G: Kuinka usein sinun vanhempasi vei sinut kirjastoon, kahvilaan, ravintolaan?

ja yksin vielä useammin. :)



Ravintolassa kävin ulkomaanmatkalla hotellissa isän kanssa 16-vuotiaana (all inclusive -matka).



En muista, että olisin koskaan käynyt äidin kanssa ravintolassa.



Joo ja tosiaan vanhemmat asuivat yhdessä, isä ja äiti eivät vain koskaan käyneet yhdessä missään...

kirjastoissa usein, uimahallissa myos. Ravintolassa erittain harvoin, yleensa vain lomamatkoilla. Kahvilassa.. harvoin,tosi harvoni, varmaan lomilla sekin.

leffa - hmm... ei ikina.

teatterit - ei ikina niitakaan, koulun kanssa kaikki.

Mutta meidän koululla oli kirjasto vieressä, ja minusta kasvoi himolukija mukavan kirjastontädin ja luokanopettajan tuella. Isona minusta tuli äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori ja äiti, joka vie lapsiaan kirjastoon, teatteriin kahvilaan jne.

grillilla usein.

Pikkukaupungissa, jota muistelen, oli silloin kaksi kahvilaa, nykyään yksi (paitsi jos R-kioski lasketaan kahvilaksi). Ravintoloita oli silloin kolme, nyt yksi. Ravintolat ja kahvilat lopetettiin 90-luvun lamavuosina.

Ne harvat kerrat, kun oltiin jossakin yleistötilaisuudessa tai linnanmäellä, mukana oli omat eväät. Siellä, missä asuin, ei ollut kahviloita ja kirjastoon menin yksin.

Pikkukaupungissa, jota muistelen, oli silloin kaksi kahvilaa, nykyään yksi (paitsi jos R-kioski lasketaan kahvilaksi). Ravintoloita oli silloin kolme, nyt yksi. Ravintolat ja kahvilat lopetettiin 90-luvun lamavuosina.

..tällainen kaupunki. ELi kyseessä varmastikin jokin asukasluvultaan vähentynyt entinen tehdaskaupunki tms. Valtaosassa Suomen kaupunkeja on kahviloiden määrä kasvanut moninkertaiseksi.

Olen 1970-luvun lapsi maalta. Kyllä minä tuommoisissa paikoissa kävin ensimmäistä kertaa vasta koulusta. Paremmassa ruokaravintolassa kävin ensi kertaa vasta parikymppisenä. Ei ole ollut mitään vaikeuksia silti vaikkei ole lapsena totutettu.

No eivät kyllä ikinä.



Kirjastossa aloin käydä kouluikäisena; ensin pikkukoululla käyneessä kirjastoautossa ja myöhemmin yläasteen vieressä sijainneessa kirjastorakennuksessa.



Vanhemmat eivät aivan takuulla ikinä itsekään käyneet kahviloissa tai ravintoloissa - mahdollisia sellaisissa järjestettyjä juhlia lukuunottamatta. Ei kuulunut elämäntapaan keskisuomalaisessa pikkupitäjässä siihen maailmanaikaan. Pelkkä ajatus moisesta hymyilyttää nytkin vaikka olenkin elämän varrella itse toisille tavoille oppinut. :)

Käytiin koulumatkalla silloin kun huvitti. Sitä ennen vanhempien kanssa viikottain. Kahviloissa melko harvoin ehkä muutama kerta kuukaudessa. Ravintolassa syömässä koko perhe kävimme kerran viikossa (perjantaisin - äidin vapaapäivä keittiöstä). Usein syömässä oli mukana esim. isovanhemmat tai joku ystäväperhe.



Tällaista perinnettä olen ylläpitänyt omankin perheen kanssa. Olen syntynyt vuonna1972, jos se tieto on jollain tavalla relevantti...

muista kuinka usein käytiin kirjastossa, mutta aktiivisia kirjastossa kävijöitä kuitenkin. Ravintoloita ja oikeita kahviloita (grillejä ja huoltoaseman kahviloita oli, mutta niissä ei käyty) kotipaikkakunnallani ei ollut, ei siis käyty muuten kuin kaupungissa asioita hoitaessa, siis tosi harvoin.

usein ja kirjastoautossakin. Kahvilassa kävin joskus äidin kanssa, kun kävimme kaupungissa, oli harvinaista herkkua. En muista kertaakaan, että oltaisiin käyty ravintolassa. Tätä olen vähän harmitellut, jos edes kerran pari kävisi vuodessa, osaisivat lapset toimia sellaisissa paikoissa. Mutta muuten muistelen nostalgisella mielellä paikkaa, jossa aina mökkimatkoilla joimme kahvit termarista ja söimme leipiä. Ja voi että niitä hot dogeja, joita joskus tosi harvoin ostimme grillistä... Snif.

käytiin viikottain, välillä jopa useammankin kerran. Äiti luki meille lapsille todella paljon. Kahvilassa en muista käyneeni koskaan. Ravintolassa käytiin joskus harvakseltaan esim. äitienpäivänä. Pitkillä automatkoilla saatettiin pysähtyä kuitenkin tienvarsiravintolaan syömään.



Ja niin kuin joku mainitsi eväät, niitä oli aina mukana. Ja myös itse olen oppinut siihen että kun on eväät mukana, kaikki reissut sujuu paremmin :)



Ja lapsuuden vietin juuri 90-luvun laman aikaan.

Kahvilassa (huoltoaseman tms) käytiin pitkillä automatkoilla, ravintolassa ei koskaan.

melko harvoin (enkä niihin edes halunnut), kahvilassa käytiin kun käytiin vaateostoksilla, eli kerran puolessa vuodessa :) Ulkomaille pääsin ekan kerran 22-vuotiaana nykyisen mieheni kanssa, mutta lapissa oltiin tuhkatiheään, toisaalta mummolatkin olivat siellä. Parhaimmat lapsuusmuistot ovatkin piiitkiltä kesälomilta, kun mummolassa oli liuta serkkuja ja tätejä ja setiä ja vaikka aikuiset alkoholiakin lomillaan ottivat niin aina joku heitti tikkaa/leikki piilosta, pystytti telttaa tms meidän muksujen kanssa. Aivan mahtavia muistoja!

ekan kerran leffaan ekaluokkalaisena. Helsinkiin mentiin luokkakaverin äidin kanssa katsomaan Kaunotar ja Kulkuri ja vielä päälle saatiin ranskiksen Carrolssilta, se oli aivan mahtavaa. Eka kertani hampurilaisketjun paikassa :) Olen vm. -76. Ensimmäinen kerta pizzeriassa taas oli vitosluokalla, Oulussa oli joku kaikkien kehuma pizzeria ja sinne päästiin kaverin kanssa kauhean kinuamisen jälkeen.

Paitsi joskus harvoin sai nakkikopilta jotain hyvää, kunnes isompana saattoi omilla säästöillä ostaa ruokaa. Yleensä reissuillakin oli mukana eväsleivät. Olen yhä katkera, etten saanut joka ravireissulla makkaraa.

Mutta ravintolassa käynti oli tosi harvinaista. Ja huom, nyt mä joudun laskemaan mukaan myös automatkojen huoltsikat. Kahviloissa käytiin ehkä joskus kesälomareissulla. Asuttiin kyllä melko pienessä kaupungissa eikä siellä järin montaa ravitsemusalan yritystä edes ollut, lähinnä muutama baari-räkälä. Kun kasvoin isoksi ja pääsin töihin, oli elämässä hetken aikaa sellainen ajanjakso, että tuli käytyä tosi paljon ulkona syömässä. Sitten järki palasi päähän ja tajusin miten helppoa sinne on hassata iso osa palkasta. Nyt kahden lapsen äitinä ravintolassa tulee käytyä lasten kanssa suunnilleen 6-8 kertaa vuodessa. Pikaruokaloita ei nyt lasketa ;)

ravintoloissa söimme melko usein. Kahviloissa kävimme harvemmin. Asuimme Hgin keskustassa.

Äiti ei ikinä vienyt kahvilaan tai ravintolaan, paitsi jos oltiin tyyliin uimastadikalla tai jossain tapahtumassa/retkellä.



Isä vei aina kun oltiin sillä (vanhemmat eronneet) eli kerran kahteen viikkoon. Ihan hyviä ravintoloita Helsingissä oli. Ja Clockissa ennen mäkkiä - ja siis oikeissakin ravintoloissa. Lisäksi ulkomailla syötiin luonnollisesti ulkona.



Helsingissä näin.

Isä vei aina lauantaisin lounaalle ja leffaan silläaikaa kun äiti siivosi. Kirjastossa käytiin vähintään tuon kerran viikossa, olimme kovia lukemaan.



Harmi ettei ole varaa samaan omien lasten kanssa muuten kuin matkoilla. No kirjastossa kyllä käydään