Onko nämä syyt oikeasti syy erota ja viedä lapsilta isä??

Olen itsekin vähän samanlaisessa tilanteessa, paitsi mun syyni ovat eri. Nauran kyllä miehen jutuille, mutta hänen sotkuisuutensa saa mut jatkuvasti raivon partaalle. Ja hän ärsyttää mua niin paljon etten pysty mitenkään nauttimaan seksistä hänen kanssaan, kun koko ajan olen ainakin jossain määrin vittuuntunut häneen. Angry sex ei vain toimi mulle.

Mutta siis muuten ns. hyvä mies, ja lapsille hyvin rakas. Mä olen ottanut tämän nyt siltä kannalta että tämä on yksi äitiyteen liittyvä kompromissi. Harkitsen eroa sitten kun lapset ovat isompia, tai jos jotain tapehtuu mikä muuttaisi mun näkemykseni hänestä hyvänä miehenä.

Vietän hänen kanssaan aiempaa vähemmän aikaa, vetäydyn iltaisin toiseen huoneeseen lukemaan tai katsomaan telkkaria jne. Ärsyttää paljon vähemmän.

Näin mäkin ajattelen..Oikeasti jos ero olisi vaihtoehto, niin mulla olisi asiat huonommin kuin tässä avioliitossa...

ap

Ei todellakaan ole. Mun mies on jotain 175-177cm, ei ole edes käynyt mielessä että olis lyhyt. Ex oli 166,5cm, se oli lyhyt.

Siis mulle. Mieheni on kaikin puolin hyvä mies ja hyvä isä, sellainen perhekeskeinen ja panostaa perheeseensä. Mutta kaksi asiaa hänessä tökkii aivan mielettömästi minua. Nimittäin: 1. hän on aika huumorintajuton, sellainen "virkamies"-tyyppi. Emme koskaan naura yhdessä, 10 vuoden aikana olen nauranut hänen jutuilleen n. 5 kertaa. 2. hän on tajuttoman lyhyt. Minuun vetoo pitkät miehet ja mieheni on 176 cm pitkä. Nyt kymmenen vuoden jälkeen tökkii nämä asiat. Miksi menin hänen kanssaan naimisiin ja miksi tein lapset hänen kanssaan? Kivittäkää nyt!!! Toivon oikeasti että taotte järkeä mun kaaliin!!

aika erikoiset syyt kyllä.. tuskinpa se vaihtamalla paranee.. mitäs jos yrittäisit itse piristää suhdettanne? ala sinä vitsailla ja olemaan hauska, niin ehkä mies lähtee juttuun mukaan? houkuttele mies mukaan kivoihin juttuihin, tehkää jotain repäisevää yhdessä.

Kuulostaa siltä että haluaisit vain vaihtelua elämään, tapailla muita miehiä ja pitää hauskaa niin kuin joskus nuorena,. mutta se juna on jo mennyt.

Kiitos tästä! Yritän kyllä aika ajoin vitsailla, mutta mies ei oikein lähde mukaan. Esimerkiksi eilen huusin pihalla että "Odota, mä laitan vielä tämän lähkä lömppörin!" Mua asia nauratti aikalailla, mutta miehen mielestä se oli vain noloa kun mä huusin noin. :/

ap

mutta joo, juna on jo mennyt, enkä ole enää mikään hehkeä parikymppinen, vaan voisin jopa vaihtaa vaan johonkin huonompaan..

Ite olet hänet aikoinaan valinnut. Tajuat varmaan itsekin, että noi syyt on aika hemmetin lapsellisia ja pinnallisia. Ota ero jos siltä tuntuu, mutta varaudut sit siihen että paskaa on tulossa niskaan ja rankasti ja jonkun paremman löytäminen voi helposti jäädä pelkäksi haaveeksi.

se on. Siis näin siinä kävisi. Sen lisäksi vielä tahallani pilaisin lapsieni mahdollisuuden onnelliseen lapsuuteen..

ap

- vetää sinua turpiin

- vetää liikaa viinaa ja vetää sinua turpiin

- harrastaa henkistä väkivaltaa, johon sinä et pysty antamaan samalla mitalla takaisiin (olet siis hänen yliotteessaan ja hän saa tehdä mitä mieli tekee)

Niin, juu. Eroa.

Muussa tapauksessa JA ETENKIN SINUN TAPAUKSESSASI voisin sanoa, että vmp. Jos mies on lyhyt ja huumorintajuton, niin ehdottomasti kannattaa rikkoa perhe ja viedä lapsilta isä. Not.

Mieheni on täysin absolutisti, eikä ikinä käy missään baareissa tms. Ikinä ei ole harjoittanut minkäälaista väkivaltaa minuun tai lapsiin. Minkäänlaista henkistä väkivaltaa ei harjoita. Ellei huumorintajuttomuutta lasketa ;)

ap

10 vuoden jälkeen kuka tahansa alkaa ottaa päähän. Meillä ukko jynssää keittiötä mikrokuituliinalla sentin tarkkuudella ja se vituttaa minua kun haluaisin pulkkamäkeen.

todennäköisyydellä hauska ja pidetty tyyppi, joka osaa myös lohkaista vitsejä. Etenkin jos joku nainen koko ajan kihertää porukan jutuille. Se olet sinä, joka et kotioloissa saa häntä vitsikkääksi, sori vaan.

Huumoriakin on montaa lajia. Sä kaipaisit jonkun naurattajan, mutta katsos kun huumorinTAJU on se oleellisempi asia. Olisin iloinen jo siitä, että miehesi ymmärtää vitsejä ja nauraa niille. Huuliveikkoja löydät esmes lähiöpubeista.

En kyllä kauheasti arvosta sinun ajattelumaailmaasi, oli tosi tyhjäpäinen aloitus.

hän on tosiaan työporukassa pidetty ja varmaan ihan huumorintajuinenkin. Ainakin puhelimessa naureskelee jotain juttuja.

ap

No kieltämättä tuo syy 2 tuntuu todella pinnalliselta. Miksi olet mennyt naimisiin hänen kanssaan,jos ajattelit hänestä noin jo 10 v. sitten? Itsekästä touhua, ei voi muuta sanoa.



Ei se miehen pituus korreloi luonteen ominaisuuksien kanssa, mutta ehkäpä ansaitsekin jonkum mulkun miehen kun et osaa omaasi kuunon miestä arvostaa.

Mutta näin kuvailtuna kuulostaa siltä, että miehesi on kiltti, kunnollinen, rakastava ja älykäs ja sinä itse kitisevä pikkupentu. Ehkä miehesi pitää vaihtaa sinut parempaan naiseen. Ja sinulla ei sitten ole oikeutta ottaa niitä muksuja mukaan, ne kuuluvat enemmän miehellesi.



Rupea hakemaan muutosta peilistä tai saattaa käydä niin, että se oletkin sinä joka jää lehdelle soittelemaan.

Vastauksiasi lueskellessa käy kyllä miestäsi sääliksi. Et vaikuta erïtyisen sympaatiselta vaan itsekkäältä ja laskelmoivalta bitchiltä. Mies on 8 vuotta käynyt töissä ja mahdollistanut kotiinjäämisesi. OLetko kertaakaan kiittänyt häntä siitä? Jos eroatte, toivottavsti miehesi saa huoltajuuden. Itsekkyytesi yököttää minua.

Näitä viimeisiä lisää :p Ehkä mullakin alkaa sitten silmät avautumaan :)



Ai niin, en ole muistanut edes kiittää. En edes sitä kun mies hankki siivojaan, ettei minun tarvitse siivota :/



ap

Jep minä todella toivon, että mies herää unestaan ja löytäisi itselleen uuden naisen. Tuollainen itsekäs kitisijä todella ansaitsisi tulla jäteyksi.Saisi hiukan maistaa paskaa, jota on kohta syöttämässä miehelleen...

Kaikki ihmiset ärsyttää joskus. Pitkässä suhteessa toivotaan välillä että toinen vaikka häviäisi maan päältä. Ja ne on juuri ne pienet asiat jotka kiristää hermoja. Eiköhän ap silti rakasta miestään, ei tässä siitä ole kysymys.

Mutta tajuat ap kai, että eivät nuo ole oikeita syitä. Sinua taitaa tympiä teidän suhteenne ja arkenne kokonaisvaltaisesti, ja sen vuoksi sinua on yhtäkkiä alkanut tökkiä tuollaiset pikkuseikat, joita olet tähän asti sietänyt ihan ok.



Se on IHAN ymmärrettävää, en sinua siitä kivitä. Kun olitte nuoria ja rakastuneita, pienet ärsytykset sivuutettiin, koska mukana oli niin paljon tunteen paloa ja alkuviehätystä ja jännitystä.



Mutta mitä arkisemmaksi suhde muuttuu, sitä enemmän saattavat pikkuasiat alkaa hiertää.



Yritä nyt kumminkin. Tuo sama suhteen arkistuminen sinulla olisi ennen pitkää edessä AINA, se ei miestä vaihtamalla muutu miksikään. Toki rakastUminen korvaantuu rakastAmisella, jos hyvin käy, mutta sellaista alkuajan romantiikkaa ei missään suhteessa pitkään vaalita. Näin siksi, että sen olennainen tekijä on epävarmuus toisesta, uutuudenviehätys - ja mitä paremmin toisen tuntee, sitä vähemmän on epävarma, jännittää ja kokee toisen uudeksi.



Lisäksi, kuten itsekin sanot, teillä on lapset, joille isä on rakas - ja miehellesi lapset ovat varmastikin yhtä tärkeitä kuin sinullekin (juujuu, aika monen naisen on tätä vaikea tunnustaa).



Koeta siis hankkia uutuudenviehätystä jollain muulla tavoin kuin miestä vaihtamalla. Houkuttele esiin romantiikkaa tietoisesti parisuhteestanne. Muistele, mitkä asiat hänessä sinuun vetosivat ja mitkä sinua kiihottivat - ei se pituus varmastikaan ole ainoa miehessä kiehtova seikka.



Eli vaihtelua elämään ja romantiikkaa lisää parisuhteeseenne. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta taistele nainen!

se saman naaman katselu alkaa ennen pitkää tympiä. Se on lähes kaikilla pitkässä suhtteessa olevilla edessä.. Yrittäkää keksiä jotain piristystä arkeenne!

millaisia miehiä ihmisillä on. Siinä alkais vitsien kerronta ja pituus olla aika pieniä tekijöitä...



Mutta noin muuten, ap vois mennä vaikka johonkin "itsensäkehittämis-ryhmään". Ei se ukko sinua tee onnelliseksi, jos et siihen itse pysty. Ihmisen onnellisuus on itsestä kiinni (silloin ko ei tule nyrkistä joka välissä tmsp)

shoppailu ja kotona löhöily on pitkän päälle aika tylsää. Koettu on.