Lapset 5 kk ja 1,5 v ja kolmas vauva yrityksessä. Haluatko kysyä/kommentoida jotain?

että se vauvavuosi on oikeastaan (koliikkeja ym lukuunottamatta) aika helppo jos lapsi vaan syö ja kehittyy kunnolla. Vauvat nukkuvat paljon, eivät liiku tai tunge kaikkea mahdollista lattialta löytämäänsä suuhun. Sitten onkin enemmän tekemistä, kun lapsi liikkuu, kiipeilee ja vielä kiukutteleekin. Mustasukkaisuuskin sisarusten välillä usein pahenee, kun pienempi alkaa liikkua ja pääsee esim sotkemaan vanhemman lapsen leikit, ja lisäksi se kuopuskin alkaa jossain vaiheessa olla mustasukkainen isommasta sisaruksestaan ja osaa vaatia sitä omaa osaansa.



Se on huvittavaa, kun minulla on 5-ja 2-vuotiaat lapset, ja jotkut ystävistäni, joilla on terve, hyvin syövä ja nukkuva alle vuoden ikäinen, sanovat minulle usein, että "sinulla on jo niin isot lapset, mä olen niin väsynyt tämän vauvan kanssa" siis ikään kuin minulla olisi helpompaa kuin heillä. :D Toki ekalla kerralla kaikessa on oma totuttelunsa ja siihen äidin rooliin on sopeuduttava, mutta väittäisin silti, että minulla on rankempaa kun kaksi lasta esim sotkee, uhmaa ym samaan aikaan kun taas vauva köllii lattialla ja on suunnilleen vaan suloinen ainakin 90 % ajasta.

Minulla ja veljelläni on 1.5vuotta ikäeroa. Ollaan lähennytty vasta aikuisena, koska koko lapsuuden/nuoruuden meni uhmat ja murkkuiät koko ajan ristiin. En suosittele kenellekään.



Lisäksi lapset noin pienellä ikäerolla lisäävät riskiä esim. keskosuuteen. Jonkun kohdalle sekin napsahtaa.

enkä tosiaan ymmärrä, että vauvavuosi olisi ollut "aika helppo". Koliikkia tai mitään muuta ongelmaa ei vauvavuoteen kuulunut, mutta silti se oli mielestäni raskain vaihe lapsen tähänastisessa elämässä.

Lapsi on nyt leikki-ikäinen ja tuntuu, että vauvavuoden jälkeen on menty koko ajan helpompaan suuntaan ja että tuo kehitys vain jatkuu...

Ensimmäisen lapsen kanssa harva ymmärtää, että se vauvavuosi on oikeastaan (koliikkeja ym lukuunottamatta) aika helppo jos lapsi vaan syö ja kehittyy kunnolla. Vauvat nukkuvat paljon, eivät liiku tai tunge kaikkea mahdollista lattialta löytämäänsä suuhun. Sitten onkin enemmän tekemistä, kun lapsi liikkuu, kiipeilee ja vielä kiukutteleekin. Mustasukkaisuuskin sisarusten välillä usein pahenee, kun pienempi alkaa liikkua ja pääsee esim sotkemaan vanhemman lapsen leikit, ja lisäksi se kuopuskin alkaa jossain vaiheessa olla mustasukkainen isommasta sisaruksestaan ja osaa vaatia sitä omaa osaansa.

Haluaisin vaan tietää, että miksi kaikki lapset niin pienillä ikäeroilla? Onko jokin titty syy, oletteko lestadiolaisia?



Meille on tulossa toinen, lapsille tulee ikäeroa n. 1 v 11 kk ja nyt jo tuntuu, että apua, miten tulen jaksamaan.. Olis ehkä kannattanut tehdä toinen 3 v ikäerolla.

Pieni ikäero on aika helvetin raskas juttu. Kohta sinulla on 2 uhmaikäistä ja pieni vauva, joka vaatii täyden huomiosi - mutta niin vaativat uhmaikäisetkin. En itse ryhtyisi tuohon rumbaan, vie kyllä mehut ihan täydellisesti. Ja muutenkin, 3 täysin autettavaa ja avutonta lasta? Jos nyt tärppäisikin, niin vanhin lapsi ei ole edes 3v vauvan syntyessä. Siinä sitten puet, syötät ja peset kolmea pientä lasta. Huhhuh.

jolloin minulla olisi reilu 2-vuotias, reilu 1-vuotias ja vauva. Olen selvinnyt kahden kanssa hyvin, joten miksei kolmatta heti perään? t. ap

jolloin minulla olisi reilu 2-vuotias, reilu 1-vuotias ja vauva. Olen selvinnyt kahden kanssa hyvin, joten miksei kolmatta heti perään? t. ap

Mutta voihan sitä noinkin tehdä..

isot lapset ja isot murheet.

Hengähdystauot on tarpeen. Et ehkä nyt ole väsynyt mutta jonain päivänä saatat olla.

Ja muutenkin, riittääkö voimavaroja kaikkeen, jos elämä kohteleekin rankemmin ja tulee jotain odottamatonta eteen.

Itse olisin valinnut mahdollisesti toisin, jos olisin tiennyt mitä elämä tuo eteen.

T. neljän lapsen äiti

Minulla ei yksinkertaisesti ole varaa olla poissa töistä vaikkapa kuutta vuotta. Lisäksi kolmas on toiveissa, koska kaksi nykyistä ovat samaa sukupuolta. Olen myös aina halunnut kolme lasta. t. ap

mutta älä yritä hirveesti keritä mihinkään muualle vähään aikaan

Eli kuinka olet jaksanut näiden kahdenkin kanssa, heillä kuitenkin pieni ikäero. Onko ollut raskasta, vai onko "selvitty" ihan hyvin. Millaista siis arki on kahden pienen kanssa, kun ikäero tuo? Jos kerran kolmas yrityksessä, niin ei kai se elämä niin kamalaakaan ole silloin :) kuinka puolison tuki?



Itsellä on tytäs 7 kk ja toiveissa/ yrityksessä mahdollisesti toinen pikkuinen. Haluisinkin tietää juuri siksi, olenko täy idiootti puolison kanssa.. Meillä kun on vasta yksi lapsi. Niin ja isoa perhettä haluamme.. ainakin 3-5 lasta..

Hei! Tsemppiä teille, toivottavasti raskaus sujuu hyvin sitten kun tärppää.



Onko mies paljon töissä tai tekeekö paljon kotihommia? Kestätkö hyvin valvomista vai ovatko lapsesi hyväunisia? Meillä on vasta yksi lapsi ja mies tekee paljon kotona ja myös valvoo vauvan (nyt 6kk) kanssa mutta olen silti usein tosi väsynyt. Ja vauvakuumeinen.. :)



Jääkö sulle yhtään "omaa" aikaa tai kaipaatko edes sellaista? Onko suunnitelmissa vielä monta lasta?



Tässä pari kysymystä!

mutta sanotaanko näin, että en ole nukkunut kunnolla kohta pariin vuoteen. Onneksi ei ole ollut koliikkia tms. Rankkaa on välillä, mutta varsinkin tämä kuopus on helppo tapaus. t. ap

jolloin minulla olisi reilu 2-vuotias, reilu 1-vuotias ja vauva. Olen selvinnyt kahden kanssa hyvin, joten miksei kolmatta heti perään? t. ap

kuin joka paikkaan ehtivä, juoksenteleva ja uhmaava 3-vuotias. Varaudu siihen, ettei sinulla ole sekuntiakaan omaa aikaa, talo muistuttaa lähinnä kaaosta ja odotat vain iltaa ja nukkumaanmenoa. Tosin noin varmaan kävisi kahdenkin kanssa, joten on aika hullua tehdä kolmas heti perään. Ihan oikeasti, vauva-aika ja aika ennen uhmaikää ei kerro vielä mitään siitä, mitä se uhmaikä tulee olemaan.

tekee jonkinverran kotitöitä ja hoitaa vanhempaa lasta kun on kotona. t. ap

imetä lapsiasi, kun noin nopeasti voit alkaa uutta yrittämään?

on täysimettää 6kk.

Esikoista imetin 7 kk. t. ap

Tosin kuopus sai alkunsa vasta kun keskimmäinen oli 12kk. Ihan ok on mennyt, välillä on rankkaa, mutta elämä on. En ole mikään suorittajaäiti muutenkaan eli ehkä osaan ottaa rennosti tarvittaessa. Jos en jaksa ulkoilla, ei ulkoilla. Jos en jaksa laittaa terveellistä kotiruokaa, syödään eineksiä. Jos väsyttää, niin lapset katsovat vähän pitempään lastenohjelmia. Tänäänkään en ole tehnyt ainuttakaan kotityötä, vaikka sukat tuntuu tarttuvan lattiaan kiinni :)



On tämä silti rankkaa. Välillä todella raskasta, mutta toisaalta nyt tuntuu kovin vieraalta ajatukselta jos olisi vain yksi lapsi tai isot ikäerot. On ihana katsella noin tiiviin kolmikon leikkiä tuossa lattialla. Ovat toisilleen tasavertaisia leikkikavereita.



Missään nimessä en kyllä suosittele ellei mies oikeasti ole sellainen, joka kotona ollessaan osallistuu täysipainoisesti arjen pyörittämiseen.

Meillä lapset on 8v., 7v. ja 6v. Ja olen kyllä onnellinen, että lapset tuli "tehtyä" yhtä kyytiä. Niillä on kivaa kolmistaankin, ovat toisillee todella läheisiä ja tärkeitä.



Enkä koe, että olisi ollut mitenkään erityisen rankkaa. Toki normaaleja vähäunisia öitä oli jossain vaiheessa, mitä nyt aina vauvaperheissä. On sitä jossain vaiheen sitten varmaan kiirettä pukannut syöttämisten, nukuttamisten, uloslähtemisten yms. kanssa, mutta eipä siitä ainakaan ole traumoja jäänyt :)