On talvi ja ulkona pakkasta. Joku spurgu on sammunut bussipysäkille.

että pankaas pojat tullen hakeen tää setä veke täältä.

ja jos ei herää tai lähde liikkeelle niin soitan poliisille ja kysyn josko poimisivat putkaan lämpimään nukkumaan.

Tietty hiukan liioittelen tilannetta, jotta tulevat varmasti paikalle. Poistun kulman taaksen ja odotan että tulevat, sit häivyn. Mun vastuu oli siirretty.

jotta joku hakisi hänet suojaan. Kovaan ääneen kysyisin miten menee tms. josko vaikka heräisi. Itse en menisi koputtelemaan kovasti jos hän onkin joku arvaamaton sekakäyttäjä...

Menen samalla katsomaan saisinko hereille (jos käy aggressiiviseksi on jo valmiiksi yhteys 112:en).

Varmaan jäisin odottelemaan tuleeko poliisi vaiko ei.

hengittääkö ja reagoiko, ja lähettäis sit tarpeen mukaan poliisin tai ambulanssin (on kokemusta). Ihmisistä pitää pitää huolta, varsinkin jos eivät itse siihen pysty!

ei nyt pakkasta ollut, mutta ukko makasi kadulla naama vähän verisenä. Herättelin, talutin läheiselle penkille istumaan, juttelin vähän aikaa. Sitten yritti nousta, mutta ei jalat kantaneet. Sitten kun rupesi puhumaan sydämestä, niin soitin ambulanssin.



Ei sillä sitten lopulta ollut kuin pitkän putken jälkeinen heikko olo... mutta mistäpä sitä maallikko tietäisi.

Katson onko ranneketta. Sitten soitan 112 ja kysyn neuvoa, onko poliisi vai ambulanssikeikka ja jään paikalle kunnes apua tulee. Näin olen tehnyt monta kertaa.

ja ihmettelen, kun hirveä määrä ihmisiä käveli ohi ja vain vilkaisivat miestä. Menin kotiin, kerroin miehelleni ja hän soitti hätäkeskukseen.



Miten se niin menee, että itsekin meinasin olla tekemättä mitään...



ap

ja kertoivat että heillä on jo partio tulossa paikalle, kun muutama soitto on tullut. Mua lämmitti tämä asia, tuntuu että nykyään ollaan niin välinpitämättömiä usein.

sitten soitan 112:een. En välttämättä jää odottelemaan.

jotta joku hakisi hänet suojaan. Kovaan ääneen kysyisin miten menee tms. josko vaikka heräisi. Itse en menisi koputtelemaan kovasti jos hän onkin joku arvaamaton sekakäyttäjä...

Oli vähän sen näköinen kaveri, ettei tehnyt mieli mennä koputtelemaan (ja olin vielä vauvan kanssa liikkeellä), mutta ei sitä voinut uloskaan jättää. Ensinnäkin oli kylmä, toisekseen ei tiedä vaikka sillä epäsiistin näköisellä olisi sairaskohtaus. Ja tavallisempikin tyyppi voi olla aika epäsiistin näköinen, jos on vaikka ollut viihteellä, ja joku käynyt mätkimässä, kaatunut tai jotain.

menin postiin ja sanoin virkailijalle asiasta. Hän otti yhteyttä vartijaan joka meni hätyytteleen ukkoa hereille. Ei sen kummemmin siitä jaksanut nousta, kohta tuli maija paikalle ja noukki kyytiin.



Nuori mies makasi keskellä katua aamu viideltä, farkut ja huppari päällä. Asteita -5 Soitin hätänumeroon. Osotin siinä auton kanssa, kunnes poliisit tuli.



En ikinä jättäis puliveivariakaan oman onnensa nojaan bussipysäkilläkään.

Varmaan teen saman kuin viime kuussa kun lähdin unettomana yönä viemään roskista ulos ja jonkun helvetin rikkaan kakara oli nukahtanut tuonne alakertaan hissin eteen. En tiennyt kenen vesa siinä makasi enkä tietenkään jättänyt tuntematonta makaamaan siihen mahdollista tukehtumiskuolemaa odottaen (ei siis herännyt kun yritin puhua, töniä ja kääntää) vaan soitin hätäkeskukseen. Ehkä vartin päästä poliisipartio tuli ja sai sankarin hereille ja kai kotiinsa asti kun ovemme ohitse meni.



Ei tulisi mieleenkään jättää ketään makaamaan mihinkään omatuntoni varaan. Aivan se ja sama onko spurgu vaiko näitä meidän talon asukkeja.

Tässä pari talvea sitten tuli vastaan iäkkäämpi mies hoiperrellen kuin kännissä. Ajattelin, että pitää kysyä onko ok. Ei ollut. Miehen piti päästä nopeasti keskussairaalaan, sillä toinen puoli oli halvaantunut, eikä ollut todellakaan vain kännissä. Ihmistä pitää auttaa.



Lähdin viime vuoden talvella kantautuneen heikon äänen perään klo 23 metsään. Onneksi menin, pakkasta oli 30c ja maassa mummo liiterinoven eteen kaatuneena. Jalat paleltuivat pahasti, mutta selvisi 2 pv sairaalareissulla. Kesällä kävi palauttamassa silloin hänen jalkaan laittamani villasukat ja toi suklaarasian, oli selvittänyt missä asun :)



Mieheni viime syksynä oli käyttämässä koiria iltalenkillä kun näki ojassa lyyhistyneen "pulsun". Ensin huuteli. Ei reaktiota. Sitten potkaisi jalalla. Ei vironnut. Soitti tässä vaiheessa hätäkeskukseen. Ei löytynyt pulssia, eikä hengittänyt. Mies onneksi osasi elvyttää ja ensihoitajien tullessa paikalle miehelle saatiin syke. Ei tiedetä, miten kävi.



Mutta ihmettelen, miksi tuollaista tarvitsee edes kysyä. Jos ihminen on heikossa tilassa, eikä voi olla 100% varma tilanteesta, pitää aina varmistaa. Ja se pulsukin on ihminen. Tosin en eläintäkään jättäisi moisessa tilanteessa heitteille.

soitan poliisille ja kerron tarkkaan missä se makaa! sanon että hakekaa se pois!!!

että aloitin tämän ketjun. Mielestäni tämä on tärkeä aihe, koska suurin osa ihmisistä sivuuttaa avuntarvitsijat jostain syystä.

Juuri hiljattain uutisoitiin, että bussissa raiskattiin nuori tyttö ja vain yksi keski-ikäinen nainen meni auttamaan, vaikka bussissa oli muitakin ihmisiä.

Minäkin olen soittanut hätäkeskukseen, kun olen nähnyt että joku tarvitsee apua. Mutta nyt huomasin toimivani massan mukana ja vasta kotona omatunto alkoi soimaamaan. Mieheni meni bussipysäkille katsomaan ja siellähän se sammunut mies edelleen makasi - onneksi apua saatiin hänellekin.

Tämä on tärkeä aihe, joten miksi tällaista asiaa ei saisi kysyä?

ap

Tässä pari talvea sitten tuli vastaan iäkkäämpi mies hoiperrellen kuin kännissä. Ajattelin, että pitää kysyä onko ok. Ei ollut. Miehen piti päästä nopeasti keskussairaalaan, sillä toinen puoli oli halvaantunut, eikä ollut todellakaan vain kännissä. Ihmistä pitää auttaa.

Lähdin viime vuoden talvella kantautuneen heikon äänen perään klo 23 metsään. Onneksi menin, pakkasta oli 30c ja maassa mummo liiterinoven eteen kaatuneena. Jalat paleltuivat pahasti, mutta selvisi 2 pv sairaalareissulla. Kesällä kävi palauttamassa silloin hänen jalkaan laittamani villasukat ja toi suklaarasian, oli selvittänyt missä asun :)

Mieheni viime syksynä oli käyttämässä koiria iltalenkillä kun näki ojassa lyyhistyneen "pulsun". Ensin huuteli. Ei reaktiota. Sitten potkaisi jalalla. Ei vironnut. Soitti tässä vaiheessa hätäkeskukseen. Ei löytynyt pulssia, eikä hengittänyt. Mies onneksi osasi elvyttää ja ensihoitajien tullessa paikalle miehelle saatiin syke. Ei tiedetä, miten kävi.

Mutta ihmettelen, miksi tuollaista tarvitsee edes kysyä. Jos ihminen on heikossa tilassa, eikä voi olla 100% varma tilanteesta, pitää aina varmistaa. Ja se pulsukin on ihminen. Tosin en eläintäkään jättäisi moisessa tilanteessa heitteille.

Itse olin mukana tilanteessa, jossa mies (ns.laitapuolenkulkija, likainen ym) makasi keskellä päivää keskellä suurehkon kaupungin kävelykatua. Ihmisiä oli liikkeellä siis todella paljon, eikä KUKAAN pysähtynyt. Menin miehen luo ja samalla jo näppäilin kännykästä hätänumeron ja pyysin ambulanssia paikalle. Pyysivät puhelimessa kokeilemaan pulssia ym ja juttelemaan. Onneksi ambulanssi tuli äkkiä, ja sain poistua paikalta. Myöhästyin tärkeästä palaverista, mutta oli kyllä mielestäni hyvä syy!



Mutta yhden kerran "vastaavanlaisessa" tapauksessa olen kyllä hannannut, ja hävettää kyllä edelleen.



Matkustan bussissa paljon ja olen kaikenlaisia juoppohäirikköjä joutunut katselemaan. Koitan myös tarkkailla, meneekö joku epäilyttävän näköinen päihtynyt mies nuoria tyttöjä tai miksei muitakin häiriköimään, enkä pelkää puuttua tälläisiin tilanteisiin. Yleensä äänen korottaminen riittää ja häiriköijä saattaa rauhottua ihan hämmennyksen vuoksi...

Asun kerrostalossa ostoskeskusta vastapäätä. Viime talvena huomasin ikkunasta ko ostoskeskukseen oville johtavilla portailla makaavan miehen.



Tarkkailin tilannetta hetken (5 min), kun paikalle tulikin poliisiauto hakemaan miehen. ellei olisi tullut, olisin soittanut 112, mutta joku ilmeisest ehti ensin. En sitten tiedä moniko, vaikka moni kulki siitä, niin silti moni ohitti miehen (minun nähdäkseni) katsomattakaan.