Minusta ei pidetä :-/.

kuulostat mukavalta, vaikea kuvitella. Olisin varmasti mielelläni sun kaveris :) Hyvää kevättä!

ja muutenkin olen aika epävarma ihminen.

Usein kurkin itseäni peilistä ja teen "tutkimustyötä" siitä, millainen olen muiden ihmisten silmissä. Mielestäni olen saanut vastauksen sitä kautta kun kukaan ei minuun liiemmin enää yhteyttä pidä ja siten saanut käsityksen ettei minusta pidetä.

Kuulostaa tosi paljolta nuo yhteydenottosi. Harvempikin riittäisi.

että ihan koko ajan pitäisi nähdä, ja tehdä asioita yhdessä. Olet varmasti kiva ihminen hänestä, mutta monet tarvitsevat omaa tilaa ja jokin kerran kuussa tai 2 viikon välein näkeminen on ihan riittävä. Esim. itselläni ei ole aikaa eikä mielenkiintoa nähdä ketään, sitä kivointakaan ihmistä kuin ehkä 2 kk välein, mulla on tarpeeksi tekemistä omassa perheessän ja työssäni. Jos olette tosiaan vasta juuri äskeittäin tutustuneet, ja olet jo laitellut monta kutsua teille ja lenkille niin on toi aika tuppautuvaa ja ahdistavaa. Lopeta kutsuminen, ja annan teidän tutustua omalla painollaan.

ja olet varmasti yksi heistä.



Minullakin on paljon mukavia ystäviä ja olisi kiva tutustua muutamaan naapuriinkin paremmin, mutta aika ei vain riitä.



Miksi haluat tutustua juuri tuohon tiettyyn ihmiseen?

Ja juuri sen takia olenkin nyt jättäytynyt takavasemmalle muissakin ihmissuhteissa. En haluaisi olla kenellekään taakka.

Ap

Nuo lenkkeilykerrat mahtuu yhden käden sormiin, eli ei noita kovin usein ole ollut. Joulun aikana kutsuin heitä meille kylään, toisen kerran lapseni syntymäpäiväkahville parisen viikkoa sitten. Enää en ole viitsinyt vaivata (eikä toki olla nähtykään muuten kuin vilaukselta.

Miksikö haluan tutustua juuri häneen? Asumme alueella joissa naapureita on harvassa. Muilla tuttavilla naapurissa on yhteiset puuhat, joista koen jääneeni ulkopuolisiksi, niin ajattelin josko olisin saanut tästä naapurista itselleni ystävän. Huonolta vaikuttaa, joten olen päättänyt jättäytyä taka-alalle ja odottaa seuraavaa yhteydenottoa tuolta suunnalta.

Ap

Minulla on todella vähän ystäviä. Siskoni lisäksi vain kaksi läheistä. Siskoni kanssa näemme (vaikka asumme samalla paikkakunnalla) ehkä kerran kuussa. Toinen ystävistäni asuu naapurissani, mutta viime aikoina olen alkanut pohtimaan, onko hän ystäväni ollenkaan sillä emme ole nähneet saati muuten jutelleet koko tämän vuoden puolella. Hänellä on niin paljon puuhaa toisten naapuriemme kanssa, etten halua tuppautua. Toinen ystäväni asuu muutaman kilometrin päässä meistä. Hänen kanssaan olemme nähneet viimeksi kesällä. Muitakaan ihmiskontakteja minulla ei ole. Jo työnikin on sellainen, etten ole juurikaan tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Eihän minulla ole edes työtovereita. Senpä takia joskus kaipaan muiden ihmisten seuraa, mutta eipä kukaan tunnu kaipaavan minun seuraani.

Ap

Minulla on muutama hyvä ystävä mutta en silti pyydä heitä koko perheenä meille tai mene perheeni kanssa heille. Käyn heidän kanssaan lenkillä tai kahvilla ehkä kuukauden kahden välein, se on sitä omaa aikaani enkä välitä kokoontua koko perheen voimin näitä ystäviä tapaamaan. Lisäksi löytyy toki perheystäviä joiden kanssa kokoonnutaan perheiden kera, vieraillaan puolin ja toisin mutta tämäkin ehkä parin kuukauden välein. Työkaverit ovat ainoita joita näen päivittäin ja viikottain, sieltäkin löytyy muutama aivan ihana ystävä mutta heidänkin kanssaan riittää se että näemme joka arkipäivä töissä monta tuntia..eli siis ei minulla ainakaan olisi halua eikä aikaa noin tiheään tapailuun. Sanoit että tapasitte syksyllä vasta ja silti olette jo ehtineet useampaan kertaan lenkille ja olet pyytänyt häntä hengästyttävän moneen juttuun.

Varmasti olet mukava ihminen mutta ymmärrä että tällä ihmisellä on perhe ja varmasti liuta muitakin ystäviä.

Ehkei kaikki vaan halua ystävystyä naapurin kanssa? Mieheni on sellainen. Yritin sanoa että kutsutaan naapurin pariskunta lapsineen käymään, mutta hän ei halua. Haluaa pitää ystävälliset mutta sopivan etäiset välit. Tottakai voin itse kutsua naapurin naisen lapsensa kanssa, mutta en sitten ole jaksanut, kun on ohjelmaa näiden omien pirpanoiden kanssakin tarpeeksi, käydään kerhoissa jne...

Ei sinussa varmaan mitään vastenmielistä ole. Toki epävarmuus voi vaikuttaa niin, ettet uskalla olla oma itsesi. Jotenkin silloin ei osaa välttämättä olla hyvää seuraa, jos miettii liikaa miltä vaikuttaa muiden silmissä. Mutta älä nyt masennu, suosittelen käymään esim. Srk perhekahviloissa jne, siellä on helppo tutustua uusiin ihmisiin, vaikkei ihan niitä läheisiä ystäviä saiskaan.

työssäni nään paljon ihmisiä. En jaksaisi kovin usein tavata. Kun olin äitiyslomalla tapasin paljon useammin.

itse olen sellainen jolla on ainoastaan yksi erittäin hyvä ystävä ja muutama hyvä kaveri. En edes halua enempää kavereita kun en kuitenkaan jaksa/ehdi/halua olla tekemisissä niin paljoa mitä ehkä toinen toivoisi.



Mulla on tosiaan yksi ystävä jolle voin kertoa kaikki asiani, yksi kavereistani on sellainen jonka voin pyytää meille yöksi jos mies lähtee vaikka jonnekin enkä halua olla lasten kanssa yksin koton =), toinen kaveri on sellainen jonka kanssa voi lähteä ostoksille joskus, kolmas kaveri on sellainen jonka kanssa voi vaan olla eikä tarvitse edes puhua mitään.



Meitä on niin erilaisia ihmisiä, tutustuin tässä muutama vuosi sitten ystäväni uuteen naisystävään ja hän on kauhea touhottaja, koko ajan pitäisi olla menossa ja tehdä sitä ja tätä, käydä hiihtämässä ja lenkillä ja kirjastossa ja konserteissa ja teatterissa yms yms...

Minä taas en pidä tälläisestä ja on erittäin hankalaa sanoa että kiitos mutta mua ei kiinnosta. Hän myös järjestää paljon illan istujaisia ja grilliiltoja ja saunailtoja ja pulkkamäkea ja luistelua ja makkaranpaistoa, on kaikki toski kivoja mutt että koko ajan, minä tahdon viettää aikaa oman perheen kesken, en lähteä kauhealla porukalla laskemaan mäkeä tms...

Sinä taidat "tuntea" minut aika hyvin, niin osuvasti kirjoitit. Tunnistan itseni niin monesta kohtaa.

Tuo hyväksynnän tarve... Aivan totta. Haluaisin olla pidetty ihmisten (naapureidenkin) keskuudessa. Välillä tunnen kateutta siitä, miten nämä naiset (molempien lapset ovat kummilapsiamme) viettävät niin runsaasti aikaa yhdessä (käyvät syömässä, leffoissa, lenkillä yms.) eikä minua enää koskaan pyydetä mukaan. Ennen sentään tehtiin. Mistä johtuu, että minut on jätetty kaiken tämän ulkopuolelle. Enkä enää edes tyrkytä itseäni seuraan, olen luovuttanut,niin monta 'katsotaan sitten joskus'- vastausta saaneena. Ajattelin, josko tästä uudesta naapurista olisin saanut uuden ystävän, jonka kanssa viettää samalla tavalla aikaa, mutta ehkei hän sitten halua / kaipaa samansuuntaista ystävyyttä.

Ap

Tunnistan tekstissäsi samaa, kuin itsessäni nuorempana. Samoin tunnistan itsessäni samaa nykyään, kuin mitä kerrot naapuristasi.

Sinulla tuntuisi olevan suuri hyväksynnän hakemisen tarve. Mittailet sosiaalista asemaasi suhteessa muihin naapureihin, jotka ovat keskenään tiiviissä tekemisissä.

Ymmärrän, että haluat enemmän sosiaalisia kontakteja. Näiden kontaktien luominen on kuitenkin hyvin hyvin hienovaraista ja edellyttää ehdottomasti molemminpuoleisen kiinnostuksen.

Tälläkin hetkellä tonttimme rajoittuu kahden oikein mukavan naapurin tonttiin. Se, että naapurit ovat mukavia, ei tarkoita sitä, että he erityisesti pitäisivät minusta. Se tarkoittaa, että he haluavat olla hyvissä väleissä naapureiden kanssa. Se EI tarkoita sitä, että he olisivat erityisen kiinnostuneita seurastani, tai että he haluaisivat syventää kanssakäymistä. Mielestäni omakotitalo-alueella vallitsee sellainen yleinen "käyttäytymiskoodi".

Monet naapurit ovat vuosien varrella toki ystävystyneet ja viettävät yhteisiä grillijuhlia jne jne. Mutta tähän on mennyt siis VUOSIA. Omalla alueellamme asuu perheitä, jotka ovat rakentaneet talonsa samaan aikaan ja jakavat siten pitkän yhteisen historian (50 vuotta!). Itse olemme asuneet tässä vasta pari vuotta, enkä koe tarvetta lähteä sen enempää seurustelemaan erittäin mukavan naapurini kanssa. Haluan olla tontillani siten, ettei minun tarvitse tuntea velvollisuutta kanssakäymiseen kenenkään kanssa. Ystävyydessä käy helposti näin; jos et huomioi, toinen loukkaantuu. Naapurin sen sijaan voi ohittaa huoletta pelkällä morjestamisella. Ja sitä tahdon.

Ap, luulisin, että naapurisi on kuten minä. Pitää sinusta (siksi lähti lenkille), muttei koe tarvetta syventää tuttavuuttanne. Miksi et voisi pitää ihmisiä useammalla vyöhykkeellä suhteessa sinuun? Se tarkoittaa, että lähimpänä ovat perheesi jäsenet ja sitten ystävät. Seuraavaksi on ne mukavat tuttavat ja hyvänpäivän-tutut, joiden seurasta nautitaan sattumalta, mutta ilman velvoitteita. Jätä naapurisi tälle vyöhykkeelle ja nauti satunnaisista kohtaamisista ilman kutsumisia sinnetänne. Naapurisi on jo viestittänyt, mille vyöhykkeelle sinut haluaisi - ymmärrä se.

Löydät vastavuoroista ystävyyttä kyllä, mutta se tulee kuin itsestään, ei pakottamalla.

Häntä pystyyn ap!

Tutustuin erääseen naiseen ja kävimme pari kertaa lenkillä. Jokin vain tökki. Se ripustautuminen ja huolten kaataminen niskaan. Heidän suhtensa spekulointi yms.

Oli pakko ottaa etäisyyttä, ei ole voimavaroja. On omat kiireet ja perhe ja oma harrastus ja parisuhde ja lasten harrastukset ja vuorotyö.

En jaksanut siihen ottaa lisäksi yksinäistä ihmistä, jonka silmät huusivat, että auta minua, minä olen yksinäinen, ala mun kaveriksi.

Anteeksi, en jaksanut. Kuljen itsekin jo äärirajoilla.

Nuo lenkkeilykerrat mahtuu yhden käden sormiin, eli ei noita kovin usein ole ollut. Joulun aikana kutsuin heitä meille kylään, toisen kerran lapseni syntymäpäiväkahville parisen viikkoa sitten. Enää en ole viitsinyt vaivata (eikä toki olla nähtykään muuten kuin vilaukselta.

Miksikö haluan tutustua juuri häneen? Asumme alueella joissa naapureita on harvassa. Muilla tuttavilla naapurissa on yhteiset puuhat, joista koen jääneeni ulkopuolisiksi, niin ajattelin josko olisin saanut tästä naapurista itselleni ystävän. Huonolta vaikuttaa, joten olen päättänyt jättäytyä taka-alalle ja odottaa seuraavaa yhteydenottoa tuolta suunnalta.

Ap

on ollut ja on vieläkin samanlaisia tuntemuksia kuin sinulla. Minullekin tulee helposti tunne, että olen tehnyt jotain väärin ja että nyt muut inhoavat minua, jos palaute muilta ei ole yksiselitteisen positiivista, mutta iän myötä ja asioita miettimällä ja kokemusta keräämällä olen tajunnut, että tunteeni voivat antaa aivan totaalisen väärän kuvan tilanteesta. Minulla on myös taipumus odottaa alitajuisesti jonkinlaista "täydellistä" positiivisuutta ja jopa yhteensulautumista suhteessa, joka alkaa hyvin, ja pettyä kovasti kun näin ei tietenkään tapahdu. Vähitellen olen tajunnut, että tämä ei tarkoita, että suhde ei olisi hyvä tai että muut eivät pitäisi minusta.

Useimmilla ihmisillä on 30-40 -vuotiaina elämä aika täynnä kaikkea ja jos joskus on vapaata niin tulee helposti mieleen tavata vanhoja ystäviä (joiden kanssa on yritetty järjestää kyläilyä kuukausikaupalla) tai olla kotona rauhassa. Mulla ainakin on näin. Naapurien (=uusien tuttujen) kanssa tulee sit spontaanisti juteltua tai lähdettyä vaikka puistoon lasten kanssa. Sitten hän ei ehkä halua heti kieltäytyä, mutta ei sitoutuakaan ehdotukseesi, ja siksi jättää vastaamatta ja sitten unohtaa sen. Tämä EI tarkoita että sussa olisi mitään vikaa tai että hän ei pitäisi sinusta!

Mulla on tossa lenkkeilyssä vielä se, että haluan juosta aika kovaa, enkä jutella (+ kovin moni tuttu ei halua/pysty juoksemaan yhtä kovaa). Voin mielellään juosta yhden palauttavan lenkin viikossa tai kahdessa, mutta yleensä mieli palaa "kunnon" lenkille. Tämän takia en esim. useinkaan lähde lenkille yhden kaverini kanssa, vaikka nautin hänen seurastaan paljon ja hän pyytää minua. Teilläkin voi olla kyse jostain vastaavasta.

Sinä taidat "tuntea" minut aika hyvin, niin osuvasti kirjoitit. Tunnistan itseni niin monesta kohtaa.

Tuo hyväksynnän tarve... Aivan totta. Haluaisin olla pidetty ihmisten (naapureidenkin) keskuudessa. Välillä tunnen kateutta siitä, miten nämä naiset (molempien lapset ovat kummilapsiamme) viettävät niin runsaasti aikaa yhdessä (käyvät syömässä, leffoissa, lenkillä yms.) eikä minua enää koskaan pyydetä mukaan. Ennen sentään tehtiin. Mistä johtuu, että minut on jätetty kaiken tämän ulkopuolelle. Enkä enää edes tyrkytä itseäni seuraan, olen luovuttanut,niin monta 'katsotaan sitten joskus'- vastausta saaneena. Ajattelin, josko tästä uudesta naapurista olisin saanut uuden ystävän, jonka kanssa viettää samalla tavalla aikaa, mutta ehkei hän sitten halua / kaipaa samansuuntaista ystävyyttä.

Ap

Tunnistan tekstissäsi samaa, kuin itsessäni nuorempana. Samoin tunnistan itsessäni samaa nykyään, kuin mitä kerrot naapuristasi.

Sinulla tuntuisi olevan suuri hyväksynnän hakemisen tarve. Mittailet sosiaalista asemaasi suhteessa muihin naapureihin, jotka ovat keskenään tiiviissä tekemisissä.

Ymmärrän, että haluat enemmän sosiaalisia kontakteja. Näiden kontaktien luominen on kuitenkin hyvin hyvin hienovaraista ja edellyttää ehdottomasti molemminpuoleisen kiinnostuksen.

Tälläkin hetkellä tonttimme rajoittuu kahden oikein mukavan naapurin tonttiin. Se, että naapurit ovat mukavia, ei tarkoita sitä, että he erityisesti pitäisivät minusta. Se tarkoittaa, että he haluavat olla hyvissä väleissä naapureiden kanssa. Se EI tarkoita sitä, että he olisivat erityisen kiinnostuneita seurastani, tai että he haluaisivat syventää kanssakäymistä. Mielestäni omakotitalo-alueella vallitsee sellainen yleinen "käyttäytymiskoodi".

Monet naapurit ovat vuosien varrella toki ystävystyneet ja viettävät yhteisiä grillijuhlia jne jne. Mutta tähän on mennyt siis VUOSIA. Omalla alueellamme asuu perheitä, jotka ovat rakentaneet talonsa samaan aikaan ja jakavat siten pitkän yhteisen historian (50 vuotta!). Itse olemme asuneet tässä vasta pari vuotta, enkä koe tarvetta lähteä sen enempää seurustelemaan erittäin mukavan naapurini kanssa. Haluan olla tontillani siten, ettei minun tarvitse tuntea velvollisuutta kanssakäymiseen kenenkään kanssa. Ystävyydessä käy helposti näin; jos et huomioi, toinen loukkaantuu. Naapurin sen sijaan voi ohittaa huoletta pelkällä morjestamisella. Ja sitä tahdon.

Ap, luulisin, että naapurisi on kuten minä. Pitää sinusta (siksi lähti lenkille), muttei koe tarvetta syventää tuttavuuttanne. Miksi et voisi pitää ihmisiä useammalla vyöhykkeellä suhteessa sinuun? Se tarkoittaa, että lähimpänä ovat perheesi jäsenet ja sitten ystävät. Seuraavaksi on ne mukavat tuttavat ja hyvänpäivän-tutut, joiden seurasta nautitaan sattumalta, mutta ilman velvoitteita. Jätä naapurisi tälle vyöhykkeelle ja nauti satunnaisista kohtaamisista ilman kutsumisia sinnetänne. Naapurisi on jo viestittänyt, mille vyöhykkeelle sinut haluaisi - ymmärrä se.

Löydät vastavuoroista ystävyyttä kyllä, mutta se tulee kuin itsestään, ei pakottamalla.

Häntä pystyyn ap!

Minäkin Tykkään kävellä todella kovaa / juosta. Talvella hiihtää / potkutella potkukelkalla. En siis useinkaan kaipaa minäkään hidasteita mukaan mutta joskus olisi kiva saada juttukaveri mukaan. Tehdä ikäänkuin pääntyhjennyslenkki....

Ap

Ehkä naapurisi nimenomaan haluaa pitää etäisyyttä. Minäkin olen huomannut, että naapureiden kanssa ei ole tapana koskaan ystävystyä samalla tavoin kuin kauempana asuvien kanssa. Kuuluukin pitää hieman "etäisyyttä".

Aloita joku uusi harrastus tai vie lapsiasi harrastamaan ja tutustu siellä ihmisiin, jos sinulla paljon ylimääräistä aikaa. Kaikki nyt vaan ei ole samanlaisessa elämäntilanteessa eivätkä tunnu tarvitsevan seuraasi.

jos sanoisitte reilusti, että ehkä tuo naapuri ei pidä ap:sta. Jos kuvio on mennyt samalla tavalla joka kerta, tuo syy on nimittäin todennäköisin.



Itse olen samanlainen kuin ap - useimmat ihmiset eivät pidä minusta, mutta onneksi muutamat ihanat ihmiset kuitenkin. Minussa on ärsyttävä puoli, jonka tiedostan. Yritän päästä siitä eroon, mutta se pitää tosiaan ensin tiedostaa ja sitten sille pitää tehdä jotain.

"kavereita" kuin vain mahtailijoita, jotka ovat niin täynnä itseään että tarvitsevat toisesta ihmisestä kuin sen korvan joka kuuntelee. Eipähän kauheasti sellainen yksipuolisuus kiinnosta.