Lue keskustelun säännöt.
Miten kukaan voi olla niin itsekäs että hankkii lapsia peräkanaa?
23.01.2012 |
Ihan kamalaa tuo yksikin jolla 5kk ja parin vuoden ja kolmas hankinnassa.
Jos tykkää leikkiä vauvoilla, hankkikoot nukkeja!
Liian tiheään peräkkäin syntyneet lapset ahdistuvat ja jäävät huonolle hoidolle.
Heille ei riitä huomiota eikä rakkautta koska lapset joutuvat kilpailemaan huomiosta ja rakkaudesta.
Sit niistä tulee kousaajia jotka kotona ovat tottuneet siihen että aina pitää olla suuna päänä ja törkkimässä muita sivuun - koska jos niin ei tee, silloin jää itse kokonaan ilman.
Itsekästä, itskekästä ja kovin ilkeää lapsia kohtaan.
Ja kohta joku väittää provoksi, en ole. Meillä kaksi lasta, lasten ikäero 7v. Se on juuri sopiva, meillä on ollut aikaa molemmille lapsille kun lapset ovat olleet pieniä.
Kommentit (54)
Itselläni on nuorempi ja vanhempi sisarus reilun vuoden ikäerolla. Toki lapsena heistä oli seuraa leikeissä, mutta en koe, että olisimme mitenkään läheisiä nyt aikuisena. Enemmänkin välejämme leimasi nuorena sisaruskateus ja keskinäinen kilpailu. Joka on luultavamminkin seurausta siitä, että emme saaneet lapsena tarpeeksi huomiota.
On toki eri asia, jos vanhemmilla/äidillä on mahdollista panostaa pienillä ikäerolla syntyneisiin lapsiinsa kokopäiväisesti, jolloin jokainen saa riittävästi huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on lapsilla reilut puolitoista vuotta ikäeroa. Ei tarvitse kamppailla huomiosta ja he leikkivät ja touhuavat erittäin paljon keskenään. Ovat toisilleen tukena ja turvana päikyssä jne. Mielestäni esim. tuo 7 vuoden ikäero voi tehdä sen, että sisarukset eivät välttämättä ikinä ystävysty kunnolla, vanhemmalle lapselle voi tulla isojakin onglemia mustasukkaisuudesta, kun vauva viekin kaiken huomion jne. Ja jos tekee lapset tuolla ikäerolla on se tehtailu aloitettava niin pirun aikaisin, sillä mielestäni noin 35v alkaa olla viimeisiä aikoja tehdä lapsia.
mulla kaksi sisarusta, isosiskoni kanssa ikäeroa 1v6kk ja pikkusysterin kanssa 13vuotta
isosiskoni kanssa ollaan aina oltu toistemme parhaimmat kaverit, vielä tänä päivänäkin. ei tosiaan oltu lellittyjä ja ollaan aina oltu kilttejä (toisaalta tähän vaikuttaa myöskin kasvatus)
pikkusiskoni.. no on maailman suloisin tyttö mutta on lellitty. ja nyt koulussa saa kaverinsa tekemään typeriä asioita (haukkumaan vanhempiaan, kiroilemaan jne.). veikkaampa että yläasteella tulee olemaan jopa yksi pahimmista koulukiusaajista, toisaalta yritän kyllä itse kaikkeni ettei niin pääse käymään. ei osaa kunnioittaa vanhempia ihmisiä, sanoo törkeästi asioista joihin minut ja siskoni on opetettu aina olemaan kohtelias. siis oikeasti, lellitty kakara.
on mustasukkainen kun käymme isosiskoni kanssa vanhemmila kylässä, on mustasukkainen lapsestani. äitini ei saisi edes puhua puhelimessa meidän kanssamme.
mutta meistä kolmesta niin kyllä se pikkusiskoni on joka on sellainen helvetillinen kakara tulevaisuudessa kun sitä käytöstä näkee jo nyt.
niin ja itselläni on yksi mukula, toista en hanki koska olen itsekäs. vaikka tiedän kuinka paljon toinen sisarus voisi hänelle merkitä, niinkuin oma isosiskoni on aina merkinnyt minulle.
mutta jos toisen hankkisin, niin kyllä pienellä ikäerolla sen tekisin.
vanhemmat eivät ole itsekkäitä lapsiaan kohtaan kun tekevät lapsia pienellä ikäerolla, päinvastoin, he uhraavat itsestään suuren palan. monen vuoden väsymys, kaksi ipanaa huutamassa.. ei mulla pää kestäisi.
mutta ap, oma viestini on siis yleistystä koska enhän minä tiedä onko muiden perheessä samallalailla, mutta niin on sinunkin viestisi
Sinulla ei ole sisaruksia tai sitten olet heidän kanssaan erikoisen huonoissa väleissä?
Kun nykyään lapsia ja lapsiperheitä on vähän, on samassa perheessä melkein samanikäisiä lapsi monelle suuri rikkaus. On leikkikaveri, harrastuskaveri, tappelukaveri ym.
Koulukiusaajia tulee niistä pikkukeisareista ja prinsessoista, jotka tottuvat olemaan maailman napoja, koko seurapiirin keskipisteitä ja joihin vanhemmat panostavat kaiken ajan ja rahat.
Ainoikaisten ei tarvitse koskaan oppia jakamaan mitään. Voivat olla aika karseita tyyppejä parisuhteessa.
Luultavasti tämäkin yksi av-provotehtaan tuote, kun on osattu niin hyvin muokata hyvät puolet huonoiksi.
kuin sisarusta jonka kanssa leikkiä ym. Olihan minulla sitten pikkuveli 8 vuoden ikäerolla jonka kanssa välit ovat jääneet erittäin etäiseksi. Lellitty ja ärsyttävä ollut aina.
Mahtavaa seurata miten omat lapset pienellä ikäerolla leikkivät keskenään ja ovat todella läheisiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on nuorempi ja vanhempi sisarus reilun vuoden ikäerolla. Toki lapsena heistä oli seuraa leikeissä, mutta en koe, että olisimme mitenkään läheisiä nyt aikuisena. Enemmänkin välejämme leimasi nuorena sisaruskateus ja keskinäinen kilpailu. Joka on luultavamminkin seurausta siitä, että emme saaneet lapsena tarpeeksi huomiota.
On toki eri asia, jos vanhemmilla/äidillä on mahdollista panostaa pienillä ikäerolla syntyneisiin lapsiinsa kokopäiväisesti, jolloin jokainen saa riittävästi huomiota.
Läheisimmät välit minulla on aikuisena sisaruksistani nuorimpiin, joihin ikäeroa on 7-10 vuotta. Saman ikäisten sisarusteni kanssa lähinnä siis kilpailtiin vanhempien huomiosta ja tapeltiin.
Huomattavasti nuoremmille sisaruksilleni olin taas ns. "vara-äiti" ja välimme ovat vieläkin läheiset. Toki nuoremmat sisarukset ärsyttivät, kun itse oli teini ja he lapsia. Lapsuuden parheessäni oli yhteensä 7 lasta ja ikäeroa lapsilla oli enemmän ja vähemmän..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet eivät raskaudu vaikka mikä olisi ennenkuin biologinen kello tikittää kohti hälyytystä, sitten onkin mies/vaimo vaihtunut, kirjaimellisesti kemiat sopivat yhteen ja lapset tehdään peräjälkeen sitä mukaa kun sikiää.
Tai voi olla että halutaan jo nuorina tehdä peräkanaa sisaruksia, mutta kun tulee jokaisen elävänä terveenä syntyneen jälkeen keskenmenoja ja vuoden imetyskin toimii tehokkaasti ehkäisynä.
Kun ei niitä lapsia voi tehdä kalenteri ja kello kädessä: elämä ei mene niin!
isojen ikäerojen perheistä. Pahimmalla kiusaajalla on 7v nuorempi pikkuveli ja saman verran vanhempi isoveli. On kuin ainoa lapsi. Mitään ei osaa jakaa, minä-minä-minä ja kyynärpäät edellä rynnistää ja runttii muut sivuun.
Tuntemani lapset joilla on pienet ikäerot sisaruksiin, ovat tottuneet sovittelemaan eivätkä ole niin pilalle hemmoteltuja kuin nämä käytännössä ainoat lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksiköhän tuntemani ainoiden lasten perheet kuluttavat kaikki viikonloput ja lomat siihen että lapselle pitää soitella seuraa milloin mistäkin, kun meidän Jamppa ei viihdy yhtään yksin. Tai työntää se Jamppa jonnekin kylään vaikka puoliväkisin kun ei se viihdy kotona. Meillä on useampi lapsi pienellä ikäerolla. Keksivät tekemistä hyvin keskenään eikä tarvitse jatkuvasti toimia kuskina johonkin suuntaan.
Mahtavaa seurata miten omat lapset pienellä ikäerolla leikkivät keskenään ja ovat todella läheisiä
Ihan kamalaa tuo yksikin jolla 5kk ja parin vuoden ja kolmas hankinnassa.
Jos tykkää leikkiä vauvoilla, hankkikoot nukkeja!
Liian tiheään peräkkäin syntyneet lapset ahdistuvat ja jäävät huonolle hoidolle.
Heille ei riitä huomiota eikä rakkautta koska lapset joutuvat kilpailemaan huomiosta ja rakkaudesta.
Sit niistä tulee kousaajia jotka kotona ovat tottuneet siihen että aina pitää olla suuna päänä ja törkkimässä muita sivuun - koska jos niin ei tee, silloin jää itse kokonaan ilman.Itsekästä, itskekästä ja kovin ilkeää lapsia kohtaan.
Ja kohta joku väittää provoksi, en ole. Meillä kaksi lasta, lasten ikäero 7v. Se on juuri sopiva, meillä on ollut aikaa molemmille lapsille kun lapset ovat olleet pieniä.
... päiväkotiin säilöttyjen lasten arjen vaikutukset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenköhän on koko ihmiskunnan historia ja yhä suurimmassa osassa maailmaa pärjätty, kun on tehty lapsia ilman ehkäisyä ja lastenpsykiatrien suosituksia? Esim. meidän vanhemmistakin moni on ollut osa sisarussarjaa, joissa on ollut esim. 4 alle 6-vuotiasta. Ovatko se kaikki sekopäitä, onnettomia, viettäneet huonon lapsuuden?
mielestäni lapsen onnellisuus, huomioiminen ja hyvä kehitys ei riipu sisarusten ikäerosta, vaan vanhempien voimavaroista, ajankäytöstä ym. tekijöistä.
Meillä lapsilla on ikäeroa 6 vuotta ja eivät he ole kyllä mitään kiusaajia tai ruikuttajiakaan. Itselläni on neljä vuotta nuorempi sisarus, jonka kanssa olemme todella läheisiä. Ja olemme aina olleet, vaikka eri sukupuoltakin olemme.
Eikä lapset liene sen kauheampia tai parempia pienemmillä ikäeroillakaan.
Eiköhän kyse ole kasvatuksesta ja vanhempienkin panostuksesta sisarusten keskinäiseen kiintymyssuhteeseen. Myös lasten luonne vaikuttanee.
Lapsia enemmän pienestä ikäerosta saattavat kärsiä vanhemmat: onhan rankempaa jakaa huomiota monelle pikkulapselle yhtä aikaa. Toisaalta pikkulapsivaihe kestää kauemmin tässä meidän tapauksessamme, mutta itse koen tämän meille sopivammaksi. Esim matkustelu on ollut melko helppoa koko ajan, kuin vain toinen on tarvinut syöttö- tai uittamisapua. Tai rattaita.
Monet psykologit ja lastenpsykiatrit (esim Jari Sinkkonen) on sitä mieltä, että lapsen tulisi olla ainakin 2 vuotta "se ainoa" eli nuorin ja huomioiduin.
Itse en henk.koht pidä kyllä tuota ap:n malliakaan hyvänä. Lapsilla on siinä jo niin iso ikäero, etteivät tutustu toisiinsa ollenkaan. M;inusta hyvä ikäero on 3-4 vuotta.