Minusta ei pidetä :-/.
Eikä seurassani viihdytä. Miksiköhän...?
Yksi esimerkki. Naapurissamme asuu mukavan oloinen nainen. Ollaan tutustuttu vast'ikään. Ensimmäinen juttelukerta oli tosi mukava ja tämä nainen oikein innostui, miten mukava oli jutella ja kertoi että haluaa nähdä uudestaan.
Muutaman kerran olemme nyt käyneet lenkillä, jutelleet kun kasvokkain osutaan, mutta siinä se. Olen kutsunut heitä meille kylään koko perheellä mutta joka kerta tämä nainen on ohittanut kutsuni vaihtamalla puheenaihetta tai olemalla muuten vain hiljaa. Facebookissa olemme kavereita. Tuotakin kautta olen usein laittanut viestiä yhteisistä hiihto- ja lenkkeilyreissuista, saamatta kuitenkaan vastakaikua.
Luonteeltani olen ihminen, joka miettii "mitähän muut minusta ajattelevat". Tässä yksi esimerkki siitä, miten koen että minusta ei pidetä eikä seurassani viihdytä.
Tuntuu aika kurjalta että yhteydenpidot katkeaa kuin seinään.
Näin käynyt aika monen ihmisen kanssa. Ehkä olen liian tyrkky, vaikka harvoin kuitenkaan vaivaan ketään olemassaolollani.
Kommentit (23)
Itselläni on esimerkiksi juuri nyt eroprosessi käynnissä, enkä halua seurustella naapurien kanssa juurikaan, koska en jaksa esittää että meillä menee hyvin, enkä myöskään halua kertoa asioistani ihmisille, joita en tunne kovin hyvin.
Niinpä vetäydyn, eikä syy ole kenessäkään muussa kuin itsessäni.
n39
Tunnistan tekstissäsi samaa, kuin itsessäni nuorempana. Samoin tunnistan itsessäni samaa nykyään, kuin mitä kerrot naapuristasi.
Sinulla tuntuisi olevan suuri hyväksynnän hakemisen tarve. Mittailet sosiaalista asemaasi suhteessa muihin naapureihin, jotka ovat keskenään tiiviissä tekemisissä.
Ymmärrän, että haluat enemmän sosiaalisia kontakteja. Näiden kontaktien luominen on kuitenkin hyvin hyvin hienovaraista ja edellyttää ehdottomasti molemminpuoleisen kiinnostuksen.
Tälläkin hetkellä tonttimme rajoittuu kahden oikein mukavan naapurin tonttiin. Se, että naapurit ovat mukavia, ei tarkoita sitä, että he erityisesti pitäisivät minusta. Se tarkoittaa, että he haluavat olla hyvissä väleissä naapureiden kanssa. Se EI tarkoita sitä, että he olisivat erityisen kiinnostuneita seurastani, tai että he haluaisivat syventää kanssakäymistä. Mielestäni omakotitalo-alueella vallitsee sellainen yleinen "käyttäytymiskoodi".
Monet naapurit ovat vuosien varrella toki ystävystyneet ja viettävät yhteisiä grillijuhlia jne jne. Mutta tähän on mennyt siis VUOSIA. Omalla alueellamme asuu perheitä, jotka ovat rakentaneet talonsa samaan aikaan ja jakavat siten pitkän yhteisen historian (50 vuotta!). Itse olemme asuneet tässä vasta pari vuotta, enkä koe tarvetta lähteä sen enempää seurustelemaan erittäin mukavan naapurini kanssa. Haluan olla tontillani siten, ettei minun tarvitse tuntea velvollisuutta kanssakäymiseen kenenkään kanssa. Ystävyydessä käy helposti näin; jos et huomioi, toinen loukkaantuu. Naapurin sen sijaan voi ohittaa huoletta pelkällä morjestamisella. Ja sitä tahdon.
Ap, luulisin, että naapurisi on kuten minä. Pitää sinusta (siksi lähti lenkille), muttei koe tarvetta syventää tuttavuuttanne. Miksi et voisi pitää ihmisiä useammalla vyöhykkeellä suhteessa sinuun? Se tarkoittaa, että lähimpänä ovat perheesi jäsenet ja sitten ystävät. Seuraavaksi on ne mukavat tuttavat ja hyvänpäivän-tutut, joiden seurasta nautitaan sattumalta, mutta ilman velvoitteita. Jätä naapurisi tälle vyöhykkeelle ja nauti satunnaisista kohtaamisista ilman kutsumisia sinnetänne. Naapurisi on jo viestittänyt, mille vyöhykkeelle sinut haluaisi - ymmärrä se.
Löydät vastavuoroista ystävyyttä kyllä, mutta se tulee kuin itsestään, ei pakottamalla.
Häntä pystyyn ap!
vaihtoehto, enkä nyt väitä että näin välttämättä on, on se, että olet ap liian avoimen epävarma ja takertuva. Itseäni sellaiset ihmiset kammoksuttavat, johtuen ihan omista traumoistani. Kun aistin toisesta epätoivon ja ripustautumisen (ja tähän riittää hyvin vähän) vetäydyn vaistomaisesti kauemmas.