Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten nousta täysin POHJALTA vs. itsemurha?
16.01.2012 |
- raskaat elämävaiheet takana (avioero, lasten sairasmiset, työpaikkakiusaaminen, läheisen kuolema, muutto, työpaikan vaihto)
- avioero oli äärettömän rankka (aikaa 3 vuotta)
- avioerosta jäi paljon velkaa (talosta, exän pelivelkoja joita yhdessä paikkasimme yms.)
- palkasta suuri osa menee ulosottoon
- raha-asiat kaikki retuperällä, en saa oikein mistään kiinni
- avioeron jälkeen kävin terapiassa ja söin mielialalääkkeitä mutta lopetin ne vuosi sitten. Koin ettei ollut enää mitään puhuttavaa ja lääkityksestä ei ollut enää hyötyä.
- olen reilusti ylipainoinen, 115 kiloa ja kuntoni on täysin nolla ja epäilen että minulla on II-tyypin diabetes
- lasten kanssa haluaisin jaksaa niin paljon enemmän mutta en jaksa kuin välttämättömimmät. 8-vuotias esikoinenkin sanoo jo että äiti on aina väsynyt :(
- en saa iloa oikeastaan muusta kuin syömisestä
- muutaman ystävän kanssa sukset mennyt ristiin ja olen tullut petetyksi ja loukatuksi, tämäkin vaikuttaa itsetuntoon
- itsetunto täysin nolla
ja kuitenkin...en koe olevani masentunut, en vaan saa itsestäni enää mitään irti. Eron jälkeen olen mielestäni vellonut jossain suossa, enkä saa oikeasti vaan mistään kiinni että pääsisin ylös, kiinni jostain mistä saisin pelastuksen.
Rakastan nukkumista ja syömistä. Muu ei kiinnosta.
Jossain vaiheessa ryyppäsin lapsivapaina viikonloppuina, pää piti saada sekaisin (viinasta tosin ihan vaan) mutta siitä pääsin eroon onneksi tai kun ei ollut enää varaa.
En enää tiedä mitä tekisin elämälleni. En halua kuolla mutta välillä tuntuu ettei ole muita vaihtoehtoja.
Olen hakenut velkaneuvontaan, sieltä ei ole mitään kuulunut. Rahat on koko ajan loppu ja velkaa olen joka suuntaan.
Olo on koko ajan tukala, johtuen ylipainosta.
EN JAKSA MITÄÄN.
Ja ei, kukaan muu minua ei voi pelastaa kuin minä itse.
En vaan näe itselläni mitään tulevaisuutta ja vihaan itseäni enemmän kuin mitään muuta.
Olen hyödytön ja ylipainoinen ja epäonnistunut kasa.
AUTTAKAA !
Kommentit (2)
Siitä se nousu sitten lähtee. Todennäköisesti olet masentunut ja uupunut, vaikka et tunnekaan masentuineisuutta. Ei sitä aina itse tunne. Sun kannattaisi hakeutua ihan terveyskeskuslääkärin puheille tästäkin asiasta. Seuraavassa myös ohjeita mainitsemiisi ongelmiin. ÄLÄ tee kaikkea heti, vaan yksi tai kaksi juttua kerrallaan. Muuten väsyt. Äloita tuosta diabeteskohdasta, se on oikeasti tärkeä juttu ja voi vaikuttaa muuhunkin:
- raskaat elämävaiheet takana (avioero, lasten sairasmiset, työpaikkakiusaaminen, läheisen kuolema, muutto, työpaikan vaihto)
---No ne vie voimia, mutta nyt ne on takana. Jätä niiden märehtiminen ja murehtiminen ja suuntaudu eteenpäin. Suruvaihteita varmasti tulee vielä, mutta älä yritä pitää niitä yllä tai nopeuttaa niitä: itsestään ne tulevat sitten kun sulla on niihin paremmin voimia.
- avioero oli äärettömän rankka (aikaa 3 vuotta)
----päätellen siitä, että velkaa jäi noin paljon, ero oli hyväksi, vaikka rankka olikin. Sama ohje kuin edellä.
- avioerosta jäi paljon velkaa (talosta, exän pelivelkoja joita yhdessä paikkasimme yms.)
- palkasta suuri osa menee ulosottoon
- raha-asiat kaikki retuperällä, en saa oikein mistään kiinni
---- mene velkaneuvojalle. Yritä päästä velkasaneeraukseen. Se on mahdollista jos sulla on joku työpaikka ja jos et ole ollut "vastuuton". Toisinsanoen, korosta sitä, että velat on miehen aikaansaamia. Velkasaneerausohjelma voi vapauttaa sut ulosotosta jo kolmen vuoden päästä. Vaikka et ohjelmaan nyt pääsisikään, ota selvää siitä, miten kauan ulosotto-ohejelma kestää. Lyhennä se mahdollisimman lyhyeksi jä tähtää sitten kaikissa ajatuksissasi siihen, että tuon jälkeen pääset vapaaksi.
- avioeron jälkeen kävin terapiassa ja söin mielialalääkkeitä mutta lopetin ne vuosi sitten. Koin ettei ollut enää mitään puhuttavaa ja lääkityksestä ei ollut enää hyötyä.
---- no ehkä nyt onkin aika siirtyä puhumisesta tekemiseen.
- olen reilusti ylipainoinen, 115 kiloa ja kuntoni on täysin nolla ja epäilen että minulla on II-tyypin diabetes
---- MENE HETI LÄÄKÄRIIN! Jos sulla ondiabetes, se voi aikaansaada koko väsymyksesi ja voimattomuutesi. Lisäksi se on tärkeä saada hoitotasapainoon ennen kuin se alkaa aiheuttaa muitakin ongelmia (silmiin, neurologisia, verenkierron jne). Saatat tarvita lääkityksen, jotta pääset alkuun, mutta jos onnistut myöhemmin laihtumaan, et ehkä tarvitse sitä ikuisesti. Toisaalta parempi sekin kuin että anna asioiden vaan mennä tätä rataa.
- lasten kanssa haluaisin jaksaa niin paljon enemmän mutta en jaksa kuin välttämättömimmät. 8-vuotias esikoinenkin sanoo jo että äiti on aina väsynyt :(
--- ehkä jaksatkin, jos diabetes saadaan tasapainoon
- en saa iloa oikeastaan muusta kuin syömisestä
---- kun saat ylipäänsä tehtyä jotain, voit ehkä alkaa kokea siitä iloakin. Jos ei tee mitään, on vaikea siitä iloitakaan. Tästäkin syystä, mene sinne diabeteslääkäriin!
- muutaman ystävän kanssa sukset mennyt ristiin ja olen tullut petetyksi ja loukatuksi, tämäkin vaikuttaa itsetuntoon
- itsetunto täysin nolla
--- itsetunto paranee sitä mukaa kun alat nauttia elämästäsi. Mene siis sinne diabeteslääkäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
raha-asiat voi panna paperille ja alkaa hoitaa niitä. Tästä on monia erillisiä ketjuja.
Voit aloittaa liikunnan ja ulkoilun. Se virkistää, kunto kohenee ja painokin voi pudota. Terveellisempi ruokavalio on sitten seuraava aste.
Mutta jos et jaksa yhtään mitään, on kyseessä masennus, jota pitää yrittää hoitaa.
Elämäntilanteesi on tietenkin rankka, mutta niin on monella muullakin. Sinulla on kuitenkin työ, koti ja lapset. Koeta iloita siitä, mitä sinulla on äläkä keskity siihen, mitä sinulta puuttuu.
Tsemppiä!