Lue keskustelun säännöt.
Millainen on yksikertainen ihminen, merkkejä?
16.01.2012 |
Ja ennenkuin sanotte, että sellainen, joka kirjoittaa av-palstalle:
mitkä piirteet, sanat tm saavat sinut ajattelemaan jostakin ihmisestä, että hän on jollainlailla yksinkertainen.
Minulle sellaisia ovat mm. meikäläinen-sanan käyttö itsestä puhuttaessa sekä kirosanojen käyttö.
Kommentit (53)
Muuten minusta lähinnä se, että ei ymmärrä vitseja tai "heittoja". Ei ymmärrä/osaa yhdistää selkeitä syy-seuraus suhteita. Ei siis ymmärrä, mikä asia riippuu mistäkin tai mikä on seurasta mistäkin ja mistä taas ei. Ei ymmärrä ironiaa. Ei ymmärrä, missä tilanteessa on sopivaa puhua mistäkin asiasta. Jaarittelee liikaa yksityisasioitaan tai puhuu "liian" avoimesti yksityisasioistaan tilanteessa, jossa se ei ole sopivaa.
Yksinkertaisuus on sellaista hitautta ajattelussa ja oivaltamisessa, logiikan puutetta, ja näkyy se huumorintajussakin.
Ujoudesta tms johtuva hitaus tai arkuus osallistua yleensä erottuu siitä, että esimerkiksi vitsin yhteydessä reaktio (vaikka hymy tai muu pilkahdus ilmeessä) on "oikea" ja tulee spontaanisti, yksinkertainen hakee yleensä ensin katsellaan varmistusta muilta, onko oikea aika nauraa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelu on n. 7-vuotiaan tasolla. Yleissivistys olematon. Ei ymmärrä huumoria, ottaa kaiken kirjaimellisesti.
Lähinnä se että normaalissa keskustelussa joka ei ole erityisen syvällistä tai vaadi tietoa ei pysy oikein perässä, on minulle merkki siitä. Oma äitini on näitä, ja pelottavan paljon niitä on omassa suvussani muutenkin. Yksinkertaisuus ilmenee esim. seuraavanlaisilla tavoilla:
- voi lukea lehteä lehden selkämys minuun päin ja käskeä katsomaan kuvaa, kysyä mitä mieltä kun ei ymmärrä etten näe sitä kuvaa jos ei lehteä käännetä minuun päin
- joutuu usein selittämään tarkemmin hänelle normaalipuhetta että menee perille mitä oikeastaan sanottiin
- henkilöstä riippuen hermostuu tai alkaa itkeä kun ei (taas) osaa jotain ihan yksinkertaista asiaa
Oli muuten raskasta olla yksinkertaisen äidin lapsi. 4-vuotiaana muistan kokeneeni hetken jolloin äiti oli taas avuton ja paniikissa jonkun jutun kanssa, ja minä tajusin että minä olen älykkäämpi, minä osaan, joten minä autan äitiä. Samalla valitettavasti meni kaikki kunnioitus häntä kohtaan ja tuli vedätettyä äitiä lapsena aika paljonkin. Nykyisin kyllä kunnioitan häntä enkä pidä älyä ihmisen tärkeimpänä ominaisuutena mutta lapsena ja nuorena oli toisin.
... on minusta leimata ihminen suoraan yksinkertaiseksi kiroilun tai tiettyjen sanojen käytön vuoksi.
Skarpein tyyppi jonka tunnen kiroilee kuin merimies - ja käyttää armotta hyväkseen sitä että hänet saatetaan tästä syystä aliarvioida.
Kiroilussakin on laatueronsa: se että korvaa sanavarastosta puuttuvat sanat kirosanoilla on eri asia kuin nasevan ärräpään käyttö oikeassa kohtaa tietynlaista puhetyyliä.
on selvästi aina vain yksi asia ajatuksissaan kerrallaan ja se on pakko saada sanottua ulos, oli tilanne mikä hyvänsä. Ei pysty työpaikalla tekemään töitään tai jutustelemaan kahvipöydässä niitä näitä vaan se oman elämän juttu on pakko selittää kaikille. Ei ymmärrä, että esim. pomoa ei välttämättä kiinnosta yksityiselämän ihan kaikki koukerot. Ja en tarkoita mitään suurta ja ihmeellistä vaan vaikka sitä, että lapsella oli aamulla ripuli tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 07:25"]
[quote author="Vierailija" time="16.01.2012 klo 11:52"]
Muuten minusta lähinnä se, että ei ymmärrä vitseja tai "heittoja". Ei ymmärrä/osaa yhdistää selkeitä syy-seuraus suhteita. Ei siis ymmärrä, mikä asia riippuu mistäkin tai mikä on seurasta mistäkin ja mistä taas ei. Ei ymmärrä ironiaa. Ei ymmärrä, missä tilanteessa on sopivaa puhua mistäkin asiasta. Jaarittelee liikaa yksityisasioitaan tai puhuu "liian" avoimesti yksityisasioistaan tilanteessa, jossa se ei ole sopivaa.
Tuo pätee aika pitkälle, mutta meill ätöissä on yksi tohtori, joka ei todellakaan ymmärrä milloin puhutaan tosissaan ja milloin heitetään läppää..
Autisti. Siis se doc.
Ei välttämättä. Minussa on sama vika enkä ole autistinen enkä asperger. Satun vaan olemaan ainoa lapsi ja kasvoin ympäristössä, jossa oli enimmäkseen aikuisia. Ja niistä aikuisista osa ei ymmärtänyt läppää.
Sellainen joka on pohjattoman utelias toisten ihmisten asioista.
Kun porukalla vitsaillaan jostain spontaanisti niin kuuntelee muita tyhjin katsein kuin miettien, mitä sanomista keksisi ja sitten kun joku on heittänyt jonkin huipentavan läpän ja asia on käsitelty, niin aloittaa jonkin ihan irrallisen anekdootin, joka hiukan sivuaa aihetta.
Toistelee jo vanhaksi menneitä muotisanoja joka välissä tyyliin liekeissä sitä ja liekeissä tätä.
Kirjoittaa sivistyssanat väärin mutta silti käyttää sellaisia somessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perussuomalainen, lähiössä asuva juntti joka ei halua nähdä tosiasioita. Kieltää tosiasiat ja öyhöttää vedoten suomalaisten oikeuksiin/suomalaisuuteen/isänmaahan.
Uskoo epämääräisiin vaihtoehtohoitoihin (kristallit, yksisarviset, jne.)
Uskoo horoskooppeihin
Uskoo kaikenmaailman jumaliin/henkiolentoihin
Lukee 7-päivää lehteä
Seuraa aktiivisesti "somevaikuttajia"
Katsoo Temptation Islandia, Love islandia ja muuta vastaavaa kuraa
Kuuntelee samaa vanhaa musiikkia (esim. pelkästään kasariheviä, Beatlesia, Elvistä, jne.)
On kännissä joka viikonloppu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kun seuraa keskusteluja mm. ympäristön tilasta niin tulee yksinkertaisia ihmisiä vastaan oikein urakalla. Hyviä esimerkkejä yksinkertaisen ihmisen ajattelutavasta ovat seuraavat: "Ei Suomessa ole muoviroskaongelmaa, koska muualla se on vielä pahempi", "ei ilmasto ole muuttumassa, koska palelin äsken ulkona", "mitä sillä väliä vaikka heitän tämän yhden roskan luontoon". Juuri tällaista ajattelua, jossa ei joko kyetä tai edes haluta nähdä maailmaa sitä omaa nenää pidemmälle vaan kaikki pyörii oman harhaisen maailman ympärillä.
joka uskoo viranomaisiin pyhästi. Tyyliin, että "ne sano ja mä uskoin".