Miksi monet ihmiset ovat niin jyrkästi elvytyskieltoa vastaan?

Eli tv-dokumentissa asiantuntija selitti, että kuoleva ajattelee niin, että haluaa kuolla mahdollisimman aikaisin siten, ettei joudu olemaan surkea puhumaton vuodepotilas. Ei halua omaistenkaan näkevän häntä siinä tilassa. Kun tuo olotila lähenee, potilas lähes aina muuttaa mieltään. Alkaa olla yhdentekevää, millaisessa kunnossa läheiset hänet lopulta näkevät. Sellaisesta vaan ei välitä.

Olen diplomi-insinööri ja en ole sitä mieltä, että koulutus mitenkään muuttaa käsitystä, haluaako elvytystä vai ei.

Minä vastustan DNR-päätöksiä.

Meinasinkin laittaa tuohon tradenomin perään vielä DI:n;)

Paskat housussa tutisevalla ihmisrauniolla tarkoitin täysin dementoitunutta vanhusta, joka ei ymmärrä ympäröivästä maailmasta mitään. Aivan varmasti minäkin haluaisin omaisen vierelleni viimeisiksi hetkiksi, jos olisin vielä täydessä ymmärryksessä.

Olen samaa mieltä, että koulutus ei muuta käsitystä, vaan syntymälahjana saatu aivokapasiteetti. DI:ksi pääsee kuka tahansa, joka jaksaa istua tunnin pääsykokeissa. Jos puhutaan oikeasti haastavista aloista, niin tällaisten ihmisten hahmottaminen ylittää sen "no niin, nyt on mummolla crp 30. Kyllä kannatti"-tason. Ymmärretään, että kuolema on pienen pieni osa elämää. Erityisesti ymmärretään sen luonnollisuus.

Täällä puuttuu ihmisiltä myös konteksti koko DNR-päätökseen liittyen. Niitä tehdään monisairaille vanhuksille, vaikeita eteneviä sairauksia sairastaville, onnettomuuden jälkeen koneissa eläville. Ei DNR-päätöksellä ole mitään vaikutusta siihen, että onko jonkun isä kuollut yllättäen syöpään. Eli ihmisillä joille DNR tehdään on kuoleman mahdollisuus hyvin selkeästi tiedossa, jos tiedostusta ihmisestä enää löytyy. Siinä vaiheessa olisi hyvä viettää aikaa omaisten kanssa, eikä toivoa, että säkällä yhden elvytyksen kestäisi ja sitten vietettäisiin mökillä kivat pari kuukautta.

ja lääkäri voisi vain suositella ja kertoa omat perustelunsa.

Näin se menisi oikein ja humaanisti.

Omaisille oikeus ei todellakaan kuulu. Kaksi ääripää esimerkkiä niille, jotka eivät itse osaa ajatella:

1.DNR, jotta päästään perintöön nopeasti käsiksi.

2.Ei ikinä DNR:ää ja omainen kärsii hirveitä kipuja ylimääräiset 6kk.

Välimaastoon mahtuu paljon muutakin.

että ette osaa ajatella omaa kuolemaanne.



Mutta mieli muuttuu kun vanhenette. Kun mietitte tukehtumiskuolemaa. KUn keuhkot täyttyvät pikkuhiljaa nesteestä. Kun tuskat repivät ja sinut joudutaan pitämään sellaisessa lääkityksessä, ettet enää tiedä olevasi elossa.



Kun et pysty itse liikkumaan, et syömään. Makuuhaavat vaivaavat, joku syöttää sinut ja pesee haarainvälisi ja et silti pysty kokemaan muuta kuin kipua ja tuijotat valkoista seinää. Haluatko vielä elää muutaman kuukauden pitempään jos sinulla olisi mahdollisuus arvokkaaseen ja inhimilliseen kuolemaan.





Joku ehkä haluaa elää sillä tavalla, mutta on myös ihmisiä, jotka eivät halua. Toivottavasti ette kiellä omaisiltanne arvokasta kuolemaa jos he niin haluavat.

sydänkohtauksista ja pidetään hengityskoneissa, niin mitä pahaa siinä sitten on.



Vanhus on yhtä arvokas ihminen kuin nuorempikin. Ellei arvokkaampi.

väität, että DI:ksi pääsee, kun jaksaa istua tunnin pääsykokeessa.



Miksi pidät DI-tutkintoa jotenkin helppona. Et tiedä itse mistään mitään. Taidat olla laitosapulainen itse.



Olet outo!

Nestehukkaan kuoleminen on todella pitkällistä, tuskallista ja julmaa! Älkää vain sekoittako näitä kahta keskenään, kun päätätte asioista.



Siinä vaiheessa, kun päätetään DNT:stä, pitäisi olla jo mahdollisuus eutanasiaan. Valitettavasti olen varma, että eutanasiaa käytettäisiin tulevaisuudessa säästösyistä. Eli kun se olisi vaihtoehto, niin annettaisiin tilanteen ajautua siihen. Hoitsut ja lääkärit: se, että juuri sinä et ikinä tekisi mitään epäeettistä, ei valitettavasti tarkoita sitä, etteikö ammattikunnassasi olisi empatiakyvyttömiä ja moraalittomiaki edustajia.

sydänkohtauksista ja pidetään hengityskoneissa, niin mitä pahaa siinä sitten on.

...maallikoilla ei tunnu olevan realistista käsitystä elvytyksestä ja toipumismahdollisuuksista.

Suosittelen edelleen viestissä 21 mainittua artikkelia.

Mitä yksinkertaisempi ihminen on, sitä pelottavammalta ja yliluonnollisemmalta kuolema tuntuu. Tällöin kasvina makaaminen koneiden avulla tuntuu turvammiselta vaihtoehdolta kuin taivas, helvetti tai ei mitään. Tämän ajatusmallin mukaan sitten suhtaudutaan omaisiin.

Oikeasti korkeakoulutetut(ei tradenomit yms. puolikorkeakoulutetut) pystyvät suuremmalla aivokapasiteetillaan ymmärtämään, että kuolema on väistämätöntä ja haluavat jättää arvokkaan muiston itsestään. Ei paskat housussa omiaan hörisevää ihmisrauniota."

Ja ylimielisyyden lisäksi, kuinka joku voi todellakin kuvitella itsestään niin suuria vain koulutuksen perusteella. Nyt jo enemmänkin naurattaa tämä kommentti.Sillä, että ei haluta omaiselle elvytyskieltoa, ei ole mitään tekemistä yksinkertaisuuden, ymmärtämättömyyden, aivokapasiteetin tai koulutuksen kanssa, vaan tunteiden. Haluttomuutta päästää irti, kun ei haluta sanoa ikuisia hyvästejä. Ja ehkä joskus siitäkinl, ettei haluta toisen kuolemaa millään lailla "omalle kontolle". Voi pyhä sylvi kun osaa korkeakoulutetutkin olla yksinkertaisia. :-)

toive toteutettiin, eikä viimeiseen keuhkokuumeeseen enää annettu antibioottia, vaan mummun annettiin mennä pois. Mitä se crp:n lasku olisi auttanut, kun yleiskunto oli jo niin olematon, että seuraava infektio olisi ollut korkeintaan muutaman päivän asia? Onneksi hän oli loppuun asti järjissään ja pystyi tekemään päätöksen itse. Mummuni oli rohkea ja vahva ihminen

toive toteutettiin, eikä viimeiseen keuhkokuumeeseen enää annettu antibioottia, vaan mummun annettiin mennä pois. Mitä se crp:n lasku olisi auttanut, kun yleiskunto oli jo niin olematon, että seuraava infektio olisi ollut korkeintaan muutaman päivän asia? Onneksi hän oli loppuun asti järjissään ja pystyi tekemään päätöksen itse. Mummuni oli rohkea ja vahva ihminen

Sekään ei kyllä tarkoita hoidotta jättämistä vaan parantavasta hoidosta luopumista. Vaikkapa ei anneta antibiootteja vaikka crp olisi 200. Yleensä ei tehdä mitään DNT-päätöstä vaan yksilöidään papereihin, mihin hoitoihin lähdetään esim. "isketään rytmihäiriöt", "vain noninvasiivinen ventilaatio" jne.



Teillä menee kyllä puurot ja vellit sekaisin mikä on tietysti maallikoilta ymmärrettävää.

Eihän DNR tarkoita ettei ihmistä hoidettaisi. Se tarkoittaa vaikeasti sairaiden ihmisten elvytämättä jättämistä tilanteessa, jossa muut sairaudet estävät paranemisen. Häntä ei siis elvytetä JOS sydän tai hengitys pysähtyy.



On kyse täysin eri asiasta kuin siitä, että ei hoidettais. DNR tarkoittaa sitä, että asian annetaan mennä luonnollisella tavalla tilanteessa, jossa onnistunutkaan elvytys ei toisi kuin tuskaa eikä pidentäisi elinaikaa.

"Päätös elvyttämättä jättämisestä (DNR-päätös)



Päätös elvyttämättä jättämisestä (do not resuscitate, DNR-päätös) tarkoittaa, että vaikeasti sairasta potilasta ei elvytetä mahdollisen sydän- tai hengityspysähdyksen sattuessa. DNR-päätös on lääkärin tekemä lääketieteellinen hoitopäätös. Sen tavoitteena on välttää lisäämästä potilaan kärsimyksiä elvytys- tai muilla tehohoitotoimenpiteillä tilanteessa, jossa nämä toimenpiteet eivät potilaan vaikeiden perussairauksien takia enää pidennä potilaan elämää."



Minä en ymmärrä mitä pahaa tässä on!

että elvytyksessä suurinpiirtein hellästi puhalletaan ihmiseen henki takaisin. Tosiasiassa elvytys on väkivaltainen toimenpide, josta harvoin toivutaan.

Täysjärkinen, mutta monisairas 98-vuotias mummini sai elvytyskiellon kolme vuotta sitten. Tilanne raivostuttaa häntä edelleen, vaikka asiasta on yritetty puhua monet kerrat.



Häntä on hoidettu sairaalassa useita kertoja kiellon jälkeen, mutta terveyskeskukseen häntä ei oteta, koska hän pääsee kävelemään, käy itsenäisesti wc:ssä ja peseytyy itse.



Hänen eläkeikäinen tyttärensä on täysin järkyttynyt äitinsä ns. asiattomasta (olen toista mieltä) kohtelusta, vaatii huomiota sairaalassa lääkäreiltä jne. jne. Hyvin kiusallista.



Mielestäni elvytyskiellon tarkoituksena on säästää mummia ylimääräiseltä elvytyskivulta.



Joskus jokaisen meistä on lähdettävä täältä.