Onko kahden lapsen kanssa PALJON vaikeampaa kuin yhden kanssa?

Alussa oli tietysti vaikeahkoa, kun oli kaksi lasta vaipoissa ja esikoinen oli hyvin vilkas. Itse ei saanut juurikaan levättyä päivällä, kun esikoinen ei suostunut nukkumaan päiväunia. Lisäksi mies oli paljon useita viikkoja kestävillä työreissuilla. Nyt kun lapset ovat 3v. ja 5 v. niin on kyllä paljon helpompaa. Lapsista on paljon seuraa toisilleen. Ei tarvitse koko ajan olla keksimässä tekemistä...

Ikäeroa on 3,5 vuotta, joten ehdittiin tottua yhden isomman lapsen kanssa elämiseen. Aluksi kun kuopus oli alle 1-vuotias, oli helppoa vain paketin kanssa liikkua, mutta taaperon ja 4-5-vuotiaan kanssa on ollut vähän haasteellisempaa. Aiemmin sai kaiken huomion keskittää siihen ainokaiseen ja voitiin tehdä monia sellaisia juttuja, joita nyt kahden kanssa en viitsi kovin usein tehdä esim. shoppailureissut. Jompikumpi kyllästyy,joten kovin usein en jaksa näitä enää harrastaa.



Matkustaminen on kyllä ihan yhtä helppoa kahden kuin yhdenkin kanssaa, ja leikit sujuvat hienosti yhteen. Meteliä on enemmän ja riitoja myös. Yhden kanssa oli rauhallisempaa.

Kun molemmat ovat pieniä, on tietenkin vaikeampaa, mutta toisaalta jo vuoden-kahden ikäisenä helpottaa. Siinä se vaikeus ja helppous tasaantuu.



Jos ovat kovin eriluonteisia, tappeluja varmaan riittää ikäerosta riippumatta aikuisenakin. Minun mielestäni vanhemmat eivät muutenkaan ole olemassa vain lapsia varten ja siksi lapsiin käytetty aika ei ole minuutilleen laskettu.

Kaksi poikaa, ikäeroa vähän yli 3 vuotta. Kumpikin oli vauvana rauhallinen ja hyväuninen. Onneksi esikoinen tykkäsi hirveän paljon vauvoista, joten mustasukkaisuuttakaan ei ollut.



Jos lapset olisivat syntyneet toisessa järjestyksessä, olisin varmaan eri mieltä. Kuopuksesta kun vauvat oli ällöttäviä ja hän olisi varmaan tehnyt kaikkensa, että pääsee tungettelijasta eroon.



Kaiken kaikkiaan hyvin on mennyt, veljekset ovat edelleen tärkeitä toisilleen vaikka alkavat aikuistua.

Yhden kanssa oli kaikki yksinkertaisempaa ja esikoiselle enemmän aikaa tietenkin. Meillä ikäeroa on 1.5v.



Sitten nuoremman tullessa ehkä vajaan kolmen ikäiseksi, oli jo ihan eri juttu, ja varmaankin helpompaa kun yhden kanssa olisi ollut, koska todellakin heistä oli valtavasti seuraa toisilleen.



Yleensäkin olen huomannut, että pienet ikäerot tuovat alussa paljon töitä, oli lapsi sitten toinen, kolmas tai neljäs.

Meillä elämä helpottui toisen lapsen myötä. Mun mielestä yksilapsisena kaikki oli niin vaikeaa, kun tuli toinen, niin kappas, kaikki olikin helppoa..

Mun mielestä taas yksilapsisena kaikki oli niiin helppoa, rauhallista ja ihanaa. Osasin hoitaa vauvaa heti ja koin olevani erittäin varma kaikessa mitä tein.

Kun tuli toinen, niin kappas, kaikki muuttui potenssiin tuhat hankalammaksi ja vaikeammaksi. Oli niin raskasta, että kolmatta ei enää tule, koska en jaksaisi. Isosisarus oli 2 v 9 kk kakkosen syntyessä. Joo, ei kiitos ikinä enää sitä kakkosen vauva-aikaa. Puistatus.

Suurin muutos on siirtyminen yhdestä lapsesta kahteen. Mutta meille ainakin se oli positiivinen muutos.



Kolmas teki kaikesta vielä ihanampaa ja neljäs täydensi perheen. Meillä tosin aika isot ikäerot 2,5-3v. joten ehkä siksi ollut helppoa.

osittain jopa helpompaa - kun lapsilla on seuraa toisistaan, he eivät vaadi koko ajan aikuisen huomiota ja viihdyttämistä.

tosin en ole varma, ko minulla on lapsilla alle 2 v ikä eroa. Nyt tulee kolmas kun nuorempi on jo koulussa ja tälle ei ole suunnitteella kaveria niin voi olla, että oon joskus parin vuoden päästä eri mieltä :)

Mutta nyt, kun pienempi on 1,5v ja vanhempi 3,5v, on alkanut helpottaa. Molemmat heräilevät öisin vähemmän ja ovat alkaneet jonkin verran viihdyttää toisiaan ja leikkiä yhdessä, minun ei tarvitse koko ajan olla mukana.

Meillä ikäeroa vähän vajaa puolitoista vuotta ja samalla vaivalla menivät.



Toki riippuu lapsista, meillä on "helpot", ei koliikkia, allergioita tms.

äitinä olen noin sata kertaa miettinyt että mahtaa se olla elämä yhden vauvan kanssa helppoa..



Tosin monet ovat sanoneet, että sitten pääsen helpommalla kun kunnolla alkavat leikkiä keskenään eikä minun tarvi niin paljon viihdyttää.

Lasten tappeluiden selvittäminen on raskasta. On vaikeaa olla tasapuolinen. Ajan antaminen kahdelle on vaikeampaa kuin yhdelle.



Erityisesti minusta vaikeuksia on tuonut elämään kahden lapsen sairastelu yhdistettynä työelämään. Kun toinen toipuu flunssasta on toisella se sama flunssa ja sitten onkin jo mahataudin vuoro molemmilla peräkkäin. Töissä ei tarvitse käydä kuin kääntymässä.



Esim. tänään olisi ollut niin kiva mennä koululaisen kanssa hiihtämään kunnon lenkki, mutta eihän siitä tullut mitään kun piti samanaikaisesti hiihdättää 4-vuotiasta, joka todellakaan ei hiidä samaa tahtia kuin muut. Tehtiin siis pientä lenkkiä pellolla.

Meillä on kaksi lasta 2 vuoden ikäerolla, jotka leikkivät mieluiten kahdestaan. Vaikka he ovatkin paljon parjattuja POIKIA, niin osaavat silti leikkiä rauhallisesti useampia tunteja putkeen ;)

miten helpot lapset, ellei ikäeroa ole yli 5v. Mutta myöhemmin, etenkin jos ikäeroa ei ole hurjasti, lapsista on yleensä seuraa toisilleen ja siis helpompaa. Esim. minusta oli haastavaa, kun esikoinen oli 1v. 10kk kun kakkonen syntyi, mutta kun kolmas syntyi ja edelliset olivat 4v. ja 2v.2kk, oli todella paljon helpompaa ja kolmosen vauva-ajasta osasin todella nauttia.

Meillä on kaksi lasta 2 vuoden ikäerolla, jotka leikkivät mieluiten kahdestaan. Vaikka he ovatkin paljon parjattuja POIKIA, niin osaavat silti leikkiä rauhallisesti useampia tunteja putkeen ;)

meillä lapsilla ikäeroa 5v. Kuopuksen vauva-aika sujui tosi hyvin, kun esikoinen oli jo niin "iso". Nyt kun kuopus on yli 2v niin arki on välillä aika raskasta, koska lapset on molemmat kovaäänisiä ja tempperamenttisia. Päivittäin tappelevat ja riehuvat. Isompi kiusaa pienempää ja pienempi ärsyttää isompaa. Huoh!

Meillä 2v ikäero ja aluksi oli tosi rankkaa. Kun pienempi on n 3 alkaa helpottaa ja kouluikäisten kanssa on suorastaan leppoisaa. Siis paljon helpompaa kuin sellaisilla joilla on vaan yksi, jota pitää viihdyttää ja jole pitää aina järjestää kaveria.

on tullut viiden vuoden ikäerolla, ei ollut minusta hankalaa. Kolmas tuli kahden vuoden ikäerolla toiseen, ei tuntunut hankalalta sekään. Ja nyt koitetaan neljättä, kuopus reilun kolmen vanha, uskottelen ja toivon, ettei olisi hankalaa ;)

Pitää olla aina tasapuolinen, lapset on kateellisia toisen saamasta huomiosta ja saavat vuorotellen raivareita. Toisaalta leikkivät paljon yhdessä. Meillä pieni ikäero joten voi tehdä samoja asioita kummankin kanssa, mikä on mielestäni tosi hyvä juttu. Vähemmän sellaista että pieni turhautuu kun ei vielä osaa tai että iso turhautuu kun ei voi tehdä mitään.