Mitä minun lapsilleni käytännössä kävisi jos kuolisin??

avain onneen,ratkaisu kaikkeen.

Ensin puukosta ja sit torppa palamaan. Älä kuole, joohan.

Lapset siirtyisivät vuoropäiväkotiin tai mies vaihtaisi päivävuoroon veikkaisin minä.



Ja tuskinpa yhteiskunta tarjoaisi siivooja tai pyykkääjää. Mutta tiedätkös mitä, miehet saattavat pakon edessä oppia jopa itse selviämään noista tehtävistä tosin jälki voi olla miehen näköistä mutta kuitenkin.

Lapset siirtyisivät vuoropäiväkotiin tai mies vaihtaisi päivävuoroon veikkaisin minä.

Ja tuskinpa yhteiskunta tarjoaisi siivooja tai pyykkääjää. Mutta tiedätkös mitä, miehet saattavat pakon edessä oppia jopa itse selviämään noista tehtävistä tosin jälki voi olla miehen näköistä mutta kuitenkin.

ja äkkiä löytyy se hellä äitipuoli. Leskimiehet vetoavat naisiin.

perhetyöntekijän, joka sitten keskustelisi hänen kanssaan ja jonka kanssa mies opettelisi tekemään kotihommia.

Minua joskus kauhistuttaa tämä asia tosissaan. Varsinkin se että jos tuupertuisin vaikka sairaskohtauksen seurauksena kotiin, niin löytäisikö kukaan pelastamaan lasta ennen kuin on myöhäistä. En usko että moneen päivään minua välttämättä kukaan niin paljoa kaipaisi että enempää asiaa selvittelisi. Töistä varmaan soiteltaisiin mutta tuskinpa kovin äkkiä enempiin toimiin ryhdyttäisiin. Vanhempien kanssa olen tekemisissä vain pari kertaa kuussa (asuvat kaukana) joten ei hekään ihmettelisi jos en vastaisi puhelimeen. En tunne ketään talossa jossa asumme ja täällä on tosi hyvät äänieristykset, lapsen nälkähuutoakaan ei välttämättä kukaan kuulisi. Olen nähnyt paljon painajaisia joissa pelastajat löytävät minut ja pojan muumioituneena asunnosta.

Tai sitten sosiaalivirasto ottaisi huostaan ja lapset menisivät sijaisvanhemmille.



Ja saahan se mies toki nytkin palkata apua. Tai sinä. Mutta ei se ilmaiseksi taivaasta tipu, vaan itse palkkaatte.

sen lisäksi kriisiryhmä, johon kuului sosiaaliviranomainen, erityislastentarhaopettaja ja psykologi. Nämä sitten pohtivat mitä apua tarvitsee. No isä ei ottanut vastaan mitään apua vaikka olisi ehdottomasti tarvinnut. ja jäi yksinhuoltajaksi 3-vuotiaalle. Lapsi jatkoi hoidossa käyntiä ja isä jäi joksikin aikaa pois töistä.



Näin muutaman vuoden jälkeen voin sanoa, ettei ole kovin hyvin mennyt noilla. Lapsi oireilee ja vahvasti, isällä talous kuralla ja kaikki aluksi apua tarjonneet, tarjosivat sitä ilmeisesti vain muodon vuoksi.



Älä kuole.

Mitä käytännössä tapahtuisi? Saisiko mieheni jostain lastenhoitoapua? Jonkun joka hakisi lapset päiväkodista kun miehellä on iltavuoro? Jonkun joka siivoaisi ja opettaisi käyttämään pesukonetta?

Mikset sinä opeta miestäsi?

ei olisi miehellä enää sitä lasta.



Tottakai lapsi oireilee äitinsä kuolemaa, ei sitä sosiaaliviranomainen loppumaan saa.



Meillä kuoli isä kun olin 14 ja pikkusisko 10 ja sisko oireilee varmaan vieläkin.

lapset vuoropäiväkotiin. Ei siitä isoja ongelmia tule. Ja äitipuoli lapsineen muuttaa aika äkkiä perheeseen, joten niin aika äkkiä kaikki konkreettiset muistot sinusta hävitettyä.

kun mieheni oli 5v. Isänsä ei ollut kotona mitään tehnyt, äiti oli ollut kotirouva. Kummasti oppi huolehtimaan kodista ja lapsesta, ei ehkä nyt aina niin viimosen päälle ollut (ainakaan ruoka), mutta ihan hienosti meni. Pientä apua sai alkuun suvulta, ja myöhemminkin mieheni sairastuessa ja loma-aikoina sukulaiset otti miestäni hoitoon. Mutta ihan hienosti isä selvisi.