Nelikymppisinä äidiksi tulevat eivät ole enää kovin

muuntautumiskykyisiä perinteisen äidin rooliin. Toisaalta ymmärrettävää - jos on elänyt citysinkkuna jo pari vuosikymmentä, syönyt hienoissa etnisissä ravintoloissa päivän ruokansa ja ravannut baareissa ja sitten kokee yhtäkkiä valaistumisen; kas, haluan äidiksi, niin eipä enää lihakeiton keitto, kodin ylläpito, puistoissa lapsen kanssa leikkiminen enää niin helposti käykään. Sitä pidetään vain tiukasti kiinni siitä omasta tavasta elää "no mä nyt olen tällainen äiti, joka laittaa lapsensa heti tarhaan, leikkikööt siellä mudassa sellaiset tädit jotka sen homman osaavat" ja "kyllä se muksu niillä etnisissä ruoilla ja eineksilläkin kasvaa".

Olen tässä yli nelikymppisenä ensi kertaa äidiksi tuleva. Ja joo olen ollut citysinkku tähän asti. Ei minulla kyllä ole aikomustakaan miksikään perinteiseksi äidiksi tulla. Hienoissa etnisissä ravintoloissa aiotaan syödä edelleen, jatkossa vaan koko perheen voimin. Samanlaista vähän lihakeittoa eksoottisempaa ruokaa syödään jatkossakin, ihan oikeasti silläkin lapset kasvaa kunhan on monipuolista. Leikkiä aion kyllä paljonkin lapsen kanssa ihan itse enkä jätä tarhatädeille.

mikäs tässä on ongelma. Onko ainoa oikea äidinmalli lihakeittoa tuulipuku päällä keittelevä kotiäiti?

Kuvitteletko että jokainen 40v nainen on tuollainen? Mä olin liki 40 v, ja tosin olen käynyt useinkin etnisissä ravintoloissa, mutta kyllä mä maatalon lapsena osaan mysö suomalaisen ruokakulttuurin. olen 13 v hoitanut muiden lapsia, rahasta8teininä, olen suosittu lapsenvahti) ja ihan muuten vaan. Mutta multa sujuu mateen nylkeminen, leivänteko, possun ruhon paloittelu, lihaliemen keitto puhumattakaan kalan fileroinnista. Ja vaatehuolto, jopa niiden ompelu, ihan kaavojen tekemisestä alkaen:-)

Mutta en ole ikinä ollut perinteinen pullalle tuoksuva äiti. Mun pullat on pakastealtaasta, piparkakut tulee valmistaikinasta ja ruuat meillä tekee mies. Silti mä väitän että olen ihan hyvä äiti tälläisenä kuin olen.

Totesin vaan, että sellaiset perinteiset (no okei mun mielestä kivat ja "normaalit" arvostamani) perhejutut eivät enää onnistu, kun lasissa on riittävästi vuosia. En esimerkiksi puistoissa koskaan törmää vanhoihin äiteihin, koska he taaplaavat omalla tyylillään jossain kahviloissa taikka sitten lapsi on hoidossa. Työni puolesta tunnen, sanoisinko, kymmeniä tällaisia äitejä ja tuntuu olevan yleinen trendi heidän keskuudessaan. Mutta mä asunkin pääkaupunkiseudulla, joten ehkä tilanne on eri maalla tai jos korkean lapsensaanti-iän syy on lapsettomuus eikä se ole oma valinta.



ap

Itse muuten lähemmäs nelikymppisenä äidiksi tulleena nimenomaan en halunnut viedä lasta tarhaan. Niin ainutlaatuista tämä pikkulapsivaihe on, että haluan kotona nauttia ja olla lapseni kaverina ja tukena.



Toisaalta työelämässäkin ehdin olla hyvän tovin, ei kiirettä sinne takaisin.



Lihakeittoa en keittele ja hienoissa -etnisissäkin- ravintoloissa lapsi on tottunut syömään pienestä pitäen. Enpä näe tässä mitään pahaa, meille etninen on joillekin muille perusruokaa... usein esim. aasialaisessa ruoassa on ravintoarvot enemmän kohdallaan kuin suomalaisessa perinneruoassa.



Nautin täysin siemauksin tästä ajasta.Ulkonakin muuten voi tehdä monenlaisia juttuja, ei sitä ole pakko päivästä toiseen mudassa könöttää :)

on parikymppisen nuoren äidin tuoksua pullalle ja istua hiekkalaatikon reunalla, kun on täysin riippuvainen miehestä. Ei ole omia tuloja, ei mitään - ei ole varaa mennä sinne etniseen ravintolaan kun ei ole sitä rahaakaan. On syötävä siellä missä mies tahtoo, yleensä ne tahtoo syödä kotona. Koko elämä on sen miehen tulojen varassa ja sitten sossun varassa jos mies lähtee.

Eiköhän se "perinteinen" äiti ole sellainen, jolla on vaihtoehdot vähissä...

Kyllä etnisissäkin ravintoloissa on syöttötuolit. Meidän lapset on ihan vauvasta käyneet ravintoloissa, mutta totta se on, että ei siellä nuoria äitejä juuri näy. Niillä ei varmaan ole rahaa, kun ovat tehneet lapsia ennen kuin alkoivat tehdä töissä tiliä.

taas ne reippaasti päälle 30 v:nä tai 40 v:nä äidiksi tulleet ovat useimmiten niitä äitiyteen ihan "vinksahtaneita", niitä jotka eivät muusta enää puhuisikaan. Tulee mieleen muutamakin uraihminen tai boheemi eläjä, joista on yhtäkkiä tullut innokkaita leipureita, tekevät soseita luomukasviksista, puunaavat kotia ja ovat monta vuotta kotona ja postaavat Facebookin täyteen lapsipäivityksiä.



Nuoremmilla tuntuu olevan sitä muutakin elämää enemmän.

hyi hyi minua. Se aika ollaan sitten lapsen kansas jossain harrastamassa. Lapsi tosin rakastaa siivousta, joten yhdessä imuroidaan, pyyhitään pölyjä ja luututaan kyllä lähes joka päivä kuitenkin :)

se "oma aika" on elämässä etusijalla... Itsekkin pian 40 ja pienen lapsen kanssa kotona, mutta minulla on jo myös aikuinen lapsi sekä kaksi kouluikäistä. Olen hyvin viihtynyt jokaisen kanssa vähintään 2,5 vuotta kotona, sitten vasta lapsi on laitettu päiväkotiin ja itse olen palannut töihin. Työ on vain välttämätön paha, jota on tehtävä jotta saa laskut maksettua ja lapsille ruokaa ja vaatetta :) Lapset kasvaa niin nopeasti ja ei ne montaa vuotta roiku äidissä kiinni. Sitten on taas aikaa itselleen ;)

Mutta kukin tyylillään...

Puhun siitä, miten olen itse huomannut asioiden menevän. Monet vanhana äidiksi tulleet julkkisäidit vielä oikein antavat lehtijuttuja aiheesta "mä nyt vaan en oo sellainen perinteinen äiti" ikään kuin se olisi joku ylpeyden aihe. No, minusta se ei ole ylpeilyn aihe, että antaa lapselle elämänsä evääksi tunteen, että meidän perheessä kaikki on erilailla kuin muissa perheissä.



Koskee tämä tietenkin muunkin ikäisiä äitejä, mutta vanhemmissa äideissä se pistää silmään, koska luulisi että kun vasta vanhalla iällä pääsee äidiksi, niin sitä jaksaisi asettua. Mutta ei.



ap

kuitenkaan etukäteen päätä, millaista elämää tulet vauvasi ja lapsesi kanssa viettämään. Ei tule sitten mitään paniikkia, jos kaikki ei menekään suunnitellusti, ja haluatkin mieluummin syödä makaronilaatikkoa (vaikka kaupan) lapsesi kanssa ihan kotosalla. Tai et vain yksinkertaisesti jaksa laittautua ja pukea vauvaa sitä ravintolareissua varten yhtä usein kuin ennen. En tarkoita pahalla, vaan ihan tosissaan haluaisin muistuttaa, että älkää nyt vaan _minkäänikäset_ suunnitelko liian tarkasti elämää vauvan kanssa. Menkää fiiliksen mukaan :) Ja onnea!

ap

tyyppi. En ollut ollenkaan varma haluanko lapsia, sitten "puolivahingossa" tulin raskaaksi 35-vuotiaana ja hurahdin ihan täysin. Suunnilleen ekana vuonna muu kuin lapsi ja hänen asiat ja hyvinvointi ei kiinnostanut. Sitten ympäristön ja ystäviäen huojennukseksi onneksi pikkuhiljaa alkoi taas muukin maailma ympärillä kiinnostaa.



Töihinkin menin lapsen ollessa vuoden vanha, mutta kaiken töiltä liikenevän ajan olen sitten lapsen kanssa, omat harrastukset ym. jääneet.

Ja oikeasti en ole niitä kaivannutkaan.



Jos joku olisi minulle raskausaikana sanonut, että minusta tulee tällainen, olisin nauranut epäuskoisena. Mutta näin vain kävi, eipä ole mitään muuta ihanampaa kuin oma täydellinen lapsonen :)

Ja mun kokemuksen mukaan noita nuorempia vanhempia tapaa harvoin hiekkalaatikolla, urheilukentillä, harrastuksissa. Nyt koululaisen äitinä olen luokan "yhteysvanhempi" ja riinaakkaisluokan vastaav on myös "vanhempaa" kaliberia. Samoin urheiluseuran aktiivivanhemmat on olleet suht vanhoja. Tai ihan pyöräretkillä tai kävelyretkillä lähiseudulla lähinnä törmää noihin vanhempiin vanhempiin jotka ovat lastensa kanssa. Nuorilla tuntuu olevan enemmän omia menoja, ei perheen kanssa tehtäviä.

Yhdessä paikassa tosin näkee paljon nuorempia vanhempia, ja se on paikallinen ostoskeskus!

haluaisi lapsia yli 40 snä???

42v ja kyllä meidän muksu on saanut sitä kodin lämpöä ihan siinä missä hienoja (jopa Michelin*) ravintoloitakin eläesään! Eineksiä ei kylläkään, mutta tarhassa on ollut kuten sisaruksensakin.



Haastava työ, mies matkustaa paljon, iso koti huollettavana ja silti pystyn hyvin hoitamaan lapseni edelleenkin. Ehdin jopa leikkimäään hänen kanssaan:D Siitä huolimatta että meillä tehdään itse ruuat joka päivä, ruokavieraita on lähes joka vl ja matkustellaan edelleenkin paljon.



Tästä nuorimmaisestakin on kasvanut kansainvälinen, avoin ja sosiaalinen koululainen joka tietää asioista enemmän kuin moni aikuinen - ainakin mitä AVltä on aikuisten aivoituksia lukenut!!



Varmaan ensimmäistä nelikymppisenä hoitavan tilanne on vähän erilainen, mutta toisaalta luulisi hänen saaneen jo nauttia ihan tarpeeksi niistä omista menoista!

En mäkään ole mikään pullantuoksuinen hiekkalaatikon reunalla viihtyvä äiti, enkä ihan hirveästi jaksa pyöriä perhekahviloissa ja -kerhoissa, tai ainakin olen aika valikoiva sen suhteen. Ei mua huvita mennä mihinkään juoru- ja valitusrinkiin istumaan, vaan haluan käydä sellaisissa perhekerhoissa/-kahviloissa, joissa puhutaan oikeaa asiaa, on lapsille oikeaa tekemistä, ja tarjolla mieluummin jotain oikeaa syötävää eikä aina sitä iänikuista pullaa ja kahvia.



En keitä lihakeittoa, koska en ole ikinä keittänyt sitä - itseasiassa en ole kuuna päivänä tehnyt kuin kasvissosekeittoja, enkä aio tehdäkään. En jaksa puunata kotia kaiken aikaa, koska en ole kotini ainoa asukas enkä edes sotkija. Syön mieluummin ravintoloissa kuin kotona, ja suoraan sanottuna en ymmärrä, miksi ihmeessä siellä puistoissa pitäisi alvariinsa rampata. Meillä se on yleensä joku erityinen retkikohde se puistoon meno, ei mikään joka-aamuinen pakko. Baareissa en tosin välitä rampata, enkä ole laittanut lapsiani tarhaan, vaan esikoinen on ollut täysin kotihoidossa eskari-ikään asti. Ei tosin ainoastaan mun hoidossa, vaan suuremman osan siitä ajasta kotona on ollut lasten isä, ja mä olen ollut töissä.



Enkä mä ole muuten nelikymppisenä äidiksi tullut, vaan 26-vuotias kolmatta lastaan odottava, syksyllä esikoisensa kouluun saatteleva äiti.

taas ne reippaasti päälle 30 v:nä tai 40 v:nä äidiksi tulleet ovat useimmiten niitä äitiyteen ihan "vinksahtaneita", niitä jotka eivät muusta enää puhuisikaan. Tulee mieleen muutamakin uraihminen tai boheemi eläjä, joista on yhtäkkiä tullut innokkaita leipureita, tekevät soseita luomukasviksista, puunaavat kotia ja ovat monta vuotta kotona ja postaavat Facebookin täyteen lapsipäivityksiä.

Nuoremmilla tuntuu olevan sitä muutakin elämää enemmän.

Kotonakin voi olla huoletta sen 3 vuotta, kun on talous vatupassissa. Kun on kahdestaan ollut 15 vuotta, niin ei tartte enää elää nuoruutta.

Ihan samalta näyttää täällä. Nuoremmille vanhemmille ne omat menot ja harrastukset tuntuvat olevan tärkeämpiä kuin perheenä yhdessä puuhaaminen.

Ja mun kokemuksen mukaan noita nuorempia vanhempia tapaa harvoin hiekkalaatikolla, urheilukentillä, harrastuksissa. Nyt koululaisen äitinä olen luokan "yhteysvanhempi" ja riinaakkaisluokan vastaav on myös "vanhempaa" kaliberia. Samoin urheiluseuran aktiivivanhemmat on olleet suht vanhoja. Tai ihan pyöräretkillä tai kävelyretkillä lähiseudulla lähinnä törmää noihin vanhempiin vanhempiin jotka ovat lastensa kanssa. Nuorilla tuntuu olevan enemmän omia menoja, ei perheen kanssa tehtäviä.

Yhdessä paikassa tosin näkee paljon nuorempia vanhempia, ja se on paikallinen ostoskeskus!