Lue keskustelun säännöt.
Olen hoitanut lastani kotona kohta kuusi vuotta, siis yhtä lasta.
16.01.2012 |
Tämä aina jaksaa ihmetyttää ihmisiä joten kysytään nyt av:n mieleipidettäkin, mikä tässä on niin kamalaa ja outoa. Meillä on yksi lapsi, keväällä kuusi vuotta täyttävä tyttö, olen hoitanut häntä aina kotona enkä ole tehnyt töitä siinä ohessa. Meillä on oikein mukavaa, joka päivä käydään puistoissa tai pulkkamäessä, joka viikko kerhossa ja kirjastossa, usein myös kahviloissa ja lounaalla ulkona, joka päivä kokataan yhdessä ruokaa ennen kuin mies tulee töistä. Meillä on ihan hurjan hauskaa ja tytöllä myös monta kivaa kaveria.
Ensi syksynä tyttö menee eskariin ja minä jään edelleen kotiin ainakin pariksi, kolmeksi vuodeksi.
Mikä tässä on niin outoa? Onko jotenkin perustellunpaa olla kolmen kanssa kotona kuin yhden?
Tyttäreni ei ole mikään äidin helmoissa pyörivä arkajalka vaan ihan reipas neiti.
Kommentit (112)
Elätkö sinä sellaista himmailevan himahiiren elämää, että säikyt noin suoraa puhetta? Matelet ja miellytät ja nöyristelet kaiket päivät, ettei kukaan hikeenny laiskotteluusi?
Ja saan kirjoitella täällä vaikka maailmantappiin, vaikka kuinka se sinua sapettaisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat ihan hassuja tosiaan ;)
Nyt on nyt, ja nykyhetkeä pitää pystyä elämään, eikä jossitella jättämisillä ja kuolemilla. Sitten on sitten, ja silloinkin selvitään, sitten otetaan vaan toiset keinot käyttöön.
Esim. jos ap:lle ja miehelle tulisi ero, niin sitten ap varmaan menisi töihin (jollei varallisuus edelleen riitä kivaan elämään muuten). Samoin hänen miehensä sitten muuttaisi elämäntyyliään, hoitaisi lapsen omilla viikoillaan omin kätösin, tekisi itse ruuat, lähtisi ajoissa töistä hakemaan 6-veetä eskarista jne.
Tällainen muutos on ihan mahdollinen molemmille, jos sitä haluavat...
Kerro huolesi, me voimme varmaan auttaa sinua parempaan elämään ja paremmalle tuulelle.
Samaa pohjasakkaa silti, muiden elättejä.
Tietenkin täällä av:lla kaikkien vuosia kotona olevien turvana on 4-5 maksettua sijoitusasuntoa josta tulee katkeamatonta vuokratuloa eikä tarvetta eläkkeelle ole. Ihan oikeassa elämässä nämä ihmiset ovat hyvin harvinaisia.
Käytännössä vuosien kotona olon mahdollistavat ylivoimaisesti suurimmassa osassa tapauksista se, että mies tuo rahan kotiin ja jos se mies tai sen tuoma toimeentulo katoaa sairastumisen, kuoleman tai eron vuoksi ja nainen on "vaan" ollut kotona tyyliin 10 vuotta, niin ihan oikeassa elämässä ihan perustoimeentulo on hankalaa pidemmän päälle.
Ja taas vuosien kotonaolo yhteiskunnan tuilla on mielestäni todella todella väärin, lähtökohtaisesti kuitenkin jokaisen kynnelle kykenevän tulisi elättää itsensä omalla työllä (tai sitten sen puolison työllä) ja yhteiskunnan tuki tulisi varata kaikista heikoimmassa asemassa oleville, eli heille jotka eivät kertakaikkiaan pysty tekemään työtä esim. sairauden vuoksi tai joilla on elämän kriisien vuoksi tilapäisesti hankala tilanne taloudellisesti, hekisesti tai fyysisesti. Mielestäni kotona yhteiskunnan tuella oleileva terve ja työkykyinen koululaisen vanhempi on ihan yksinkertaisesti loinen.
Onpas tullut kommentteja!
Ensinnäkin jänniä johtopäätöksi täällä vedetään, esimerkiksi se että olen miehestäni riippuvainen, elän mieheni tuloilla ja ilman miestäni en voisi asua kodissamme jne :D
No ehdin olla työelämässä ennen lapseni syntymää 11vuotta (18v-29v) ja sinä aikana perustin oman yrityksen ja maksoin omaksi yhden sijoitusasunnon. Yritykseni, kampaamo, pyörii edelleen vuokratuolilaisten voimin, en tienaa siitä mitään mahtavia summia koska en itse työskentele siellä mutta ei se tappiotakaan tuota..eikä sen ylläpito vie paria tuntia enempää kuussa. Sijoitusasunto on velaton ja siitä saan vuokratuloja joka kuukausi. Vaikka en aktiivisesti työskentelekään niin olen yrittäjä koska kampaamo on minun nimissäni ja saan vuokratuolipaikoista tuloja..näin ollen maksan myös yrittäjän eläkemaksut joka kuukausi. Tietysti maksan vähemmän kuin töitä tehdessäni mutta kertyy eläkettä kokoajan kuitenkin!
En vieroksu työtä, tein työssä ollessani todella pitkää päivää mutta nyt haluan keskittyä lapseeni. Enempää lapsia en halua, en ole koskaan haaveillut suurperheestä vaan siitä yhdestä lapsesta.
Elämässäni on paljon muutakin kuin koti ja lapsi, harrastan, olen mukana seuratoiminnassa ja tapaan ystäviä lapsen kanssa ja ilman.
Toki voisin lapsen lähdettyä eskariin tehdä töitä sen kolme tuntia minkä eskaripäivän aikana ehtisin mutta erotus ei ole kovin rahallisesti kovin suuri siihen että pidän senkin tuolin vuokrattuna.
Ajattelin mennä erilaisille kursseille ja liikuntaharrastuksiin aamupäivisin kun lapsi on siellä eskarissa.
Kun näin on hyvä olla meillä kaikilla (juu myös se mies tykkää) niin miksi muuttaisin tilannetta?
Onpas tullut kommentteja!
Ensinnäkin jänniä johtopäätöksi täällä vedetään, esimerkiksi se että olen miehestäni riippuvainen, elän mieheni tuloilla ja ilman miestäni en voisi asua kodissamme jne :D
No ehdin olla työelämässä ennen lapseni syntymää 11vuotta (18v-29v) ja sinä aikana perustin oman yrityksen ja maksoin omaksi yhden sijoitusasunnon. Yritykseni, kampaamo, pyörii edelleen vuokratuolilaisten voimin, en tienaa siitä mitään mahtavia summia koska en itse työskentele siellä mutta ei se tappiotakaan tuota..eikä sen ylläpito vie paria tuntia enempää kuussa. Sijoitusasunto on velaton ja siitä saan vuokratuloja joka kuukausi. Vaikka en aktiivisesti työskentelekään niin olen yrittäjä koska kampaamo on minun nimissäni ja saan vuokratuolipaikoista tuloja..näin ollen maksan myös yrittäjän eläkemaksut joka kuukausi. Tietysti maksan vähemmän kuin töitä tehdessäni mutta kertyy eläkettä kokoajan kuitenkin!
En vieroksu työtä, tein työssä ollessani todella pitkää päivää mutta nyt haluan keskittyä lapseeni. Enempää lapsia en halua, en ole koskaan haaveillut suurperheestä vaan siitä yhdestä lapsesta.
Elämässäni on paljon muutakin kuin koti ja lapsi, harrastan, olen mukana seuratoiminnassa ja tapaan ystäviä lapsen kanssa ja ilman.
Toki voisin lapsen lähdettyä eskariin tehdä töitä sen kolme tuntia minkä eskaripäivän aikana ehtisin mutta erotus ei ole kovin rahallisesti kovin suuri siihen että pidän senkin tuolin vuokrattuna.
Ajattelin mennä erilaisille kursseille ja liikuntaharrastuksiin aamupäivisin kun lapsi on siellä eskarissa.
Kun näin on hyvä olla meillä kaikilla (juu myös se mies tykkää) niin miksi muuttaisin tilannetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa pohjasakkaa silti, muiden elättejä.
Tiedätkö mitä ovat pääomatulot? Ne ovat tuloja joilla myös saa ruokaa kaupasta, bensaa asemalta ja lentolippuja netistä. Noin niin kuin esimerkiksi. Ja verojakin niistä maksetaan enemmän kuin moni palkkatuloistaan.
Oletko sivistymätön vai katkera, vai molempia, kun noin ikävästi tuntemattomia nimittelet?
jos muille ei käykään huonosti.
Ajattelepa jos muut ihmiset elääkin onnellisen elämän, vaikka erilaisen kuin sinä. Mahtaa sinua harmittaa :)
Muista elää se omakin elämäsi siellä samaan aikaan kun tunnut murehtivat muiden ihmisten elämää. Se elämä on aika lyhyt ja sen elää vain jokainen itse.
Elätkö sinä sellaista himmailevan himahiiren elämää, että säikyt noin suoraa puhetta? Matelet ja miellytät ja nöyristelet kaiket päivät, ettei kukaan hikeenny laiskotteluusi?
Ja saan kirjoitella täällä vaikka maailmantappiin, vaikka kuinka se sinua sapettaisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suvaita muille helpompaa elämää.
Suomalainen on tunnetusti kova kadehtimaan.
Onpas tullut kommentteja!
Ensinnäkin jänniä johtopäätöksi täällä vedetään, esimerkiksi se että olen miehestäni riippuvainen, elän mieheni tuloilla ja ilman miestäni en voisi asua kodissamme jne :D
No ehdin olla työelämässä ennen lapseni syntymää 11vuotta (18v-29v) ja sinä aikana perustin oman yrityksen ja maksoin omaksi yhden sijoitusasunnon. Yritykseni, kampaamo, pyörii edelleen vuokratuolilaisten voimin, en tienaa siitä mitään mahtavia summia koska en itse työskentele siellä mutta ei se tappiotakaan tuota..eikä sen ylläpito vie paria tuntia enempää kuussa. Sijoitusasunto on velaton ja siitä saan vuokratuloja joka kuukausi. Vaikka en aktiivisesti työskentelekään niin olen yrittäjä koska kampaamo on minun nimissäni ja saan vuokratuolipaikoista tuloja..näin ollen maksan myös yrittäjän eläkemaksut joka kuukausi. Tietysti maksan vähemmän kuin töitä tehdessäni mutta kertyy eläkettä kokoajan kuitenkin!En vieroksu työtä, tein työssä ollessani todella pitkää päivää mutta nyt haluan keskittyä lapseeni. Enempää lapsia en halua, en ole koskaan haaveillut suurperheestä vaan siitä yhdestä lapsesta.
Elämässäni on paljon muutakin kuin koti ja lapsi, harrastan, olen mukana seuratoiminnassa ja tapaan ystäviä lapsen kanssa ja ilman.
Toki voisin lapsen lähdettyä eskariin tehdä töitä sen kolme tuntia minkä eskaripäivän aikana ehtisin mutta erotus ei ole kovin rahallisesti kovin suuri siihen että pidän senkin tuolin vuokrattuna.
Ajattelin mennä erilaisille kursseille ja liikuntaharrastuksiin aamupäivisin kun lapsi on siellä eskarissa.
Kun näin on hyvä olla meillä kaikilla (juu myös se mies tykkää) niin miksi muuttaisin tilannetta?
Tietenkin täällä av:lla kaikkien vuosia kotona olevien turvana on 4-5 maksettua sijoitusasuntoa josta tulee katkeamatonta vuokratuloa eikä tarvetta eläkkeelle ole. Ihan oikeassa elämässä nämä ihmiset ovat hyvin harvinaisia.
Käypä tutkimassa Tilastokeskuksen sivuilta pääomatulojen saajien määrää, sekä paljonko erilaisia pääomatuloja tässä maassa tienataan.
Paljon on Suomessa heitä jotka eivät omista kuin päällään olevat vaatteet, mutta paljon on heitäkin
joiden nimissä on vaikkapa asuntoja, liikehuoneistoja ja mökkejä vuokrattavaksi, sekä metsää ja tonttimaata myytäväksi. Pörssissäkin voi tienata. Jos sinä olet tästä kaikesta ulkona, eihän se tarkoita että me muut olisimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka et kestä, kun joku nainen pärjää muullakin tavalla kuin persettä jakamalla.
Ja jopa vuosikausia...jokaisen oma asia, onko kotiäiti vai ei. Rajansa kuitenkin kaikella. Monta vuotta laiskottelevat putoo yhteiskunnan kärryiltä, kun nalkutetaan kyynisesti joka-asiasta. Tosi kiva ystävienki kuunnella nalkutuksia kotona makaamisesta ja tylsästä elämästä, kun toiset perheet matkustelee ja elää normaalia elämää, mihin kuuluu työssä käynti. Monta vuotta työtä vieroksuvat ei tee mitään muuta, kuin ryövää kunnollisten ihmisten kukkarolta rahaa. Ne on niitä huono-osaisia, joita ei töihinkää vuosien makaamisella huolita. Puhun nyt sellaisista laiskijaisista, jotka makailevat vuosia. Esim. 3-vuotta lapsen kans kotona on normaali ja hyvä asia. Nämä kotona makaavat muuten näyttää hyvää esimerkkiä lapsilleen, kuinka peruskoulunjälkeen sohva kutsuu ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tekee tuollaisen aloituksen, jossa on aika provosoiva aihe eikä tietenkään paljasta juuri esim. sitä millätavalla on elannon järjestänyt sen kuuden vuoden ajaksi on aika ymmärrettävää että siihen tartutaan eikö?
Edelleen, ihan oikeassa elämässä noin yleisesti hyvin harvalla naisella on niitä sijoitusasuntoja, vaikka av:lla se on enemmän normi. Suomalaiset ovat ihan tutkitustikin aika huonoja säästämään, sijoittamaan jne. eli vaikka av:lla oletuksena on, että kotiäideillä on pääomatuloja ihan pilvin pimein se ei oikeasti ja yleisesti ole näin.
Sinun asemassasi olisi kotona ilman huolta, varsinkin kun työsi on tuon tyyppinen, jossa ei niinkään tehdä uraa vaan sitä samaa duunia - enkä nyt tarkoita että työsi olisi jotenkin vähäpätöisempää (täällä on niin vaikea kirjoittaa mitään kun aina ymmärretään kaikki jotenkin vähättelyksi), tarkoitan että omassa yrityksessäsi varmasti pääset hetkessä takaisin työrutiiniin kampaajana toisin kuin vaikka 45 v IT-alalla toiminut ja 10 vuotta kotona ollut jolla tasan se juna on mennyt (edelleen tutkitusti jo 45 v ja varsinkin naiset ovat työmarkkinoilla jo ns. parasta ennen päiväyksen ohittaneita).
Jos kerran viihdyt, niin jatka samaan malliin!
koska se mies maksaa sen, eikä siellä kotona voi olla, jos ei ole sitä miestä.
Eli sinun logiikkasi mukaan miestä täytyy ihan erikseen laskelmoidusti miellyttää, että se suostuu antamaan ruokarahaa... No voihan kotimamma ryhtyä kostoon ja pestä miehen valkoiset paidat punaisen pyykin kanssa tai tehdä ruoat vain muille eikä miehille, jos ei herra ymmärrä miellyttää vaimoa :D Voi tavaton, eikö teillä parisuhteet ole muuta kuin peliä, jossa jokainen miettii, milloin toinen aikoo lähteä ja täytyy tämän takia turvata oma selusta. Jos se mies lähtikin, voisi kotiäiti mennä töihin, jotain siivoustöitä saanee aina, tai vaikka ensi alkuun ilmoittautua työnhakijaksi tms. Eli ei se elämä ehkä siihen pysähdykään. Vaikka ainahan on niitäkin, jotka eivät näe kuin yhden vaihtoehdon ja jos se ei käy, kaikki loppuu. Mutta ehkei kaikki kotiäidit kuulu tähän ryhmään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mies on edelleen koti-isänä!
Lapset tykkäävät kovasti kun on joku kotona kun tulevat koulusta.
Siksi en kertonut noita työjärjestelyjäni heti aluksi koska eiväthän niitä tiedä suurinosa näistäkään ihmisistä jotka kasvotusten ratkaisuani ihmettelevät, kerho- ja puistotutut jne. Halusin siis rehellisiä mielikuvia äidistä joka on pitkään kotona koska yleensä kun kerron näistä työjärjestelyistä yms. niin kummastelut ja arvostelut muuttuvat kehuiksi.
MIES maksaa ne verot, ei se kotona lojuva.
No näinhän mä sanoinkin, että mies maksaa veroja mun puolestani. Ihan suosiolla.
Kun Suomessa kaikkia verotetaan yksilöinä niin olisi siis parempi että me molemmat tienaisimme ja maksaisimme omat veromme, kuin se että mies tienaisi niin paljon että hänen veronsa kattaisivat meidän molempien vero-osuuden.
Koska fakta on se, että minun kotiäitinä oleminen mahdollistaa miehen nykyisen työn ja palkan. Muuten tää paletti ei toimisi.
- on hienoa, että olet onnellinen ja tyytyväinen
- jos jaksat touhuta lapsen kanssa, on hänkin varmasti onnellinen ja tyytyväinen
- pidän sinua hiljaa mielessäni ehkä vähän yksinkertaisempana kuin itseäni, jolla on pitkä koulutus, alaisia ja vaativa työtehtävä kovalla palkalla
- yhteiskunta ei toimisi, jos kaikki jäisivät kotiin, verojen maksu edes ajoittain on velvollisuus
- haluaako mies todella kotivaimon? Oma kollegani valittaa välillä, kun vaimo on yhä kotona, vaikka nuorimmainen jo aloittanut koulun, mutta kun kotona tulee vain riitaa jos hän vihjailee työnteosta
- pääasia on kuitenkin, että olet ns. kunnon ihminen, joka kasvattaa lastaan hyvin. Se on hienoa.
emansipaation nimissä naiset sorvin ääreen ja sitten kiukkuisina hakemaan kiljuvat kakrut tarhasta! ;)
Vakavasti: Ap kuulostaa elämäänsä tyytyväiseltä onnelliselta naiselta. Hän ei arvostele muiden ratkaisuja vaan on tehnyt omansa. Myös uraäiti voi olla onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä yhtälailla! Mutta se jolla on kova tarve arvostella toisia, se on onneton.
Ja moni äiti on onneton. Kyse on sellaisesta perustyytymättömyydestä, joka seuraa läpi elämän. Kotona vauvan/lasten kanssa on ahdistavaa ja tylsää, ei pysty eikä jaksa olla olemassa lapsia varten, se ei tunnu tuovan "sisältöä elämään". Sitten töissäolokin kiukuttaa ja väsyttää, sekään ei kuitenkaan tunnu hyvältä. Se tuntuu väärältä ja epäreilulta, kun joku toinen voi vaan hoitaa lapsia kotona sillä aikaa kun "minä maksan veroja"... kuulostaako tutulta? mikään ei tunnu hyvältä eikä omalta, mistä sellainen tyhjyys kumpuaa? Lapset ei tuo sisältöä, muttei toisaalta se työkään, missä mättää? Kiukuttaa ja vielä enemmän kiukuttaa se, että toiset tuntuvat olevan onnellisempia, naapuri tuntuu pääsevän helpommalla ja se entinen koulukaverikin on naimisissa paremmman miehen kanssa.
ps. On naurettavaa väittää, että ap olisi jotenkin alisteinen miehelleen. Tasa-arvossa ja toisen ihmisen kunnioittamisessa ei ole kyse siitä, että molemmat tekisivät täsmälleen samoja asioita. En usko että ap:n tarvitsee ottaa vastaan mitään nyrkiniskuja, ehkä hän vastaanottaa kiitosta ja arvostusta, kun mies pääsee tulemaan valmiiseen ruokapöytään ja vastassa on tyytyväinen nainen ja hyvinhoidettu lapsi? oma taloudellinen asema on tietysti järkevää turvata, mutta avioliitossa ilman avioehtoa se on aika hyvässä hanskassa...
jos ihan oikeasti voisi valita, me muutettais varmaan jonnekin mummon mökkiin, suht alkeellisiin oloihin, omavaraistalouteen. Siis niin, että ihan normaalielämän pyörittäminen kävis työstä. Kasvatettais ite juurekset, possu jne.. mutta pikkulapsiperheelle nykyään aika utopistinen haave. Parasta siinä olis vaan, että saatais olla koko perheellä kotona ja elää sellaista verkkaista elämää.
Äiti oli kotiäitinä 30v ja ite olen halunnut nähdä muutakin. Olen siis käyny töissä, lasten välissä, mies on pitäny vanhempainvapaata ja isäkuukaudet kaikilta lapsilta ja ite oon ollu silloin töissä.
Mutta mun mielestä vertailu ja selittely on jotenkin joutavaa, kun ihmiset on yksilöitä ja ihmisten lähtökohdatkin on erilaisia. Arvomaailmat on erilaisia. Mun mielestä se perhe, joka haluaa laittaa lasten harrastuksiin 400€/kk ei ole sen parempi kuin perhe, jossa lasten harrastukset ei maksa mitään. On vaan erilaisia perheitä, erilaisia tarpeita, erilaisia arvomaailmoita...
Ainoa, mitä ihmettelen, on se, miten ihmiset uskaltaa jättää omalla valinnallaan tulevaisuutensa yhden lapsen varaan.. Mikään ei ole riipaisevampaa kuin yksinäinen vanhus laitoksessa tai hauta, jolle kukaan ei ole sytyttänyt kynttilää tai tuonut kukkaa... Tai se ihminen, jonka ainoat ihmiskontaktit on lähikaupan kassa, bussikuski, terveydenhoitaja... naapuri ehkä nyökkää ohi kiirehtiessään..
Niin, jokaisella on elämänsä ja ite kukanenkin päättää kuinka sen käyttää. Lopulta ihmisarvo ei riipu siitä, hoitaako lapsensa itse vai käykö töissä..
Se, mikä tuntui aloituksessa vähän ilkeälle, oli sellainen pikkuisen alentuva sävy niitä kohtaan, jotka syystä tai toisesta ovat valinneet työuran sen sijaan, että ovat kotona lapsen/lasten kanssa. Kyllä myös työuran valinneet vanhemmat ovat ansainneet arvostusta.
niin olo paranisi heti.
t. veronmaksaja