Lue keskustelun säännöt.
Tulee niin paljon karjuttua tolle 3-vuotiaalle :(
23.01.2012 |
Vilkas säheltäjä lapsi, ihana mutta aina menee "yli" ja pelkäksi riehumiseksi. Pienemmän saattaa tönästä tai kampata yllättäen kesken leikin. Silloin raivostun ja huudan herkästi ja jälkikäteen tulee paha mieli - pitäisi olla kärsivällisempi, maltillisempi, ei huutaa vaan neuvoa ja opastaa.. teen kyllä sitäkin, koitan rauhallisesti selittää miten toiseen sattuu, mutta silti menee herkästi komenteluksi ja lapsi tekee uhmallailme kasvoillaan ilkeyksiä. Huokaus. Toisen satuttamista on vaan ottaa kärsivällisesti, kun aina joutuu pelkäämään pienen puolesta! Miten se selviätte villien uhmaikäistenne kanssa? Pidätte hermonne kurissa? Meillä saa kyllä positiivistakin huomiota, syliä ja aikaa, ulkoilua ja uimassa käyntejä, mutta kun energian ja huomion tarve tuntuu olevan kyltymätön.
Kommentit (5)
Kyllä otankin, mutta kun on tuo pienempikin hoidettavana ja takiaisena kiinni minussa jos teen jotain niin todella vaikeaahan se on. Mutta esim tiskikonetta tyhjentävät apureina. Keksikää touhuja 3v:lle, missä olisi hyvä apuri ja mitä kaikkea voisi tehdä kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmesta lapsesta eniten tahtoo mennä hermo nimenomaan tuon 3v pojan kanssa. Auta armias, kun on sillä päällä, niin sitä ylimääräistä energiaa puretaan kaikella mahdollisella tavalla. Ja tapa millä se sen tekee saa minut erityisen raivoihinsa kun se on sellaista yleistä sähläämistä ja viilettämistä ja röhöttämistä. Joskus tekisi mieli paiskata koko poika pihalle.
Eli mun hermot ei siis aina pidä. Yritän vain pitää mielessä, että hän vain on tuollainen vilkas ja kuuluu ikään. Yritän pitää säännöt mahdollisimman vähäisinä ja niistä lopuista pidetään tiukasti kiinni. Ei lyömistä, tavaroiden heittelyä, nimittelyä, äidin/isän tavaroiden ottamista ilman lupaa ja sisarusten kiusaamista eikä vessassa leikkimistä eikä tietenkään ruualla sotkemista. Muuten annan olla aika vapaasti eli meillä saa hyppiä sohvalla, tehdä majoja mihin vain jne.
ottaa isompi mukaan askareisiin, kun perheessä on pienempikin. Meillä kolmevuotias ja pienempi 9 kk. Esimerkiksi pesukoneen tyhjentäminen yhdessä ei enää onnistu, koska pienempi on aina kalauttamassa päätään pesukoneen kanteen. Sama juttu ruuanlaitossa; ennen lapsi sai osallistua kaikkeen, koska pystyin ohjaamaan häntä joka hetki. Yhdeksänkuista en kuitenkaan tosiaan päästä lähelle ruuanlaittoa, on sellaista säheltämistä muuten.
Meillä yhteisiä askareita on pyykkien laittaminen, lasipintojen ja pöydän pyyhkiminen (siis että lapsi saa sumuttaa niille pesuaineliuoksen, jokoa on astianpesuainett aja vettä) ja siinäpä ne sitten on. Samanlaista riehumista se meilläkin joskus on. Me ulkoillaan kahdesti päivässä, mut ei se oikein auta. Lapsi voi olla sisällä kuin siipiä vailla, mutta pihalla on heti rauhallinen. Ja kun palataan sisälle, alkaa se vihonviimeinen painiminen ja härppiminen, vaikka häntä ois kuinka juoksutettu pulkkamäessä. täytyy toivoa että tämä menee ohi.
Joo vaikea on tehdä kotihommia niin että mukana ne kaksi innokasta pientä lasta. 3-vuotiaan kanssahan kaikki sujuisikin kun voisi keskittyä vaan häneen. Ja tosi raivostuttavaa se että iltaulkoilunkin jälkeen on hirveä sähellysmeno päällä sisällä.
Ja lisäksi mukaan apulaisena. Tottakai sun on ite helpompi tehdä yksin ruokaa tai täyttää pesukoneita mutta ota se lapsi mukaan avustamaan. Saa positiivista huomiota olemalla tärkeä ja pysyy pois hölmöilemästä