Lue keskustelun säännöt.
Mikä on neuvosi masentuneelle?
16.01.2012 |
Jos hyvä ystäväsi, miehesi tai muu läheisesi olisi vakavasti masentunut, mitä sanoisit helpottaaksesi hänen oloaan tai auttaaksesi häntä?
Kommentit (24)
Onko olemassa mitään sellaista, minkä sanomalla tuon toisen ihmisen olo helpottuu? Vakava masennus on sairaus, silloin hyvääkin tarkoittavat sanat voivat kuulijan mielessä vääristyä. Ei kai sitä voi tehdä muuta kuin yrittää osoittaa, että ihminen on arvokas sairastuneenakin, eikä häntä hylätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta se ei ole totta. Mene puhumaan psykologille. Luulet etukäteen ettei siitä ole mitään apua, mutta et tiedä. Anna sille oikeasti mahdollisuus.
Yrittäisin puhua terapian ja lääkehoidon yhdistelmän puolesta.
Älä jää neljän seinän sisälle. Ne nimittäin kaatuu totaalisesti päälle jossain vaiheessa.
hoito/lääke löytyy, olotila paranee varmasti. Se voi olla masennuslääke/terapia/sähköhoito/sairaalahoito. Vakavati masentunutta ei kannata pakolla viedä ulos tai lenkille. Se voi vain pahentaa tilannetta. Lepo on tärkeää. T: Useamman vakavan masennuksen läpikäynyt ja ETC-hoidosta avun saanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kertoisin mitkä kaikki asiat hänellä on elämässä hyvin. Vois miettiä niitä
ja auttaisin avun hakemisessa. Jos siis puhutaan oikeasti vakavasta masennuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos olisin vähemmän masentunut vetäisin tuollaista neuvovaa vittuilijaa turpaan.
ja kertoisin mitkä kaikki asiat hänellä on elämässä hyvin. Vois miettiä niitä
jos masentunut on itsekin sitä mieltä, että hänen elämässään on kaikki hyvin ja siltikään ei ole tunteita eikä ajatuksia (ts masennus, poikkeuksena tilapäisestä alakulosta)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vituttaa kaikki neuvojat ja ulos pakottajat. Se masentunut vetäisi teitä turpaan jos jaksaisi. Painukaa vittuun neuvoinenne, ette tiedä masennuksesta yhtään mitään.
ja kertoisin mitkä kaikki asiat hänellä on elämässä hyvin. Vois miettiä niitä
jos masentunut on itsekin sitä mieltä, että hänen elämässään on kaikki hyvin ja siltikään ei ole tunteita eikä ajatuksia (ts masennus, poikkeuksena tilapäisestä alakulosta)?
mutta mun mieheni tekee näin. Eli reippaasti ja kannustavalla äänellä kehoittaa lähtemään vaikka lenkille. Sitten se kertoo kuinka hyvin mulla on kaikki.
Arvaa vituttaako, aivan kuin en sitä tietäisi. Ja siitä syyllistyn taas lisää kun kehtaan mennä masentumaan vaikka kaikki on hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska masentunut ei sellaisia osaa ottaa vastaan.
Mutta omasta syvästä masennuksestani pääsin eroon lopullisesti vasta kun uskalsin haastaa koko maailmankatsomukseni ja minäkuvani. ELi käytännössä raastaa kaikki elämäni peruspilarit maahan, ja rakentaa ne uudestaan.
Myös sellaisesta "minä olen uhri"-ajattelusta oli pakko luopua. Uhrina kun on niin kovin helppo olla, kun ei ole vastuussa mistään. Mä aloin pikkuhiljaa ottamaan vastuuta elämästäni ja myös muista ihmisistä. Mä opettelin ajattelemaan, että minulla ja teoillani on väliä. Minä siis en voi käyttäytyä miten tahansa marttyyrimeiningiessäni, koska minullakin on valtaa muihin ihmisiin, siihen onko heillä hyvä vai paha mieli.
Kodinhoitoon tartuin todella pienin askelin. Asuin läävässä, jossa työnsin roskat sängyn alle, en siivonnut, tiskannut, pessyt pyykkiä tms.
Noihin hommiin pääsin kiinni niin, että jaoin ne tarpeeksi pieniin osiin. Siivosin yhden paikan päivässä ( esim. vain vessan), ja sitten kävin siellä fiilistelemässä. Tiskasin 10 astiaa ja olin tyytyväinen itseeni, vaikka 50 jäi vielä lojumaan. Tiskien ja pyykkien kanssa aloin myöhemmin tehdä niin, että tein kerralla aina ensin 10 ( esim viikkasin 10 vaatetta), poistuin tekemään jotain muuta/vain makaamaan tms . sitten viikkasin 9 vaatetta, sama tauko, sen jälkeen 8 jne.
Monista noista jutuista pidän edelleen kiinni, vaikka en ole masentunut ollut enää vuosiin.
Mutta joo. Tässä vaan tällaisia juttuja, joilla mä nousin sieltä suosta pikkuhiljaa. Toivottavasti jokainen löytää oman polkunsa takaisin ihmisarvoiseen elämään.
kumman syystä kukaan ei ikinä sano maaniselle (toisin sanoen poikkeuksellisen "iloiselle" ihmiselle), että menepä vaikka lenkille niin kyllä sä siitä rauhotut, jos taas ollaan tunne-elämän toisessa ääripäässä niin silloin riittää "hyviä" neuvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska masentunut ei sellaisia osaa ottaa vastaan.
Mutta omasta syvästä masennuksestani pääsin eroon lopullisesti vasta kun uskalsin haastaa koko maailmankatsomukseni ja minäkuvani. ELi käytännössä raastaa kaikki elämäni peruspilarit maahan, ja rakentaa ne uudestaan.
Myös sellaisesta "minä olen uhri"-ajattelusta oli pakko luopua. Uhrina kun on niin kovin helppo olla, kun ei ole vastuussa mistään. Mä aloin pikkuhiljaa ottamaan vastuuta elämästäni ja myös muista ihmisistä. Mä opettelin ajattelemaan, että minulla ja teoillani on väliä. Minä siis en voi käyttäytyä miten tahansa marttyyrimeiningiessäni, koska minullakin on valtaa muihin ihmisiin, siihen onko heillä hyvä vai paha mieli.
Kodinhoitoon tartuin todella pienin askelin. Asuin läävässä, jossa työnsin roskat sängyn alle, en siivonnut, tiskannut, pessyt pyykkiä tms.
Noihin hommiin pääsin kiinni niin, että jaoin ne tarpeeksi pieniin osiin. Siivosin yhden paikan päivässä ( esim. vain vessan), ja sitten kävin siellä fiilistelemässä. Tiskasin 10 astiaa ja olin tyytyväinen itseeni, vaikka 50 jäi vielä lojumaan. Tiskien ja pyykkien kanssa aloin myöhemmin tehdä niin, että tein kerralla aina ensin 10 ( esim viikkasin 10 vaatetta), poistuin tekemään jotain muuta/vain makaamaan tms . sitten viikkasin 9 vaatetta, sama tauko, sen jälkeen 8 jne.
Monista noista jutuista pidän edelleen kiinni, vaikka en ole masentunut ollut enää vuosiin.
Mutta joo. Tässä vaan tällaisia juttuja, joilla mä nousin sieltä suosta pikkuhiljaa. Toivottavasti jokainen löytää oman polkunsa takaisin ihmisarvoiseen elämään.
että pääsit masennuksestasi eroon, tuo vain ei kuulosta välttämättä ihan syvältä masennukselta vaan pikemminkin lievältä sellaiselta. Kävitkö lääkärissä asian vuoksi?
kumman syystä kukaan ei ikinä sano maaniselle (toisin sanoen poikkeuksellisen "iloiselle" ihmiselle), että menepä vaikka lenkille niin kyllä sä siitä rauhotut, jos taas ollaan tunne-elämän toisessa ääripäässä niin silloin riittää "hyviä" neuvoja.
antaa tuollainen neuvo, koska terveellä ihmisellä ulkoilu ja lenkkeily auttaa alakuloon ja levottomuuteen. Kovasti masentuneelle ne ei vaan toki auta mitään, kokemuksesta tiedän. Mutta ymmärrän mistä moinen neuvo tulee.
Ja sitten loppupeleissä yksi osa masennuksesta selviämistä on myös se, että saa kiinni siitä normaalista elämästä. Siihenkin tuollainen on yritys kannustaa, vaikka ei siitä mitään apua olekaan.
Turha koettaa selvitä yksin tai omin avuin. Asiaa tutkittu niin paljon että kannattaa luottaa ammattilaisten taitoon hoitaa asia.
Itsellä vointi koheni hyvän lääkityksen ansiosta jo viikossa.. kokonaiseen toipumiseen menee toki vuosia, mutta siitä huolimatta. Kadun että vitkutin toistaitoisena ihmisenä niin kauan.
Pitäisikö vaan antaa olla, sanoa korkeintaan "joo, kyllä elämäsi on kurjaa"?
Ainakin oma neuvoni/tarjoukseni lähtisi ihan vilpittömästä huolestumisesta ja halusta saada toisen olo paremmaksi, ei vittuilusta.
jos olisin vähemmän masentunut vetäisin tuollaista neuvovaa vittuilijaa turpaan.
koska masentunut ei sellaisia osaa ottaa vastaan.
Mutta omasta syvästä masennuksestani pääsin eroon lopullisesti vasta kun uskalsin haastaa koko maailmankatsomukseni ja minäkuvani. ELi käytännössä raastaa kaikki elämäni peruspilarit maahan, ja rakentaa ne uudestaan.
Myös sellaisesta "minä olen uhri"-ajattelusta oli pakko luopua. Uhrina kun on niin kovin helppo olla, kun ei ole vastuussa mistään. Mä aloin pikkuhiljaa ottamaan vastuuta elämästäni ja myös muista ihmisistä. Mä opettelin ajattelemaan, että minulla ja teoillani on väliä. Minä siis en voi käyttäytyä miten tahansa marttyyrimeiningiessäni, koska minullakin on valtaa muihin ihmisiin, siihen onko heillä hyvä vai paha mieli.
Kodinhoitoon tartuin todella pienin askelin. Asuin läävässä, jossa työnsin roskat sängyn alle, en siivonnut, tiskannut, pessyt pyykkiä tms.
Noihin hommiin pääsin kiinni niin, että jaoin ne tarpeeksi pieniin osiin. Siivosin yhden paikan päivässä ( esim. vain vessan), ja sitten kävin siellä fiilistelemässä. Tiskasin 10 astiaa ja olin tyytyväinen itseeni, vaikka 50 jäi vielä lojumaan. Tiskien ja pyykkien kanssa aloin myöhemmin tehdä niin, että tein kerralla aina ensin 10 ( esim viikkasin 10 vaatetta), poistuin tekemään jotain muuta/vain makaamaan tms . sitten viikkasin 9 vaatetta, sama tauko, sen jälkeen 8 jne.
Monista noista jutuista pidän edelleen kiinni, vaikka en ole masentunut ollut enää vuosiin.
Mutta joo. Tässä vaan tällaisia juttuja, joilla mä nousin sieltä suosta pikkuhiljaa. Toivottavasti jokainen löytää oman polkunsa takaisin ihmisarvoiseen elämään.
että pääsit masennuksestasi eroon, tuo vain ei kuulosta välttämättä ihan syvältä masennukselta vaan pikemminkin lievältä sellaiselta. Kävitkö lääkärissä asian vuoksi?
Kyllä, kävin lääkärissä. Olin Lapinlahdessa hoidossa. En pystynyt nukkumaan kuukausiin ja kärsin vaikeista paniikkioireista, en siis kohtauksista, vaan sellaisesta, että on koko ajan paniikissa ja kuolemanpelko niskassa. Siis sellaista sietämätöntä pahaa oloa, että tuntuu että räjähtää sisältä päin.
Lääkkeitä kokeiltiin monenlaisia, mutta ne sai mut vielä pahemmin sekaisin. Terapiassa kävin pariin otteeseen yhteensä pari vuotta.
Että sellainen LIEVÄ masennus oli mulla. Tein ihan saatanallisen työn itseni kanssa, että pääsin siitä eroon, tiedätkö miltä tuntuu ihmisestä, joka ei enää tiedä, onko mikään asia, minkä on maailmasta, ihmisistä, ihmissuhteista, itsestään oppinut totta? Mä voin sanoa, että se tunne on ihan hirveä, mutta mun oli pakko rikkoa minäkuvani täysin, jotta pystyin paranemaan.
Ne joilla ei ole käryäkään masennuksesta oikeasti, tarjoilevat näitä mene lenkille, ajattele mitkä asiat on hyvin, ryhdistäydy -vinkkjeä. Ja ne on todella masentuneelle myrkkyä, tai jotai vielä pahempaa. Vaikka neuvojan tarkoitus voi olla hyvä.
Tehdä jotain normaalia päivittäin. Niin siis oletuksena, että toinen ei ole aivan seis ja lamautunut.
Uskon kuitenkin itse, että ihmistä auttaa se, ettei hän jää aivan paikalleen vaan tekee arjen asioita, rutiineja. Uskon, että jos jää vain sänkyyn makaamaan, siitä tulee itseään ruokkiva kierre.
Eli käytännöllisesti lähestyisin asiaa.