Lue keskustelun säännöt.
Olen hoitanut lastani kotona kohta kuusi vuotta, siis yhtä lasta.
16.01.2012 |
Tämä aina jaksaa ihmetyttää ihmisiä joten kysytään nyt av:n mieleipidettäkin, mikä tässä on niin kamalaa ja outoa. Meillä on yksi lapsi, keväällä kuusi vuotta täyttävä tyttö, olen hoitanut häntä aina kotona enkä ole tehnyt töitä siinä ohessa. Meillä on oikein mukavaa, joka päivä käydään puistoissa tai pulkkamäessä, joka viikko kerhossa ja kirjastossa, usein myös kahviloissa ja lounaalla ulkona, joka päivä kokataan yhdessä ruokaa ennen kuin mies tulee töistä. Meillä on ihan hurjan hauskaa ja tytöllä myös monta kivaa kaveria.
Ensi syksynä tyttö menee eskariin ja minä jään edelleen kotiin ainakin pariksi, kolmeksi vuodeksi.
Mikä tässä on niin outoa? Onko jotenkin perustellunpaa olla kolmen kanssa kotona kuin yhden?
Tyttäreni ei ole mikään äidin helmoissa pyörivä arkajalka vaan ihan reipas neiti.
Kommentit (112)
Tämä aina jaksaa ihmetyttää ihmisiä joten kysytään nyt av:n mieleipidettäkin, mikä tässä on niin kamalaa ja outoa. Meillä on yksi lapsi, keväällä kuusi vuotta täyttävä tyttö, olen hoitanut häntä aina kotona enkä ole tehnyt töitä siinä ohessa. Meillä on oikein mukavaa, joka päivä käydään puistoissa tai pulkkamäessä, joka viikko kerhossa ja kirjastossa, usein myös kahviloissa ja lounaalla ulkona, joka päivä kokataan yhdessä ruokaa ennen kuin mies tulee töistä. Meillä on ihan hurjan hauskaa ja tytöllä myös monta kivaa kaveria.
Ensi syksynä tyttö menee eskariin ja minä jään edelleen kotiin ainakin pariksi, kolmeksi vuodeksi.
Mikä tässä on niin outoa? Onko jotenkin perustellunpaa olla kolmen kanssa kotona kuin yhden?
Tyttäreni ei ole mikään äidin helmoissa pyörivä arkajalka vaan ihan reipas neiti.
Hyvä jos olet valintaasi tyytyväinen. Lapsesi on varmasti onnellinen ja tyytyväinen, kunhan et ole häneen ripustautuva ja lapsesi kautta elävä ihminen.
VÄhän tuntuu myös työtävieroksuvalta tuollainen meininki, mutta mitäs se oikeastaan muille kuuluukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että voit halutessasi olla kotona. Minäkin olen kotona VAIN yhden lapsen kanssa, ja se on parasta maailmassa!
Miten saat aikasi kulumaan? Miksi lapsia on vain yksi, jos kerrat haluat olla kotirouva?
ilman töitä kuin kodin ja perheen. Olen itse ollut puolipäiväisenä vuosia ja olen kyllä keksinyt monia juttuja ja aika on kulunut hienosti.
Pieni on ihmisten elämä jos ainoa sisältö on työ. Miten te selviätte eläkkeellä jos ette keksi muuta. Itseohjautuvuutta hyvät naiset.
Outoa tuossa on se, että yleensä aikuiset ihmiset kaipaavat muuta sisältöä elämäänsä, kuin vain kodin ja perheen. Henkinen kehitys on tärkeää.
Yleensä se tarjoaa myös työyhteisön, virkistys- ja harrastustoimintaa, työterveyshuollon, koulutusmahdollisuuksia jne.
Eli jos ei ole missään töissä mitenkään, on kyllä aika hemmetin ulkopuolella kaikesta.
Itse en jaksaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainakin on tosi hienoa, että olet jäänyt kotiin. Itsekin niin tekisin jos vain olisi mahdollisuus :(
olen 4 lapsen äiti.Vanhin juuri lentänyt pesästä.
Ja minä olen tehnyt vain välillä töitä,pätkätöitä.
Muutoin tässä kotiäitinä.
Ei mitään ongelmia:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olisin voinut tehdä noin. Minulla ja useimmilla ei ole taloudellista mahdollisuutta tuohon Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta etkö kaipaa aikuiskontakteja, älyllsiä haasteita, itsellisyyttä jonka työ tuo tullessaan?
Millä täytät päiväsi kun tyttö on eskarissa ja koulussa?
Toivottavasti tosiaan olet pitänyt eläkkeestäsi huolta. Mistä muuten saat omaa rahaa - joudutko pyytämään mieheltä?
tarhantätiksi tai perhepäivähoitajaksi tai kaupankassaksi tai kokiksi tai siivoojaksi tai taksikuskiskiksi..olisin paljon henkisesti kasvaneempi kuin kotiäitinä? Teen noita kaikkia kotiäitinä..mutta jos saisin siitä palkkaa olisin hyväksytympi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
selvitä työyhteisössä ja -elämässä ja maksaisit veroja, et vain kuluttaisi. Ja tienaisit itse eläkkeesi.
en kulje työpaikan harraste-ja virkitystouhuissa ja en käytä työterveyshuoltoa vaan yksityistä.
Eikö naiset tosiaan osaa etsiä itselleen harrastuksiakaan ellei se tule työpaikan kautta :O
Yleensä se tarjoaa myös työyhteisön, virkistys- ja harrastustoimintaa, työterveyshuollon, koulutusmahdollisuuksia jne.
Eli jos ei ole missään töissä mitenkään, on kyllä aika hemmetin ulkopuolella kaikesta.
Itse en jaksaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja miksi selvitä työelämässä kun ei ole siihen tarvetta? Ja kenen rahoja kulutan kun en saa mitään tukia?
Tuloni tulevat pääoman kautta, joten en näe mitään mieltä kulkea töissä kun elämässä on niin paljon muutakin tekemistä.
Ihmeellisen kapea ja suppea maailma monilla naisilla täällä.
selvitä työyhteisössä ja -elämässä ja maksaisit veroja, et vain kuluttaisi. Ja tienaisit itse eläkkeesi.
et tajua mistä puhun.
Ja työpaikkoja on monenkokoisia. Itse olen ollut paljonkin työnantajien järjestämässä harrastustoiminnassa: Kielikerhoissa ja liikunnassa.
Ne ovat ilmaisia ja laadukkaampia kuin mitä täällä on esimerkiksi työväenopistoissa tarjolla.
Noissa kerhoissa on yleensä ollut väki aina muilta osastoilta ja yksiköistä, ei siis yhtään varsinaista työkaveriani koskaan missään.
Meinaatko tehdä itsarin 65-vuotiaana?
Työelämässä selviämätön on yleensä pain in the ass, koska sosiaaliset taidot on jääneet hiomatta.
Kulutat ihan koko ajan yhteiskunnan varoja. Ei neuvola tai leikkipuistot, kirjastot, esikoulut, koulut, terveyspalvelut, pulkkamäet, uimahallit pyöri ilman verorahoja.
Kotona olo näemmä oikeasti tyhmentää...
Ja ongelmia ei tullut mitään, koska en ole sitonut elämääni työpaikkaan. Harrastetoimintani on ihan muualla, samoin kiinteä ystäväpiiri.
Olen edelleen sitä mieltä, että on aika uusavuttomuutta jos seisoo vain tumput suorana jos työnantaja ei tuo harrastuksia ja virikkeitä ja ihmissuhteita eteesi. Minulla on elämääni todella pitkään vaikuttanut harrastus, minkä ympäriltä tunnen kymmeniä ihmisiä ympäri Suomea ja pidämme tiiviisti yhteyttä toisiimme. En ole tarvinnut siihen työpaikkaa, että keksin itselleni tekemistä.
et tajua mistä puhun.
Ja työpaikkoja on monenkokoisia. Itse olen ollut paljonkin työnantajien järjestämässä harrastustoiminnassa: Kielikerhoissa ja liikunnassa.
Ne ovat ilmaisia ja laadukkaampia kuin mitä täällä on esimerkiksi työväenopistoissa tarjolla.
Noissa kerhoissa on yleensä ollut väki aina muilta osastoilta ja yksiköistä, ei siis yhtään varsinaista työkaveriani koskaan missään.
selvitä työyhteisössä ja -elämässä ja maksaisit veroja, et vain kuluttaisi. Ja tienaisit itse eläkkeesi.
jos kerron, että olen osoittanut kykyni selvitä työyhteisössä ja -elämässä...onhan minulla ollut elämää ennen lapsia. Minä maksan itselleni eläkettä. Jos tosissaan olet huolissaan siitä miten sitten mummona pärjään. Kulutan mikä tietysti on yhteiskunnalle vaan hyväsi, mutta siihenkin minulla on varaa. Olen mieheni varoilla elävä. Mieheni maksaa minulle siitä, että hoidan lapsiamme kotona. Olisihan se tyhmää maksaa vieraalle, kun äitinä pystyn siihen itsekin.
Ja jotkut nyt eivät vain tarvitse sitä eläkettä.
Mutta ymmärrän jos on ollut aina pakko kulkea rahan takia töissä, että saan asunnon maksettua yms. ei ymmärrä toisenlaisia tilanteita.
Meinaatko tehdä itsarin 65-vuotiaana?
Työelämässä selviämätön on yleensä pain in the ass, koska sosiaaliset taidot on jääneet hiomatta.
Kulutat ihan koko ajan yhteiskunnan varoja. Ei neuvola tai leikkipuistot, kirjastot, esikoulut, koulut, terveyspalvelut, pulkkamäet, uimahallit pyöri ilman verorahoja.
Kotona olo näemmä oikeasti tyhmentää...
vuorotellen oltu miehen kanssa kotona ja töissä. Mutta en silti jaksa ymmärtää, että joku jaksaa olla yhden lapsen kanssa 6 vuotta.
En paheksu, mutta omalle kohdalle ei sopisi. Ja en ole silti mikään uraäiti, osa-aikatyötä teen lasteni takia.