Miksi monet ihmiset ovat niin jyrkästi elvytyskieltoa vastaan?

jätetään mummo ruokkimatta (syöttämättä ja juottamatta)

ei anneta mummolle antibiootteja tulehduksiin

ei anneta mummolle kipulääkitystä jne.

Eikö se tarkoita, että ei elvytetä? Siis että ei tekohengitystä tai sydämmen pumppaustä ja käynnistystä tai mitä ihmettä nyt tekevätkin?

Meidän anopista on sovittu, että ei siirretä sairaalaan. Nykyisessä paikassa onnistuu iv-antibiootit ja lyhytaikainen nesteytys suoneen. Se kai ei iäkkäälle pitkään onnistu muutenkaan, ko suonet ei kestä. Mutta ambulanssia ei soiteta eikä päivystykseen viedä. Samoin nenämahaletkua ei asenneta, sitten kune ei voi niellä niin ei voi.

Nämä päätökset tehtiin kun mummo meni hoivakotiin, ei tarvi päättää silloin kun on ajankohtaista.

Kyllä, elvytyskielto tarkoittaa juurikin tuota ettei aloiteta tekohengitystä eikä painelua. Se ei silti tarkoita sitä etteikö muuten hoidettaisi. Toki silti annetaan ruokaa ja infektiot hoidetaan antibiootein. Aika usein se vain on niin että se keuhkokuume vie hauraan vanhuksen viimeisetkin voimat eikä antibiooteista ole enää hyötyä.

Elvytyskieltoja on tehty jo vuosikymmeniä, ei se ole mikään uusi juttu eikä siitä silti ole tullut mitään yleistä käytäntöä kaikille vanhuksille. Elvytyskieltoja tehdään myös nuorille ihmisille, myös lapsille, mikäli sairaus on siinä vaiheessa ettei elvytys ja tehohoito enää toisi kuin hetkellistä apua ja lisää kärsimystä.

Nykylääketieteen keinoinkaan ei voida pelastaa kaikkia ihmisiä, vaan joskus on aika luovuttaa. Minusta on inhimillisempää antaa läheisen kuolla silloin kun voimat loppuvat eikä itsekkäästi vaatia elämän keinotekoista pitkittämistä silloin kun toivoa paranemisesta ei ole.

Mitä yksinkertaisempi ihminen on, sitä pelottavammalta ja yliluonnollisemmalta kuolema tuntuu. Tällöin kasvina makaaminen koneiden avulla tuntuu turvammiselta vaihtoehdolta kuin taivas, helvetti tai ei mitään. Tämän ajatusmallin mukaan sitten suhtaudutaan omaisiin.



Oikeasti korkeakoulutetut(ei tradenomit yms. puolikorkeakoulutetut) pystyvät suuremmalla aivokapasiteetillaan ymmärtämään, että kuolema on väistämätöntä ja haluavat jättää arvokkaan muiston itsestään. Ei paskat housussa omiaan hörisevää ihmisrauniota.



Elämä tulee elää siten, etteivät viimeiset 6 kuukautta muodostu ylitsepääsemättömän tärkeäksi.

iäkkäille ja monisairaille ihmisille pitkäaikaisosastoilla. Kyllä niitä tehdään kesken tehostetun hoidonkin valvontayksiköissä, kun vointi alkaa mennäkin jostakin syystä dramaattisesti toivottomaan suuntaan.



Potilas kyllä siirretään silloin pois tehovalvonnasta, niitä paikkoja on vähän. Jos on kyse muutamasta hetkestä tai tunnista, voidaan olla siirtämättä pois. Ei olisi inhimillistä raijata kuolevaa ihmistä vuodeosastolle.

Elämä tulee elää siten, etteivät viimeiset 6 kuukautta muodostu ylitsepääsemättömän tärkeäksi.

Se ei todellakaan tarkoita sitä, että vanhusta ei hoidettaisi. Se tarkoittaa ettei elotonta yritetä elvyttää. Esimerkiksi vanhuksilla joilla on:

- pitkälle edennyt syöpä

- pahaa sydämen vajaatoiminta (sydän ei kestä elvytystä)

- tai muusta syystä ennuste eliniästä on lyhyt



En myöskään ymmärrä omaisten tahtoa aloittaa suonensisäistänesteytystä, jos elimistö ei enää toimi ja neste jää elimistöön. Se aiheuttaa ylimääräistä kipua kun elimistö turpoaa.



Myös iv-antibioottihoidon aloittaminen tajuttomalle vuodepotilaalle jolla ei ole enää mitään kuntoutumismahdollisuuksia on vain elämän turhaa pitkittämistä. Mitä potilas siitä hyötyy jos CRP laskee vaikka 70:stä 30:een.



Varmasti suurena syynä DNR-päätöksien tekemisen vaikeuteen on omaisten tietämättömyys ja vaikeus luopua omaisesta. Meidän hoitohenkilökunnan tehtävänä on kertoa omaisille nämä tosiasiat ja lääkärin täytyy perustella omat päätöksensä. Näin omaisille ei jää tunne ettei mitään tehty ja omaisen annettiin vain kuolla. Luulen että omaiset ymmärtävät nämä päätökset viimeistään sitten kun ovat käsitelleet suurimman surun. Avoimuus on tärkeää puolin ja toisin.

Kuoleman lähestyessä ja siitä tietoisena moni ihminen kokee aivan valtavia muutoksia ajattelutavassaan ja ymmärtää elämän syvemmän merkityksen. Ihanaa, jos saa tuossa tilassa elää mahdollisimman kauan ja kivut hyvin hoidettuina.



Tuo kausi on myös tavattoman tärkeä omaisille. Saa hyvästellä kunnolla. (Ettei käy, kuten ystävälleni, jonka isä kuoli yllättäen syöpään, jonka olemassaolosta ei tiedetty kuin avauksen jälkeen. Ystävä järkyttyi ja oli vuoden sairaslomalla. Se tuli monine terapioineen kalliiksi työnantajalle (valtio))

annettiin suonensisäistä antibioottia keuhkokuumeeseen, kun hän oli jo lopullinen vuodepotilas. (Lonkat)



Jos potilaan crp laskee 70:stä 30:een, niin onhan siitä hyötyä. Ei sitä koskaan tiedä, vaikka potilas vielä kuntoutuisi.

Kuoleman lähestyessä ja siitä tietoisena moni ihminen kokee aivan valtavia muutoksia ajattelutavassaan ja ymmärtää elämän syvemmän merkityksen. Ihanaa, jos saa tuossa tilassa elää mahdollisimman kauan ja kivut hyvin hoidettuina.

Tuo kausi on myös tavattoman tärkeä omaisille. Saa hyvästellä kunnolla. (Ettei käy, kuten ystävälleni, jonka isä kuoli yllättäen syöpään, jonka olemassaolosta ei tiedetty kuin avauksen jälkeen. Ystävä järkyttyi ja oli vuoden sairaslomalla. Se tuli monine terapioineen kalliiksi työnantajalle (valtio))

mutta nythän ap puhui vanhainkodissa / vuodeosastolla olevista monisairaista vanhuksista. Heillä on itsellään jo varsin selvä näkemys, että pois täältä joutais (jos siis pää pelaa niin paljon, että ajatus niin pitkälle riittää). Ei esimerkiksi nuoresta syöpäsairaasta, jolla olisi muuten vielä elämää edessä.

Eli tv-dokumentissa asiantuntija selitti, että kuoleva ajattelee niin, että haluaa kuolla mahdollisimman aikaisin siten, ettei joudu olemaan surkea puhumaton vuodepotilas. Ei halua omaistenkaan näkevän häntä siinä tilassa. Kun tuo olotila lähenee, potilas lähes aina muuttaa mieltään. Alkaa olla yhdentekevää, millaisessa kunnossa läheiset hänet lopulta näkevät. Sellaisesta vaan ei välitä.



Olen diplomi-insinööri ja en ole sitä mieltä, että koulutus mitenkään muuttaa käsitystä, haluaako elvytystä vai ei.



Minä vastustan DNR-päätöksiä.

Siitä kun herää, niin olo on sananmukaisesti kuin katujyrän alle jääneellä. Jos se temppu olisi antanut minulle 2 päivää elinaikaa, olisi saanut jäädä tekemättä. Tiedättekö millaista on hengittää, kun kylkiluut on murtuneet?

Minulla murtui vain yksi, ja sekin oli tuskaa. Olin onneksi nuori ja paranin nopeasti, kiitos nopean hoidon.

Sitäpaitsi mikäli vanhus elvytetään niin, että luita rutisee enemmän, on hänet laitettava hengityskoneeseen ja se se vasta inhottavaa onkin. Minä pääsin siitä onneksi nopeasti eroon, mutta mieheni makasi sellaisessa 3 viikoa kaikki kylkiluut palasina. Se tosin johtui onnettomuudesta.

Me olemme nyt kunnossa molemmat, mutta siihen rääkkiin en halua vanhuksena, ettekä tekään. Se on KIVULIASTA.

Koulutus ei mielipiteeseen vaikuta. Itse olen akateeminen, mutta en koe, että tradenomin mielipide asiassa olisi tyhmempi. (Tunnen muuten yhden tradenomin, jonka kanssa asiasta kiistelemme. Hän kannattaa DNR:ää. Hänen mummonsa on dementti satavuotias.)

kyllä siinä ratkaisee hoitavan lääkärin mielipide eikä mikään muu. Jos tehohoitopaikkoja olisi rajattomasti ja rahaa rajattomasti, siitä vaan elvyttämään kaikki ja pitämään ihmisiä vihanneksina vaikka maailman tappiin asti koneessa. Mutta näin ei ole eikä tule koskaan olemaan. JOnkinlainen priorisointi ja inhimillisyys kuuluu tähän asiaan. Se on helppo dippainssin ja tradenomin huudella kun ei ole sairaalassa koskaan työskennellyt tai tarvinnut katsoa viimeisiä päiviään kituvaa ihmistä tai seurata kun vanhaa ihmistä rynkytetään täysin turhaan siksi kun ei ole uskallettu DNR-päätöstä tehdä.

Siis jokaista, jonka tiedetään sitä halunneen.

Miten se liittyy rotujen tasa-arvoon?



Itse mielestäni pidän silkkkana väkivaltana ja piittaamattomuutena jos ei saa kuolla luomusti kun sen aika on ja toivo on kaiken saatavilla olevan tiedon mukaan mennyt. Ja siinä paras asiantuntija ei ole omainen tai potilaskaan vaan hoitava lääkäri, joka tietää mitä hyötyä ja haittaa hoidosta ja tutkimuksista on.

Hänellä saattaa olla säästöt mielessään.



Mulle ainakin yksi sairaalan lääkäri sanoi, että ei mielellään tehdä magneettitutkimusta ylävatsalta, kun siinä voi tulla sattumalöydöksiä, joita joutuu seuraamaan ja tulee kalliiksi. Uskomaton kommentti minusta.

Miten se liittyy rotujen tasa-arvoon?

Itse mielestäni pidän silkkkana väkivaltana ja piittaamattomuutena jos ei saa kuolla luomusti kun sen aika on ja toivo on kaiken saatavilla olevan tiedon mukaan mennyt. Ja siinä paras asiantuntija ei ole omainen tai potilaskaan vaan hoitava lääkäri, joka tietää mitä hyötyä ja haittaa hoidosta ja tutkimuksista on.

ja lääkäri voisi vain suositella ja kertoa omat perustelunsa.



Näin se menisi oikein ja humaanisti.

Se sydän ei lähde liikkeelle millään nukutusaineella.

Oletko nähnyt kun vanhusta elvytetään? Minä olen ja se on todella pahan näköistä touhua kun hennolla ja kipeällä vanhuksella kylkiluut murtuu ja mustelmia tulee joka puolelle.

En ikinä antaisi rakasta ihmistäni elvyttää vaan antaisin armollisen kuoleman.

Kyllä kaikkia pitäisi elvyttää ihan tasapuolisesti.

Näen tässä nimittäin väärinkäytöksen mahdollisuuden. Jos nuo kiellot tulevat yleisesti käytetyiksi, niin kalliita vanhuksia aletaan pikapuoliin kaikkia katsoa vähän sillä silmällä, että taas säästyisi rahaa, jos tuokin tuosta jo kuolisi.

Eli elvytyskiellot pitäisi mielestäni pääsääntöisesti poistaa. Kivunhoitoon pitää satsata tosissaan ja mahdollisesti hoidolliseen nukutukseen, jos on kovat tuskat. Välillä siis nukutettaisiin, jos potilas tai omaiset haluavat tuskien vuoksi.

Mitä humaania on elvyttää koku 90-vuotias ja pitää häntä hengityskoneessa ja elvyttää aina vaan uudelleen kun sydän pettää? Kyllä se on joskus niin, että hoitohenkilökunta on humaanimpaa kuin omaiset jotka eivät ymmärrä miten raskaita ja turhia hoidot ovat vanhukselle.

ennemin kuin joudun vanhainkotiin tms. Jos sairastun syöpään, aion tappaa itseni, ennen kuin joudun viimeisiin hoitoihin ja saan pari kuukautta elinaikaa.



-hoitaja