Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kahden lapsen kanssa PALJON vaikeampaa kuin yhden kanssa?
Kommentit (27)
mut minä olen kokenut, että kahden kanssa tosiaan on vaikeampaa. En tarkoita perushoitoa tai kodinhoitoa, vaan sitä, että lapset tappelevat herkästi, heräilevät vuoron perään öisin jne. Koko ajan saa olla jotenkin säätämättä, määräämässä, selvittämässä mitä tapahtui (pienempi on vielä niin pieni ettei osaa puolustaa itseään) jne. Ei tällaista ollut vielä yhden lapsen kanssa, koska kenempä kanssa se ainoa lapsi tappelisi...
Meillä on viisi lasta, joista vanhin 8 vuotta (eikä muuten olla uskovaisia).
Hyvin nuo tuossa menee. Tietysti asiasta saisi vaikeankin jos haluaisi tai ei vaan osaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kolmen kanssa olisimkin sitten jo eri juttu :)
Ja minusta yhden lapsen kanssa oli raskaanpaa. Toinen meni vähän "siinä sivussa".
Esikoinen oli kaksi, kun pikkuveli syntyi, ja todella yltiömustasukkainen ja uhmainen. En voinut jättää vauvaa sylistäni lattialle tai minnekään hetkeksikään ekaan 9 kuukauteen, tai tuli välittömästi vakava aseellinen hyökkäys isoveljen taholta. Mitkään kiellot tai uhkailut tai jäähyt eivät siihen auttaneet, että heti tuli potku tai päälle kaatuminen tai lyönti puisella junaratapalalla tms, kun esikoinen pääsi vauvan lähelle. Vasta sitten, kun pikkuveli alkoi kontata ja enemmän kommunikoida jokeltelemalla, isoveli jotenkin hyväksyi hänet viimein perheeseen kuuluvaksi osaksi. Nykyäänkin, kun ovat 1 ja 3v, pitää vahtia koko ajan, koska muuten isoveli muksii pienempää. Mutta ei sentään luojan kiitos tarvitse enää kanniskella vauvaa sylissä päivät pitkät.
äitinä olen noin sata kertaa miettinyt että mahtaa se olla elämä yhden vauvan kanssa helppoa..
Tosin monet ovat sanoneet, että sitten pääsen helpommalla kun kunnolla alkavat leikkiä keskenään eikä minun tarvi niin paljon viihdyttää.
Esikoisen kanssa oli hankalinta. Kaksosten kanssa ei ehtinyt edes ajatella, oliko rankkaa vai ei, ja etenkin kuopuksen kanssa oli kuin olisi lomalla ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä yksilapsisena kaikki oli niin vaikeaa, kun tuli toinen, niin kappas, kaikki olikin helppoa. Esikoinen oli 3v. ja niin innokas isoveli, oli tosi isona apuna mulle. Vauva piti viedä isoveljen huoneeseen sitterissä/viltin päällä, veli leikki ja pikkusisko katsoi. Näin meni joskus tunteja... Minä ehdin käydä suihkussa, lukea lehden ja tehdä ruokaa ja sisarukset ne vaan "leikki" yhdessä :D
Kuopus oli muutenkin niin helppo vauva, että ekan vuoden aikana en muista yhtään sellaista hetkeä kokeneeni, että olisin ollut väsynyt tai katunut edes hetkellisesti toisen saamista. Myöhemminkin lapset on leikkineet paljon yhdessä, nykyään toki riitelevätkin hienosti keskenään ;) Mutta silti tietysti ottaisin kaksi lasta edelleen!
Nyt lapset 5v. ja 8v.
Alue: Aihe vapaa
mut minä olen kokenut, että kahden kanssa tosiaan on vaikeampaa. En tarkoita perushoitoa tai kodinhoitoa, vaan sitä, että lapset tappelevat herkästi, heräilevät vuoron perään öisin jne. Koko ajan saa olla jotenkin säätämättä, määräämässä, selvittämässä mitä tapahtui (pienempi on vielä niin pieni ettei osaa puolustaa itseään) jne. Ei tällaista ollut vielä yhden lapsen kanssa, koska kenempä kanssa se ainoa lapsi tappelisi...