellainen "tämä yksi riittää"-tunne. Ymmärtääköhän kukaan edes mitä tarkoitan tällä?
ap, kirjoitin myös tuon viestin, jonka jälkeen jo neurootikoksikin nimiteltiin.
mieheltäsi, mikä sai hänet muuttamaan mielensä? Meillä oli hiukan sama tilanne aikoinaan; oli puhuttu, että kahta lasta toivotaan, mutta esikoisen ollessa pieni, alkoi mieheni perääntymään. Häntä jotenkin pelotti, ettei jaksakaan kahta lasta. Muistutin häntä sopimuksestamme ja sanoin,että kyllä haluan toisenkin lapsen!
Toisen saimme ja kaikki meni hyvin! Monesti sen jälkeen mieheni sanoi olevansa tosi iloinen,että meillä on kaksi lasta!
Puhu toiveesi ja pettymyksesi suoraan, mutta älä kuitenkaan painosta. Toivon,että miehesi mieli vielä muuttuu ja saatte toisen pikkuisen iloksenne.
Riippuu ihan siitä miten vanhemmat lasta kohtelevat. Jos hellivät ja lellivät piloille, niin varmasti tulee ainoa lapsi-syndrooma. Sinänsä en näkisi että sisarettomuus olisi jotenkin haitallista. Onhan lapsilla kavereita, jotka usein läheisempiäkin kuin sisarukset, varsinkin jos sisaruksilla suuri ikäero.
Voi se sisaruskin aiheuttaa haittaa lapselle, jos vanhemmat kohtelevat lapsia eriarvoisesti. (Olen nähnyt tälläisen tapauksen sivusta, eikä ole ollut mukavaa katsottavaa....) Eikä sisarukset läheskään aina ole parhaita kavereita.
Eli ihan turhaan stressaat sitä että lapsesi on ainut lapsi. Haittaa siitä aiheutuu sitten jos alat lelliä lastasi ja jotenkin yrität kompensoida sisarettomuutta, joten anna asian vain olla. Onhan maailman sivu ollut ainoita lapsia, ja ihan täysjärkisiä niistä suurin osa on. ;)
vaikka puoliso olenkin. Ei puolison tehtävä ole hoitaa appivanhempia.
Ei voi jakaa sitä kenenkään kanssa.
Minulle ei ollut. Ja oletettavasti lapsella on kuitenkin puoliso tulevaisuudessa, jonka kanssa voi asioita jakaa.
En ole saanut mieheltäni kunnon vastausta, vaikka olen suoraan kysynytkin. Ilmeisesti hän pelkää menettävänsä sen vähäisenkin vapaa-aikansa toisen lapsen myötä. En kuitenkaan aio hankkiutua "vahingossa" raskaaksi tms, koska haluan miehenikin haluavan toista lasta. Tällä hetkellä hän ei halua ja välillä tuntuu ettei hän tule koskaan haluamaankaan.
ap