Onko sukupuolella väliä??? Eli petyitkö lapsesi sukupuoleen???

sillä olen koko ikäni toivonut tyttöä, ja nyt mulla on niitä jo kaksinkappalein. Ja kolmannen kohdalla ei ole enää mitään väliä, jos kolmatta nyt ylipäätään enää tulee. Siinä tapauksessa olisin kyllä pettynyt, tai ainakin luulen niin, jos olisinkin saanut pelkkiä poikia.

Olin selvästi nähnyt itseni rauhallisen pikkutytön äitinä ja mietin, etten ikinä selviä riehuvan pojan kanssa hengissä (hormonien aiheuttama ja työn pahentama väsymys painoi päälle). Kun aloin vähän katsella ympärilleni, huomasin kuitenkin, että kyllä niitä rauhallisiakin poikia on olemassa. He vain olivat jääneet näkymättömiin, kun riehuvat ja mekastavat pojat veivät huomion.

Mutta kun raskauden aikana tuli niin vahva ns. poikaolo, niin totuin ajattelemaan vauvaa poikana, ja pelkäsin pettyväni, jos vauva olisikin tyttö. Tunne-elämältäni tasapainoisena ihmisenä olisin tietysti ottanut tytönkin vastaan ihan yhtä suurella rakkaudella. Poika tuli.



Toisesta lapsesta olen ehkä hieman enemmän toivonut poikaa, järkisyistä, ajattelen, että kahdesta pojasta olisi toisilleen enemmän seuraa kuin pojasta ja tytöstä. Lapsen sukupuoli ei ole vielä tiedossa, mutta sen tiedän, että sillä hetkellä, kun saan vauvan syliini, sukupuolella ei enää ole väliä.

Esikoisen sukupuoli selvisi ultrassa viikolla 38, en voinut olla näkemättä vaikka en olisi halunnutkaan tietää. Toisen sukupuoli kysyttiin jo rakenneultrassa. Aluksi oli pienoinen pettymys, mutta pian asiaan tottui.



Meillä on suvussa vielä niitä " vanhankansan ihmisiä" , joille ainoastaan poikalapsi merkitsee jotain. Ennen minua ärsytti tämä suunnattomasti, mutta esikoisen synnyttyä tunsin jopa jonkinlaista mielihyvää näistä kommenteista " no saatiinhan se poika viimein tähänkin perheeseen ym."



Olen joskus vannottanut, että lapsia tehdään niin monta, että saadaan se tyttö. Pahalta näyttää (molemmat saaneet alkunsa pitkien laps. hoitojen jälkeen ja raskaudet olleet todella vaikeita). Epäilyttää sekin onko miehellä X-siittiöitä ollenkaan =)

mutta jos olisin saanut tytön, olisin ollut pettynyt sillä esikoisen " kuuluu" olla poika, eikä tyttö muutenkaan voi koskaan olla sitä, mitä poika on.



tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä, että olisin rakastanut tyttöä aivan yhtä paljon kuin rakastan pientä poikaani!!!!!



odotamme toista lasta, ja toivon tästäkin poikaa, en tiedä osaanko olla tytölle äiti, sillä oma äitini ei sitä koskaan ollut minulle, tämä täällä taustalla...... ja pojat on muutenkin helpompia.

Minulla on molempia ja ihan rehellisesti sanottuna en ikinä pystyisi valitsemaan kumpi on parempi. Olisin mielestäni hoidon tarpeessa, jos lapseni pistäisin paremmuusjärjestykseen sukupuolen perysteella. Mulla on ihanat lapset :)

Itselläni on monta veljeä muttei yhtään siskoa, mistä luulen toiveeni johtuneen.



Yleensä ottaen olen kurkkani myöten täynnä tyttö- ja poikastereotypioita (kiltit tytöt ja vilit pojat...) ja niitä " värikoodeja" . En todellakaan aio väkisin kasvattaa tytöstäni mitään prinsessaa. Nyt 2 vuoden iässä hänelle on niin vaaleapunaisia kuin tummansinisiäkin vaatteita (muiden värien ohella). On huvittavaa huomata, miten hän vaaleanpunaisena päivänä on ihmisille " tietysti" söpö prinsessa, sinsten vaatteiden päivänä taas luullaa pojaksi ja ollaan hämillään, kun korjaan " virheen" :)

eli taviksille tulee samaa laatua. Minulla on tyttö ja odotan toista, toivon sen olevan tyttö.

Huh huh!

Vierailija:

mutta jos olisin saanut tytön, olisin ollut pettynyt sillä esikoisen " kuuluu" olla poika, eikä tyttö muutenkaan voi koskaan olla sitä, mitä poika on.

tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä, että olisin rakastanut tyttöä aivan yhtä paljon kuin rakastan pientä poikaani!!!!!

odotamme toista lasta, ja toivon tästäkin poikaa, en tiedä osaanko olla tytölle äiti, sillä oma äitini ei sitä koskaan ollut minulle, tämä täällä taustalla...... ja pojat on muutenkin helpompia.

Pojan syntyessä olin vain onnellinen pienestä pojan rääpäleestä. Toista odotellessa toivoin taas tyttöä ja sellainen sieltä sitten tuli. Kolmatta odottaessa toivoin poikaa ja sain tytön. En pettynyt, lähinnä yllätyin.

en tarkoittanut että jompikumpi sukupuoli on parempi, vaan että ne kumpikin on eri asia, vaikka nykyään olisi kuinka tasa-arvo-hömpötyksiä niin näin se on.



siis jos olisi vaan poikia, niin kyllä sitä kuitenkin kaipaisi niitä vaaleanpunaisia pikkumekkoja ja barbinukkeja, ja toisinpäin, että jos olis vaan tyttöjä niin kuitenkin kaipaisi sitä poikaa.

Olen onnellinen, että meillä kävi tuuri ja saimme molempia sukupuolia.

Jos toinenkin lapsi olisi ollut poika, olisin kieltämättä ollut hiukan pettynyt, että meidän perheeseen ei tyttöä tullut. Ehkä olisimme harkinneet siinä tapauksessa vielä kolmatta lasta.



Kyllä nainen toivoo yleensä tyttöä ja mies poikaa ensisijaisesti. Aina toiveet ei täyty, mutta jos täyttyvät, on upeaa seurata oman sukupuolensa kasvua ja kokea omia lapsuuden juttuja lapsen kautta myös.



Nyt, kun meillä on molemmat, on vinkeää seurata molempien sukupuolten kasvua, ja sitä kuinka ovat erilaisia.

En pettynyt! En todellakaan. Toivoin tyttöä esikoiseksi ja tytön sain. Myös mieheni toivoi tyttöä. :)

ei todellakaan ollut väliä, tuleeko tyttö vai poika. sain sitten kuukausi sitten ihanan tytön :)

Kai lapselle voisi teettää sukupuolenkorjausleikkauksen, jos tuleekin eri sukupuolta kuin mitä vanhemmat toivoi?

Kyllä minä myönnän, että toivoin toisesta lapsesta eri sukupuolta kuin esikoisesta. Tämä varmaan lähinnä siksi, että meille ei enempää lapsia tule ja ehkä mietin sitä että jäiskö se mieltä kalvamaan tämä "puuttuvaa sukupuolta" oleva lapsi. Näitä mietteitä ei oikein uskalla ääneen sanoa, kun heti alkaa se vouhkaus siitä terveestä lapsesta. Tottakai, se terve lapsi on toiveissa ensimmäisenä, mutta ei se pois sulje muita toiveita.