Mitä ET päässyt lapsena harrastamaan/osallistumaan, vaikka olisit halunnut?

Kotkiin.



Sittemmin vedin niitä itse:)

En saanut harrastaa jalkapalloa,jumppaa yms.Kaikki mihin olisi pitänyt jonkinlaiset varusteet ostaa...

ja se kyllä kirpaisi pahasti, kun tuntui että kaikki muut tytöt heppailivat :( Nyt oma tyttöni ei ole ollenkaan kiinnostunut, vaikka olen koitanut ehdotella.

tai mihin olisi pitänyt viedä.



Ja sit ihmetellään, kun sanon ääneen, että lapsia ei pitäisi hankkia, jos talous on jo ilmankin vedetty äärimmilleen...

Halusin pelaamaan jalkapalloa, vonkusin monta vuotta. Äiti ei päästänyt, koska siinä satutttaa itsensä. Kahden vuoden väsytyksen jälkeen sain kärttyisen luvan sillä ehdolla, että yksikin mustelma niin pelaaminen loppuu. No arvaahan sen kuinka jalkapallossa kävi.

Halusin soitttaa jotain instrumenttia, muttta se ei käynyt, koska ei minua voinut yksin päästää bussilla kaupunkiin soittotunneille. Sanottakoon, että muut luokalta kävivät kaupungilla jo kolmannella ja minä pääsin kuudennella.

Keskusta oli 5km päässä..



Partiooon pääsin jankkaamisen jälkeen, en tiedä mikä siinä oli vikana::?



Omat lapset saavat harrastaa ihan mitä haluavat, rahat revin vaikka mistä.Kuskaan vaikka mihin.

Katkera, kyllä.

Kaiken maailman harrastukset on kyllä testattu, mutta en saanut koskaan mennä virpomaan! Se oli vanhempieni mielestä kerjuuta. Oon tästä tosi katkera :( Hirveet itkupotkuraivarit joka pääsiäinen ja vanhemmat piti päänsä.

en tiedä ehdotinkokaan sitä ikinä, mutta taisi olla liian syvään juurtunut ajatus siitä, että vain pojat pelaavat jääkiekkoa. Tämä siitäkin (vai juuri siitä?) syystä, että isä oli jääkiekkovalmentaja ja kuljin hänen mukanaan kaukalon laidalla...

ja vieläkin se v***taa. Mun lapsi saa harrastaa ihan mitä vaan (ok, melkein) ja vien ja kuskaan ihan mielelläni.

että me ei lapsena saatu katsoa piirrettyjä tai esim. Disney-elokuvia. Emme myöskään koskaan saaneet mitään "muotileluja".

en tiedä ehdotinkokaan sitä ikinä, mutta taisi olla liian syvään juurtunut ajatus siitä, että vain pojat pelaavat jääkiekkoa. Tämä siitäkin (vai juuri siitä?) syystä, että isä oli jääkiekkovalmentaja ja kuljin hänen mukanaan kaukalon laidalla...

No tällä hetkellä tunnen useammankin jääkiekkovalmentajan, jonka tyttö harrastaa jääkiekkoa, tai jos on vielä pieni, niin on luistelukoulussa kohti jääkiekkotietä.

ja se kyllä kirpaisi pahasti, kun tuntui että kaikki muut tytöt heppailivat :( Nyt oma tyttöni ei ole ollenkaan kiinnostunut, vaikka olen koitanut ehdotella.

eikä oma tyttökään ole vielä äidin vihjailuista huolimatta halunnut oikeille ratsastustunneille, tosin ei mullakaan opiskelijana olisi niitä välttämättä varaa kustantaa.

Olisin halunnut urheilukerhoon, opetella laulamaan ja soittamaan huilua, pianoa, kitaraa, olisin halunnut uimaan, kirjastoon.

Vastaus oli aina sama, saat harrastaa ja tehdä KUNHAN itse hoidat itsesi harrastuksiin ja selvität muutenkin kaiken tarvittavan itse, vanhemmat eivät minua kuskaisi tai selvittäisi mitään. Ja sitten asia jäi siihen vanhempieni puolesta.

Asuttiin silloin maalaispitäjän perukoilla, kylälle kymmenen kilometriä, seuraavaan kaupunkiin kaksikymmentä. Olin tosi ujo eikä koulussakaan ollut kavereita joiden kanssa olisin voinut harrastaa. Olin vielä lisäksi tavallista tampiompi tällaisten asioiden selvittämisessä muksuna.

Nyt vanhempana olen oikeasti aika katkera siitä että vanhempani jättivät kaiken minun harteilleni kun olisin vain tarvinnut vähän apua päästäkseni edes alkuun.

harrastamaan mitään. Jossain jumpassa kävin kerran viikossa välillä ja se maksoi jotain 5-10mk lukukaudelta.

mutta asuttiin maalla pikkupaikkakunnalla ja kaikki harrastukset olisivat olleet lähikaupungeissa. Ei niistä siihen aikaan 80-luvulla ollut missään tietoa ja kulkeminen olisi vienyt liian paljon aikaa arjessa. Rahasta ei ollut pula ja vanhemmat olivat muutenkin sallivia. Toisaalta eivät olleet aktiivisesti tarjoamassa virikkeitä enkä osannut itse hakeutua harrastusten pariin.



Asun itse perheeni kanssa kaupungissa ja lapset saavat harrastaa kaikkea mistä kiinnostuvat. Tarjontaa onneksi on ja välimatkat ovat pieniä.

Mä en saanut omaa linkkaria vaikka pikkuveli sai. Mä olin isompi mut koska mä oon tyttö niin ei mulle voi linkkaria antaa. Enhän mä osaa sitä käyttää.

Mutta se ei ollut mahdollista paikkakunnalla, jossa lapsuuteni asuin. Ei siis ollut harrastusmahdollisuutta. Lentopalloa olisi ollut, mutta se ei kiinnostanut. Tuskin minuakaan olisi minnekään harrastuksiin kuskailtu, mutta kuljin itse muutenkin polkupyörällä kesät talvet joka paikkaan.

oli liian kallista eikä omalla paikkakunnalla mahdollista

mutta mitään sellaista en saanut harrastaa, mikä maksoi. Koulun ilmaiset kerhot kävivät, kun menin sinne itse eikä maksanut mitään.



Olisin halunnut harrastaa kahta asiaa, pianonsoittoa ja ratsastusta. Kumpaakaan en saanut. Ehkä vanhempia vähän harmitti, kun en saanut haluamaani ja toivomaani (toivoin vuosikausia), joten sitten säästivät rahaa ja laittoivat tenniskurssille. Valittivat, kun varusteet maksoivat ja kurssi oli kallis ja kun en tuntunut oppivan heille sopivaan tahtiin. Niin, kiva oli päästä johonkin harrastukseen mutta enhän minä sitä pyytänyt enkä ollut siinä edes hyvä...



Minun lapseni saa harrastaa ja äiti mukisematta kuskaa. On vielä alle kouluikäinen ja harrastuksiakin on useampia. Niitä kyllä karsitaan, kun koulu alkaa, mutta nyt en ole viitsinyt, kun on niin innoissaan kaikesta.



Minäkin olen vahvasti sitä mieltä, että ihan kurjimpaan taloustilanteeseen niitä lapsia ei kannata hankkia. En yritä väittää, että lapsi olisi onnellisempi, kun sillä on kalliita harrastuksia, mutta jos vanhempi tyrmää kaikki harrastukset vedoten rahaan, on vika vanhemmassa.

maksavaa lajia. Olisin halunnut pelata jalkapalloa ja pesäpalloa mutta toinen piti valita ja valitsin pesäpallon.

Never heard...