Opettaja-lehti: Lapsi hyötyy monista aikuisista.

Olemme ydinperhe, emmekä ole eronneet lapsen hyväksi. Ero on hyvä siksi, että se osoittaa vanhempien rohkeutta kun uskaltaa astua eteen päin elämässä, eikä jää kiinni yhteen ratkaisuun. Lapsi saa näin usemapia aikuisia elämäänsä kun tulee uusia äiti-ja isäpuolia ja mummoja ja pappoja.



Samoin lapsemme olivat kotihoidossa eskariin asti. Kadun syvästi, että he eivät päässeet nauttimaan vaihtuvista hoitajista ja aikuiskontakteista. Kuinka rikasta lapselle onkaan se, että keväällä esim. flunssa-aikana pyörii päiväkodissa jos minkälaista keikkalaista ja saattaa mennä monta viikkoa, ettei vakituista henkilökuntaa näy. Lapsemme ovat todella jääneet paljosta paitsi kun eivät ole saaneet alle vuoden ikäisenä solmia näitä kiintymyssuhteita vaihtuviin lastenhoitajiin, jotka eivät muista kyseistä lasta viikon päästä siitä kun ovat vaihtaneet työpaikkaa.



Lisäksi kadun sitä kun emme ole eronneet ja panneet lapsia hoitoon ja näin tarjonneet mahdollisimman montaa aikuissuhdetta, emme ole näiden lisäksi pitäneet lapsia viikonloppuisin hoidossa, jotta olisimme saaneet hoitaa lukuisia eri parisuhteitamme. Kadun syvästi, että lapset eivät ole saaneet olla hoidossa eri mummoilla ja papoilla ja kummeilla ja tutuilla ja MLL:n hoitajilla.



Odotan sydän kylmänä, koska nuoremme alkavat oireilla kun olemme tarjonneet heille lapsuuden, missä isi ja äiti pysyi naimisissa ja missä he olivat kotihoidossa eskariin asti ja eivät ole harrastaneet yökyläilyjäkään muuta kuin vasta kouluiässä.



Suomen lapset voivat huonosti ja psykiatriset jonot lisääntyvät. Tämä kaikki johtuu siitä, että lapset viedään liian myöhään hoitoon ja pariskunnat eivät eroa. Lisää vaihtuvia aikuiskontakteja lapsille. Mitä enemmän outoja aikuisia lapsen elämään, sen tasapainoisempi aikuisuus.





Fil, toht, last. psyk. Alli Tenhonen

Isä, äiti, 2 mummaa , 2 paappaa, eno, kummitäti ja setä.

Lisäksi "vieraita"j otka lapsille tuttuja on meillä viikoittain.



Asutaan maatilalla, ja kaikkia näkee joka vikkoo tai päivittäin.

itse asiassa on aika lounnotonta, kun nykyään moni lapsi on kotona äidin hoivissa 3-vuotiaaksi asti. Eli käytännössä moni lapsi viettää suurimman osan varhaislapsuuttaan ympäristössä, jossa on vain yksi aikuinen ihminen.



Ei tarvitse mennä montakaan vuosikymmentä taaksepäin, kun ihmiset vielä asuivat useampi sukupolvi saman katon alla, ja maaseudulla isoissa taloissa oli myös ulkopuolisia työntekjöitä, piikoja ja renkejä apuna. Tuolloin vastuu lapsesta ja kasvatuksesta jaettiin useamman aikuisen kesken. Nykyään vastuu sysätään yhden naisen hartioille.



Jos et ole itse valmis jäämään kotiin kolmeksi vuodeksi, niin heti on liuta muita kotiäitiä ja asiantuntijoita haukkumassa, kuinka huono äiti olet, ja kuinka paljon vahingoitat lastasi laittamalla hänet päiväkotiin.



Vanha sanonta kuuluu, että lapsen kasvattamiseen tarvitaan kokonainen kylä. Olisiko korkea aika oppia jotakin tuosta vanhasta viisaudesta ja löytää kultainen keskitie näissäkin asioissa?

Eri kulttuureissa ja halki vuosisatojen yleisin kasvuympäristö on ollut n. 20 henkilön muodostama yhteisö. Ydinperhemalli on epäonnistunut kokeilu, joka on kestänyt vasta muutaman vuosikymmenen (ja lähinnä vain länsimaissa).

Itse kasvoin äidin huomassa eskari-ikäiseksi, eikä se ollut hyvä ratkaisus sosiaalistumisen kannalta. Olin hyvin arka niin eskarissa kuin kouluissakin, opettajille en koskaan puhunut vapaaehtoisesti, kaverisuhteiden solmiminenkin oli haasteellista.

meiltä puutuvat muut ihmiset kokonaan. Meillä on kahdet piittaamattomatt isovanhemmat, joista toisia (omat vanhempani) lapseni eivät ole nähneet ikinä ja toisia näkevät kerta vuoteen. Kummeja, tätejä, setiä tms ei ole, meillä on pienet suvut. Kukaan ei ole koskaan hoitanut lapsiamme, kun ei ole ketään kuka hoitaisi. Olemme yrittäneet kaikkemme jotta isovanhempia edes vähän kiinnostaii, mutta ei vaan kiinnosta, eläkkeellä eletään vai itseä varten: (



Ihan tämän takia olen hakemassa lapsille, 5 ja 3v, sa-aikahoitoa 3pv viikko, koska lapsille olisi hyvä oppia että maailmassa on muitakin aikuisia kuin isi ja äii, jotka osaavat hoitaa ja leikkiä.



Tukiverkottomuus on todella hanurista, ei niinkään hoitoavun puuttumisen kannalta vaan lapsen kehityksen ja maailmankuvan muodostumisen kannalta.

oli täysin vastakkainen artikkeli.



Kertoi juuri siitä, kuinka vaikea pienen (alle kolmevuotiaan ) on säilyttää vanhemnmasta ehyt kuva päivän ajan.



Kuitenkaan juttua ei siis oltu tehty tuomitsemaan vaan kertoi omahoitajasysteemistä, joka on todettu hyväksi, vaihtuvien aikuisten sijaan.



Ja tuossa ekassa artikkelissahan oli SAATTAA sana olla aika ratkaiseva.

Ottamatta nyt kantaa kotihoidon/päivähoidon auvoisuuteen, niin miettikääpäs mammat, mikä lehti tuon jutun on julkaissut ;) OPETTAJA, joka on myös lastentarhanopettajien lehti! Ei kai siinä lehdessä voi edes julkaista juttua, jossa päivähoito todettaisiin jo lähtökohdiltaan toivottoman huonoksi. Appivanhempani ovat opettajia ja olen lehteä lueskellut, ja ennenkin on tullut kovasti lunta tupaan kotiäideille. Eikä varmaan kotiopetustakaan ihailla. Mediakritiikkiä kiitos.

Tietyissä rajoissa toki. Jos päiväkodin henkilökunta on asiantuntevaa ja hoitajuuden pysyvyys taattu, on hoitosuhteesta varmastikin hyötyäkin.



Itse olen lto ja nyt kotona omien lasten kanssa. Meillä on hoidossa yksivuotias omien lisäksi, ja kyllä hän kaipaa kotia ja äitiä vaikka onkin vain yksi tuttu ja pidetty hoitaja. Tulemme siis erinomaisesti juttuun lapsen kanssa, meillä on oma erityinen suhteemme. Mutta kyllä hän kovasti kaipaa vanhempiaan, ja aina hakuajan lähestyessä alkaa huudella ovensuussa.



Mutta ei tästä varmaan hänelle haittaa ole, kaipaus on ihan tunne toisten joukossa. Pärjää meillä hyvin, saa syliä ja hoitoa ja leikkikavereita. Ja yhden rakastavan aikuisen lisää.

Olen työäiti ja ja ystäväpiirini koostuu työäideistä. Hengaan myös AVlla ja pitää ihan oikeasti sanoa että AV ei ole koko totuus eikä kaikkien äitien maailmankuvaa edustava.



Mmissään ei ole tällaista kotihoitofanatismia ja kritiikitöntä yksisilmäisyyttä kuin täällä, ja missään muuaöla en ole törmännyt näin luutuneisiin asenteisiin (esim pitää olla hyväpalkkainen mies joka elättää, tytöt pitää kasvattaa tyttömäiiksi, uraa luovat on pyrkyreitä tunnevammaisia jne).



Syy vääristyneeseen näkökulmaan on se että täällä,keuhkoavat lähiinnä kotiäiit ja mt-potilaat/eläkeläiset...



Maailma on oikeasti erilainen ja äitejä on erilaisi. Ns ulkomaailmassa lapsen hoitoon vieminen 9kk iässä on normaalia, täällä Av palstalla taas kuolemanrangaistuksella tuomittava heitteillejättö.



Joten kritiikkiä myös sen suhteen että av ajatusmaailma ei edusta koko näkemysten kirjoa.

Eli Sajaniemi puhuu siitä, että lastentarhanopettajia pitäisi olla lisää, jolloin lapsi hyötyisi päiväkodista. Kuka tahansa aikuinen ei kelpaa aikuiseksi hoidossa, pitää olla koulutus. Sajaniemi ei määritä, paljonko on "monta aikuista", mutta tuskin hän tarkoittaa nykytilannetta, jossa kolmen kuukauden aikana lapsella on yli 40 eri aikuiskontaktia hoitopäivän aikana. Jos lapsi kiintyy kaikkiin, niin hän joutuu pettymään pahoin ja usein.



Yksivuotiaan voi huoleti viedä päiväkotiin vain silloin, kun saatava hoito on laadukasta eikä päiväkoti ole säilytyspaikka. Käytännössä laadukasta päivähoitoa ei nykyisin Suomessa saa kuin sattumalta. Sajaniemi protestoi omahoitajasysteemiä vastaan (koska omahoitaja ei aina ole LTO, mikä siis ehdoton edellytys lapsen kasvulle), mutta ei muista kertoa, että ilman omahoitajaa lapsella ei välttämättä olisi ketään.



Lisäksi Sajaniemi puhuu pääasiassa oppimisesta, ei lapsen emotionaalisesta kehityksestä. Hän tarkastelee päiväkotia oppimisympäristönä, jonka tehtävänä on LTO:n johdolla opettaa lasta, ei antaa mahdollisuutta elää lapsuutta. Nykyinen päiväkotijärjestelmä ei tälläiseen pysty, aikuisia on ryhmässä liian vähän ja lasten mielenterveysongelmat liian suuria, että ryhmät toimisivat toivotulla tavalla.

että täällä raivoisasti haukutaan hoitovapaalle jääneet äidit loisiksi. Oikea ja ainoa oikea kunnon äiti vie esikoisen saamaan virikkeitä 2 vuotiaana kun syntyy toinen. Ja oikealla äidillä kotonaolo on tylsää ja virikkeetöntä, koska siellä ei saa älyllisiä haasteteita.



Heti kun äitiysloma loppuu, pitää lähteä töihin,koska vain ainoa, oikea äiti tekee pitkää päivää ja saa sieltä aikuiskontakteja ja älyllistä virikettä ja seinät ei näin kaadu niskaan.





Missään en ole nähnyt niin paljon haukuttavan naisia, jotka on hoitovapaalla tai lapsia, jotka on kotihoidossa.

että täällä raivoisasti haukutaan hoitovapaalle jääneet äidit loisiksi. Oikea ja ainoa oikea kunnon äiti vie esikoisen saamaan virikkeitä 2 vuotiaana kun syntyy toinen. Ja oikealla äidillä kotonaolo on tylsää ja virikkeetöntä, koska siellä ei saa älyllisiä haasteteita.

Heti kun äitiysloma loppuu, pitää lähteä töihin,koska vain ainoa, oikea äiti tekee pitkää päivää ja saa sieltä aikuiskontakteja ja älyllistä virikettä ja seinät ei näin kaadu niskaan.

Missään en ole nähnyt niin paljon haukuttavan naisia, jotka on hoitovapaalla tai lapsia, jotka on kotihoidossa.

Täällä haukutaan tasaisesti kaikkia. Sanoit mitä tahansa, aina tulee täyslaidallinen. Äidit vain ovat niin hyviä syyllistymään, että mieleen jäävät vain ne ketjut, joissa syyllistetään itseä.

Ja joo, tiedostin kyllä itsekin kontekstin, eli Opettaja-lehden. Tutkija kuitenkin on puolueeton, on tietysti lehden valinta päättää, mitä ja miten kirjoittaa. Valitsin myös tietoisesti hieman provosoivat katkelmat, jotta ihmiset lukisivat jutun.

ap

että täällä raivoisasti haukutaan hoitovapaalle jääneet äidit loisiksi. Oikea ja ainoa oikea kunnon äiti vie esikoisen saamaan virikkeitä 2 vuotiaana kun syntyy toinen. Ja oikealla äidillä kotonaolo on tylsää ja virikkeetöntä, koska siellä ei saa älyllisiä haasteteita.

Heti kun äitiysloma loppuu, pitää lähteä töihin,koska vain ainoa, oikea äiti tekee pitkää päivää ja saa sieltä aikuiskontakteja ja älyllistä virikettä ja seinät ei näin kaadu niskaan.

Missään en ole nähnyt niin paljon haukuttavan naisia, jotka on hoitovapaalla tai lapsia, jotka on kotihoidossa.

En kyllä ole nähnyt yhtään ketjua alle 3-vuotiaan päivähoidosta, jossa ei olisi haukuttu vanhempia rankasti ja asiattomasti. Joku ehkä tästä provosoituneena on antanut paukkua takaisin haukkumalla kotihoidettuja, mutta tästäkin on sitten yksi viesti, kun taas työäitejä haukutaan kymmenissä ja taas kymmenissä viesteissä aina tolkuttoman asiattomasti.

Itse olen laittanut molemmat lapseni 2-vuotiaana hoitoon (1v8kk ja 1v11kk) enkä muista saaneeni koskaan kannustavaa tai asiallista viestiä asiasta. Silläkin uhalla kerron, että meidän hiukan alle 2-vuotias osasi joululomalla kaivata omahoitajan lisäksi muita hoitajia sekä hoitokavereitaan, vaikka hoitosuhdetta oli tuolloin takana 2 kk. Joululomalla lapsi oli kaksi viikkoa. Siksi en kykene ymmärtämään tuota outoa käsitystä siitä, että omaa äitiä tai isää ei kykene pitämään mielessä edes yhtä päivää alle 3-vuotiaana. Kyse on täydestä roskasta! Emme näe isovanhempiakaan kuin pari kertaa kuussa ja silti 1-vuotiaana ovat molemmat lapset osanneet näitä kaivata ja kysellä.

Ehkä on olemassa niitäkin lapsia, jotka muistavat aikuisen vain pari tuntia tapaamisen jälkeen mutta ainakaan kumpikaan meidän lapsista ei tällainen ole ollut edes 1-vuotiaana.

Tiedän, että lapset ovat erilaisia ja että toiset eivät sopeudu hyvin hoitoon, mutta yleistäminen ärsyttää. Molemmat lapseni ovat nauttineet päivähoidosta ja ovat menneet sinne mielellään. Yhtään kyyneltä ei ole vuodatettu aamulla ja viikonloppuisinkin on usein kyselty, koska taas päästään näkemään kavereita. Toki iltapäivisin ollaan innolla lähdetty kotiin, mutta päiväkoti on mieluinen paikka, siitä puhutaan innoissaan ja hoitajia muistellaan niin leikeissä kuin muissakin jutuissa.

Inhottaa, kun täälläkin jatkuvasti parjataan päiväkoteja lasten säilytyspaikkana, jossa leipiintyneet hoitajat suorastaan henkisesti pahoinpitelevät lapsia. En ikinä veisi lastani päiväkotiin, jos havaitsisin jotain tällaista, ja tutustumisaikana myös minä tarkastelen henkilökuntaa ja heidän suhdettaan lapsiin ja päättelen siitä tosi paljon. En valitse siis päiväkotia ihan tuosta vaan. Onneksi meidän lastemme kohdalle on osunut empaattisia, asiantuntevia ja ihania aikuisia, jotka antavat lasten leikkiä ja puuhailla paljon mutta myös ohjaavat askarteluja, lauluhetkiä yms.

niin tuo voisi hyvinkin pitääpaikkansa. Mutta niin kauanko päiväkodit ovat mitä ovat niin tuo on tyhjää puhetta. Tietenkin on olemassa niitä helmiä, mutta niitä ei ole joka paikassa vaan siellä on paljon sijaisia jotka vaihtuvat koko ajan jne.



Tuo tutkija elää jossain haavemaailmassa.

voivat olla ihan aidosti kiinnostuneita lapsen parhaasta ja hyvinvoinnista, vaikka ovatkin työsuhteessa ja saavat hoiva/kasvatus/opetustyöstään palkkaa.



Päiväkoti voi olla lapselle läheinen ja tärkeä yhteistö ja auttaa lasta kasvussaan.



Silti tietysti omaiset ovat yleensä läheisempiä ja syvemmällä tasolla lapsen elämässä mukana, mutta läheskään kaikilla lapsilla ei ole tällaisia kontakteja sukulaisiinsa. Tai jos onkin, päiväkoti ja sen ihmissuhteet ovat iso ajallinen osa lapsen elämää, useinhan lapset viettävät siellä arkena suurimman osan hereilläoloaikaansa.

että täällä raivoisasti haukutaan hoitovapaalle jääneet äidit loisiksi. Oikea ja ainoa oikea kunnon äiti vie esikoisen saamaan virikkeitä 2 vuotiaana kun syntyy toinen. Ja oikealla äidillä kotonaolo on tylsää ja virikkeetöntä, koska siellä ei saa älyllisiä haasteteita. Heti kun äitiysloma loppuu, pitää lähteä töihin,koska vain ainoa, oikea äiti tekee pitkää päivää ja saa sieltä aikuiskontakteja ja älyllistä virikettä ja seinät ei näin kaadu niskaan. Missään en ole nähnyt niin paljon haukuttavan naisia, jotka on hoitovapaalla tai lapsia, jotka on kotihoidossa.

Täällä haukutaan tasaisesti kaikkia. Sanoit mitä tahansa, aina tulee täyslaidallinen. Äidit vain ovat niin hyviä syyllistymään, että mieleen jäävät vain ne ketjut, joissa syyllistetään itseä. Ja joo, tiedostin kyllä itsekin kontekstin, eli Opettaja-lehden. Tutkija kuitenkin on puolueeton, on tietysti lehden valinta päättää, mitä ja miten kirjoittaa. Valitsin myös tietoisesti hieman provosoivat katkelmat, jotta ihmiset lukisivat jutun. ap

jolloin sait kirjoituksessasi tutkijan väittämään asioita, joita hän ei ole väittänyt. Tutkija on puolueeton, mutta huomaa - hän ei tutki kiintymyssuhteita vaan on neuropsykologi, joka tarkastelee oppimista "aivotasolla", ei välttämättä käytännön elämässä lainkaan.

Sinun tapasi tarkastella asiaa on tarkoitushakuinen ja osoittaa sen, että lapsensa liian varhain hoitoon laittanut paikkaa huonoa omaatuntoaan löytämällä puolusteluja sieltäkin, missä niitä ei edes ole.

Sinun tapasi tarkastella asiaa on tarkoitushakuinen ja osoittaa sen, että lapsensa liian varhain hoitoon laittanut paikkaa huonoa omaatuntoaan löytämällä puolusteluja sieltäkin, missä niitä ei edes ole.

Luepa nyt juttu ihan ajatuksella. En kyllä saanut tutkijaa väittämään asioita, joita hän ei väittänyt. Yhtä hyvin olisin voinut linkittää pelkän jutun, mutta kopioin nyt muutaman näytteen siitä, jotta saisin teidät lukemaan jutun.

Missä olen sanonut, että olen edes tutkijan kannalla tai että olisin vienyt lapseni liian varhain hoitoon? Juttu meni suunnilleen näin: Selailin lehteä ja silmiini osui juttu, jossa on aika vastakkaisia näkemyksiä kuin täällä normaalisti esitetään. Sitten ajattelin sohaista av:n muurahaispesää ja näköjään onnistuin.

ap

Jos muodostaa maailmankuvansa av:n perusteella, tulee hulluksi.. suosittelen lämpimästi keskustelemaan lähipiirinsä oikeiden ihmisten kanssa, jottei syntyisi sitä kuvaa, että kaikki suomalaiset perheenäidit ovat täysin sekopäisiä ja vanhemmuus täynnä mahdollisuuksia tehdä pysyviä virheitä ja pilata lapsensa elämä, teki niin tai näin.



Minua on hoidettu kotona eskari-ikäiseksi, äitini oli käytännössä ainoa aikuinen, jonka vaikutuksille altistuin, sillä isäni oli aina töissä. Ja sen vaikutuksia on korjattu terapiassa puoli aikuisikää - kesti todella kauan oppia, että äitini minuun iskostama maailmankuva ei ole ainoa oikea ja olla ahdistumatta siitä, että asiat eivät aina menekään niinkuin lapsuudenkodissani. Jossa siis kaikki oli päälisin puolin oikein hyvin. Minusta vain kasvoi tällä tavoin todella tuomitseva ja kapeakatseinen, rutiinien orja jne. Omat lapseni olen vienyt tästä syystä päivähoitoon n. 1,5-vuotiaina ja sen hyvät vaikutukset todella näkyvät! Lapsillani on tosin ollut onnea saada olla todella hyvissä päiväkodeissa.

4-vuotiaasta kotihoidetusta pojasta, joka tuntuu tylsistyvän kotona odottaessaan isoveljeä koulusta. Tuli tunne, että toivottavastu käy poika edes jossain kerhossa. En tiedä käykö, koska sitä ei bloggaaja kertonut.

Sinun tapasi tarkastella asiaa on tarkoitushakuinen ja osoittaa sen, että lapsensa liian varhain hoitoon laittanut paikkaa huonoa omaatuntoaan löytämällä puolusteluja sieltäkin, missä niitä ei edes ole.

Luepa nyt juttu ihan ajatuksella. En kyllä saanut tutkijaa väittämään asioita, joita hän ei väittänyt. Yhtä hyvin olisin voinut linkittää pelkän jutun, mutta kopioin nyt muutaman näytteen siitä, jotta saisin teidät lukemaan jutun. Missä olen sanonut, että olen edes tutkijan kannalla tai että olisin vienyt lapseni liian varhain hoitoon? Juttu meni suunnilleen näin: Selailin lehteä ja silmiini osui juttu, jossa on aika vastakkaisia näkemyksiä kuin täällä normaalisti esitetään. Sitten ajattelin sohaista av:n muurahaispesää ja näköjään onnistuin. ap

Tuon jutun pointti (jonka nähtävästi kokonaan missasit) oli se, että päiväkodissa ainoa pätevä lasten kanssa tomiva henkilö on LTO, kaikki muut hoitajaryhmät ovat tavalla tai toisella epäpäteviä vastaamaan lasten tarpeisiin niin emotionaalisella kuin tiedollisellakin tasolla. Osin saattaa johtua siitä, että kyseinen dosentti tekee työtään LTO-koulutuksen parissa..

Sinä taas tyhmyyksissäsi käänsit asian niin päin, että päiväkoti on hyvä paikka lapselle, vaikka loppupelissä lapsesta ei ole kyse oikeastaan ollenkaan vaan siitä, keille voimme sallia toimimisen yhdessä lapsen kanssa. Kyllä, dosentti toteaa, että lapselle minta aikuiskontaktia on hyväksi, kunhan ne aikuiset päiväkodissa ovat lastentarhanopettajia! Sitä sinä et huomannut ollenkaan.