Kun isä pakottaa pojan harrastamaan
Mieheni on pelannut nuoruudessaan jääkiekkoa ja harrastaa sitä vieläkin säännöllisesti viikoittain. Poikamme on nyt 8v ja käynyt jääkiekossa pari vuotta. Ei ole kovin innokas (ja taidoissa porukan häntäpäässä). Välillä harjoituksiin lähtö on yhtä tuskaa. Välillä tuntuu lähtevän ihan ok.
Mies on hakalissa lähtötilanteissa antanut ymmärtää, että poika joka ei harrasta (jääkiekkoa) on ihan pullamössä ja pelkään, että poika jatkaa harrastusta, koska tietää, että muuten voi menettää isän hyväksynnän.
Tuntuu pahalta laittaa poika lähtemään, kun hän vääntää itkua ja sanoo, että ei halua mennä. Minusta harrastuksen pitäisi olla sellainen, että sinne haluaa itse lähteä. JOs ei halua, voi jäädä pois.
Mitä tehdä?
Meillä on myös kaksi tyttöä ja heitä mies ei ole koskaan kuljettanut harrastuksiin, eikä muutenkaan mitenkään osallistunut harrastuksen valintaan.
Kommentit (11)
on pettynyt ettei poikansa harrasta tuota äijien lajia.Tottui ajatukseen ettei kaikkia kiinnosta,vaikka itse oli nuoruudessa sm-tasolla. Sinuna puhuisin miehelle,mitä tarkoittaa harrastus lapsena.Ei siihen voi pakottaa.
niiden jälkeen harrastukseensa?
Meidän 9-v on ihan itse valinnut kaikki harrastukset. Mutta kyllä minä hänet treeneihin pakota lähtemään jos ei ole oikeaa syytä jäädä pois. Ja joka kerta kun olen pakottanut treenien jälkeen poika on ihan innoissaan ja kertoo mitä he tekivät ja miten meni jne. Eli jatkan edelleen pakottamista :)
Ei lapsi ole mikään aikuisen itsetunnon paikkaaja, että aikuinen harrastaa itse jotakin lajia sillä lapsellaan.
Vähän kuin koiralla koiranäyttelyissä.
Yrittää äijä elää lapsensa avulla unelmaansa, sano sille äijälle että lopettaa sen keppi jumpan ja antaa pojan ite valita mitä haluaa tehdä, lasta ei saa missään nimessä ikinä pakottaa harrastamaan jotain mitä ei halua.
Vanhemman tärkein tehtävä on ymmärtää, että lapsi ei ole hänen kopionsa ja jatkeensa, joka suorittaa jotain vanhemman hänelle valitsemaa roolia.
Moni huono suhde vanhempaan, perustuu juuri tuohon vanhemman ymmärtämättömyyteen ja siihen, että lapsi kokee sitä kautta jatkuvaa riittämättömyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Yrittää äijä elää lapsensa avulla unelmaansa, sano sille äijälle että lopettaa sen keppi jumpan ja antaa pojan ite valita mitä haluaa tehdä, lasta ei saa missään nimessä ikinä pakottaa harrastamaan jotain mitä ei halua.
Aloitus on 12 vuotta vanha, etteipä tiedä, vaikka "pojasta" olisi eheytynyt muunsukupuolinen fransfrangeniksi, joka mekko päällä levittää paskaansa autojen päälle.
Harrastus on lapsen työtä. Harrastuksessa lapsi oppii toimimaan tavoitteellisesti valmentajan (johtajan) johdolla.
Vierailija kirjoitti:
Harrastus on lapsen työtä. Harrastuksessa lapsi oppii toimimaan tavoitteellisesti valmentajan (johtajan) johdolla.
Oppii haistattelemaan "johtajalle"
Millanenha jäkiksen inhoaja tuo nykyään 20v mies on? Ja moneskohan uus mies ap:lla on menossa.
Vierailija kirjoitti:
Harrastus on lapsen työtä. Harrastuksessa lapsi oppii toimimaan tavoitteellisesti valmentajan (johtajan) johdolla.
Koulu on lapsen työtä. Harrastus on vapaaehtoinen ja toivottavasti myös kiva lisä arkeen.
Harrastuksen pitäisi olla vastapainona kuolutyölle, jotain sellaista missä kokee onnistumisen tunteen, on kavereita, ja saa uusia, ja tehdään jotain KIVAA yhdessä.