Lue keskustelun säännöt.
Olen hoitanut lastani kotona kohta kuusi vuotta, siis yhtä lasta.
16.01.2012 |
Tämä aina jaksaa ihmetyttää ihmisiä joten kysytään nyt av:n mieleipidettäkin, mikä tässä on niin kamalaa ja outoa. Meillä on yksi lapsi, keväällä kuusi vuotta täyttävä tyttö, olen hoitanut häntä aina kotona enkä ole tehnyt töitä siinä ohessa. Meillä on oikein mukavaa, joka päivä käydään puistoissa tai pulkkamäessä, joka viikko kerhossa ja kirjastossa, usein myös kahviloissa ja lounaalla ulkona, joka päivä kokataan yhdessä ruokaa ennen kuin mies tulee töistä. Meillä on ihan hurjan hauskaa ja tytöllä myös monta kivaa kaveria.
Ensi syksynä tyttö menee eskariin ja minä jään edelleen kotiin ainakin pariksi, kolmeksi vuodeksi.
Mikä tässä on niin outoa? Onko jotenkin perustellunpaa olla kolmen kanssa kotona kuin yhden?
Tyttäreni ei ole mikään äidin helmoissa pyörivä arkajalka vaan ihan reipas neiti.
Kommentit (112)
MIES maksaa ne verot, ei se kotona lojuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki on hyvin. Ja kunhan itse ja perheesi olette tyytyväisiä. Varmaan onnistumisen mahdollisuudet ovat hyvät.
Toisenlaisiakin esimerkkejä on, ystävättäreni on ainut lapsi, äitinsä jäi lopullisesti pois työelämästä n. 40 -vuotiaana ja nyt tyttären rooli on hyppiä vanhenevan äitinsä pillin mukaan. Ilmeisesti äidin marttyyrirooli ja ikään vetoaminen toimii niin hyvin, että tytär tekee kaiken niin kuin äitinsä haluaa.... Ja äidillähän on aikaa suunnitella kaikenlaista ohjelmaa, matkoja ym. tyttären puolesta...
Itse omalta kohdaltani voin sanoa, että olisin tyytyväinen kotona varmaan n. vuoden, ehkä kaksi. Saisin luettua ne kaikki kirjat mitkä ovat rästissä ja antaa muutenkin aikaa itselle.
Meille on tilanne se, että aikaa lapsille (koululainen ja 5 v) on aika paljon, vaikka olemmekin molemmat töissä. Mieheni tulee töistä klo 15 jälkeen ja hoitaa lapsia + kotia kunnes minä tulen töistä n. 16.30. Kotihommia ei minulla liikaa ole, koska meillä on tasa-arvoinen parisuhde ja mieheni hoitaa oman osuutensa. Eli arki-iltaisinkin on aikaa tehdä asioita, harrastaa jne. Viikonloput ja lomat vietämme yhdessä perheenä.
Minä nautin työelämästä olemisessa enkä katkeroidu ollenkaan :) (en myöskään ole alipalkattu). Olen tyytyväinen, että osallistun verovaroillani yhteiskunnan yllä pitämiseen ja kerään itselleni eläkettä.
Meidän suvussa on paljon uraihmisiä (esim. tieteen alalla moninaisia saavutuksia) ja pidämme tärkeänä näyttää lapsille esimerkkiä mihin hyvällä koulutuksella ja ahkeralla työllä pääsee. En halua näyttää lapsille esimerkkiä, että isä tienaa ja äiti on kotona, varsinkaan kun lapseni ovat tyttöjä.
millainen hän oikeasti on. Ja mikä on roolia.
Luepa tutkimus expatien vaimojen osasta. Masennusta ja juurettomuutta ja katkeruutta.
Voisi avata silmiä sinultakin!
Tunnen kymmeniä expateja. Mieheni on kv. yrityksessä töissä ja lapsemme koulussa, jossa on expatien lapsia.
Etsi se entisen expat-vaimon tekemä tutkimus, äläkä jauha paskaa.
jos ei kulje töissä.
Minä olen ollut vuorotteluvapaalla 9 kuukautta ja ei tullut ongelmaa. Ihana kun sai käydä salilla ja lenkillä ajan kanssa. Sai lukea rauhassa. Oli aikaa ystäväpalvelun kautta eräälle vanhukselle.
Aivan mielettömän ihania kuukausia. Lapset olivat jo koululaisia, joten ei tarvinnut heitäkään päivisin hoitaa. Aika kului kyllä todella hyvin. Siivous ja kodinhoito kyllä vähän jäi kun ei ollut aikaa. Oli niin paljon muuta mielekkäämpää tekemistä. Olisin ollut kauemminkin jos olisi ollut rahaa.
Jos voitan lotosta, jätän heti työnteon. Tekemistä riittää.
mutta monet, myös minä, eivät varmaan voi ymmärtää miten olet tyytyväinen tuohon elämään. Mutta sehän on meidän ongelmamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ei kulje töissä.
Minä olen ollut vuorotteluvapaalla 9 kuukautta ja ei tullut ongelmaa. Ihana kun sai käydä salilla ja lenkillä ajan kanssa. Sai lukea rauhassa. Oli aikaa ystäväpalvelun kautta eräälle vanhukselle.Aivan mielettömän ihania kuukausia. Lapset olivat jo koululaisia, joten ei tarvinnut heitäkään päivisin hoitaa. Aika kului kyllä todella hyvin. Siivous ja kodinhoito kyllä vähän jäi kun ei ollut aikaa. Oli niin paljon muuta mielekkäämpää tekemistä. Olisin ollut kauemminkin jos olisi ollut rahaa.
Jos voitan lotosta, jätän heti työnteon. Tekemistä riittää.
mutta monet, myös minä, eivät varmaan voi ymmärtää miten olet tyytyväinen tuohon elämään. Mutta sehän on meidän ongelmamme.
Anoppini "hoiti" kotona noin 30 vuotta lapsiaan ja se oli hänen elämänsä sisältö :( Omaa elämää ei käytännössä ollut, ei ystävyyssuhteita, ei tietoa siitä, miten maailman toimii. Täysin vieraantunut aikuisten ihmisten asioista. Ja lisäksi yritti/yrittää kontrolloida lastensa elämää.
No, nyt sitten lastenlasten kanssa uusi kierros.
Itselleni on selvää, että en tuota ainakaan halua. Mitä järkeä on opiskellla yliopistotutkinto, jos sitten jää kotiin vain? Yhteiskunta on tuonkin tutkinnon maksanut.
Mitä jos puoliso kuolee/jättää? Toivottavasti on eläkkeet maksettu.
Itselleni ei riittäisi älylliseksi ja sosiaaliseksi haasteeksi vain kotona olo. Olen hoitanut lapsia kotona useamman vuoden. Harrastukseni ovat muualla kuin työn kautta, toimin yhdistyksissa ja muussa vapaaehtoistoiminnassa. Silti oma työni on minulle tärkeä oma juttu. Se asia, jonka osaan ja jonka kautta voin kehittää itseäni. Myös lapsille on hyvä nähdä, että vanhemmilla on molemmilla joku muukin tärkeä merkitys kuin vain lastenhoitajana toimiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa sille vaan ei saa hyväksyntää. Jos perheen varallisuus riittää, on mielestäni hyvä, että toinen vanhemmista on pitempäänkin kotona tai tekee esim. vain pari tuntia päivässä töitä (mikä kyllä Suomessa on harvinaista..).
Hienoa, että olet jaksanut ja pystynyt jäämään kotiin. Lopettakaa suomalaiset tuo puhe kotona lojujasta. Monissa muissa maissa (joissa perhearvot ovat tärkeämpiä) teitä ei ymmärretä.
terv. keskemmältä Eurooppaa
asioita voi katsella monelta kantilta, ja lienee inhimillistä, että se kantti koetaan ainoaksi ja oikeaksi, joka on itselle helpoin. Olen itse kotiäiti ja kirjoitinkin jo joillain numeroilla, mutta en silti koe eläväni millään omalla, eristetyllä planeetalla. Kun on isompien lasten kotiäiti, jää omaa aikaa, ja sen voi käyttää ihan sivistävästikin. En ymmärrä, miten joku työ liukuhihnalla noin esimerkiksi auttaa "ymmärtämään, miten maailma toimii". Esimerkiksi uutisia voinevat seurata sekä koti- että työäidit.
Suomessa on nöyryyttävää, jos ei ansaitse omaa rahaa, kun taas ulkomaalaiset voivat kokea nämä Suomi-naiset alistetuiksi, koska näiden on pakko käydä ansiotöissä ja sen lisäksi hoitaa pitkälti kodinhoitoakin. Asenne ratkaisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näiden parin ketjun perusteella olevan, että mies jättää.
Aika useasti tulee kirjoitus, missä hoetaan, että töihin pitää mennä mahdollisimman aikaisin, sillä jos mies jättää niin mitä sitten. Ja haluaako, että olet vain kotona, koska mies ei sellaisesta tykkää vaan vaihtaa sut nuorempaan.
Naiselle ei ole tärkeää elää omannäköistä elämää vaan pelätään koko ajan, että mies jättää. Se varhainen töihinmenoko estää sen miehen jättämisen?
Vai onko kaikille naisille edes maailman tärkein asia se, että mies ei jätä. Jos osa onkin hoidellut asiansa niin, että pärjää yksinkin ja tärkeintä ei ole elämässä saada pidettyä miestä kiinni. Mies onkin heidän kanssaan vapaaehtoisesti.
jos on työpaikka odottamassa ja ammatti, koulutus ja työkokemusta. Silloin pärjää ilman.
Ne jotka jäävät ilman näitä, ovat tismalleen sen miehensä armoilla.
Olen järkyttynyt, miten typeriä naiset edelleen ovat! Yksi vääntää viisi lasta masennuspotilaalle, toinen painuu yliopistotutkinnon kanssa ulkomaille silittämään miehensä paitoja ja kuuraamaan vessoja! Siis haloo. Elämmekö 2000-lukua vai 1800-lukua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näiden parin ketjun perusteella olevan, että mies jättää.
Aika useasti tulee kirjoitus, missä hoetaan, että töihin pitää mennä mahdollisimman aikaisin, sillä jos mies jättää niin mitä sitten. Ja haluaako, että olet vain kotona, koska mies ei sellaisesta tykkää vaan vaihtaa sut nuorempaan.
Naiselle ei ole tärkeää elää omannäköistä elämää vaan pelätään koko ajan, että mies jättää. Se varhainen töihinmenoko estää sen miehen jättämisen?
Vai onko kaikille naisille edes maailman tärkein asia se, että mies ei jätä. Jos osa onkin hoidellut asiansa niin, että pärjää yksinkin ja tärkeintä ei ole elämässä saada pidettyä miestä kiinni. Mies onkin heidän kanssaan vapaaehtoisesti.
Nauratti oikein, niin osuvasti kirjoitit! Luulisin, että parisuhteessakin voi miehen tehdä onnelliseksi jotenkin muutenkin kuin käymällä töissä :D Itse koen parisuhteen tärkeäksi, enkä usko, että suhdettamme parantaisi, jos paljon töitä tekevän mieheni lisäksi minäkin vastentahtoisesti paahtaisin töissä. Jos naama rutussa yrittäisin vääntää elämääni "kuten muutkin" tavoitteena kärsimys, voisi avioero seurata nopeastikin. Mutta ehkä kaikille ei kotiäitiys sovi, se on ihan ok. Jos itku kurkussa odottaa miestä kotiovella, sysää lapsen tämän syliin, kirkuu "pidä sä toi, mä meen nyt!", on aika keksiä elämäänsä muuta :)
Luulen, että jonkinlainen "itsensä toteuttaminen" ja omannäköisensä elämän eläminen on tärkeää, ja joillekin se tarkoittaa juuri kotiäitiyttä. Silloin on huvittavaa, että heitä sysitään työelämään, jotta hekin voisivat itseään toteuttaa...
Sen paremmin kotiäitiys kuin työäitiyskään ei minusta liity "miehen miellyttämiseen". Ihmissuhteitaan voi hoitaa kunnolla ihan itse kukin, tavoitteena aito vuorovaikutus eikä mikään superlaskelmoitu miellyttäminen.
koska se mies maksaa sen, eikä siellä kotona voi olla, jos ei ole sitä miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suomalainen lapsi pitää mahdollisimman nopeaa saada kotoa pois itsenäistymään, ettei vain tule sellaista vahinkoa, että äiti kiintyy lapseensa liikaa. Tai lapsi äitiinä.
Kamalaa elämää jos lapsi on kiintynyt äitiin ja mieskään ei jätä.
näiden parin ketjun perusteella olevan, että mies jättää.
Aika useasti tulee kirjoitus, missä hoetaan, että töihin pitää mennä mahdollisimman aikaisin, sillä jos mies jättää niin mitä sitten. Ja haluaako, että olet vain kotona, koska mies ei sellaisesta tykkää vaan vaihtaa sut nuorempaan.
Naiselle ei ole tärkeää elää omannäköistä elämää vaan pelätään koko ajan, että mies jättää. Se varhainen töihinmenoko estää sen miehen jättämisen?
Vai onko kaikille naisille edes maailman tärkein asia se, että mies ei jätä. Jos osa onkin hoidellut asiansa niin, että pärjää yksinkin ja tärkeintä ei ole elämässä saada pidettyä miestä kiinni. Mies onkin heidän kanssaan vapaaehtoisesti.
koska se mies maksaa sen, eikä siellä kotona voi olla, jos ei ole sitä miestä.
yliopistotutkinnon omaava kotiäiti ulkomailla. Nyt olen koulutustani vastaavassa työssä täällä nykyisessä asuinmaassamme.
Mutta en minä itseäni miksikään siivoojaksi koskaan tuntenut. Meillä kävi silloin ja käy yhä siivooja ja mies teki/tekee viikonloppuisin ihan yhtälailla kotihommia kuin minäkin. Paitojakaan en silittänyt, koska siivooja otti aina pyykkikorin puhtaita vaatteita silitettäväksi ja toi taas seuraavalla kerralla. Maksua vastaan tietenkin, mutta emme me silti mitään erityisen rikkaita ole. Kyse on valinnoista, emmekä olisi voineet kuvitella, että lapset olisivat kokopäivähoidossa tms. (mikä täällä ei olisi ollut niin mahdollistakaan).
Tärkeää minulle on ollut pitää itseään jollain lailla kiinni oman tieteen kehityksessä (jatkokoulutukset, luennot jne). Mutta vielä tärkeämpää on ollut elää ja kokea omien lasten kehitys!
Samaa pohjasakkaa silti, muiden elättejä.
Mikä panee ihmisen noin kiihtymään jostain muutaman rivin postauksesta jollekin nettifoorumille?
Käytät kyllä aika kiihkeitä sanoja, kuten kuinka typeriä naiset ovat yms.
Itse en ole kyllä koskaan jaksanut miettiä muiden ihmisten ratkaisuja noin negatiivisessa valossa. Yleensä ajattelen toisista ihmisistä niin, että jokainen elää omaa elämää ja omannäköistä ja tekee omat ratkaisut itse.
Samoin luotan työkavereihini ja en kyttää heidän tekemisiään. Minulle tulee sinusta mieleen pari työkaveriani. Heille pitää koko ajan perustella, miksi teemme näin tai noin, koska he ovat koko ajan vaahtoamassa ja epäilemässä, että muut eivät osaa elää elämää niin hyvin kuin hän...hups...siis tarkoitin tehdä töitä kuin hän.
Pieni vinkki sinulle. Se oma miehesi voisi olla jättämättä sinut paremmin jos miettisit enemmän omaa elämääsi, etkä niin kiihkeästi vaahtoaisi toisten elämistä. Ajattele, nytkin sinulla on mennyt koko päivä täällä yrittäen takoa järkeä päähän näille, jotka elää eri tavoin kuin sinä. Mitä sinä sillä saavutat muuta kuin itsellesi korkeamman verenpaineen.
Usko tai älä, mutta vaikka kuinka vaahtoaisit täällä, ihmiset ei tule tottelemaan sinua ja elämään niin kuin sinä haluat. Ja mikä kauheinta. He saattavat jopa elää elämänsä onnellisempina kuin sinä.
Niin ja saattaa jopa olla sellainen tuuri, että se mies ei jätäkään heitä, vaikka niin kiihkeästi sitä tunnut toivovan heille.
jos on työpaikka odottamassa ja ammatti, koulutus ja työkokemusta. Silloin pärjää ilman.
Ne jotka jäävät ilman näitä, ovat tismalleen sen miehensä armoilla.
Olen järkyttynyt, miten typeriä naiset edelleen ovat! Yksi vääntää viisi lasta masennuspotilaalle, toinen painuu yliopistotutkinnon kanssa ulkomaille silittämään miehensä paitoja ja kuuraamaan vessoja! Siis haloo. Elämmekö 2000-lukua vai 1800-lukua?
Kerro huolesi, me voimme varmaan auttaa sinua parempaan elämään ja paremmalle tuulelle.
Samaa pohjasakkaa silti, muiden elättejä.
No nimenomaan kattaa, perheesi on todella moninkertainen nettomaksaja.