Millainen on yksikertainen ihminen, merkkejä?

Joo juuri tuo sarkasmin tajuamattomuus tuli mullekin ekana mieleen.



Samaten se aina antaa aika vajaan kuvan, jos henkilö alkaa puhua jotain enemmän tai vähemmän yksityisiä asioitaan kuin tutulle, vaikka ei tiedettäisi edes toistemme nimiä ja oltaisiin juuri tavattu. Esim. joskus kun olin kaupassa töissä ekaa päivää niin yksi kassatyttö alkoi siinä jutella mulle ihan kuin tutulleen vaikka ei oltu ennen nähtykään. Mun mielestä taas jos ei olla koskaan tavattu niin vois esim. esitellä itsensä ensin eikä vaan toopena suorittaa sitä sosiaalista kuviota nimeltään "kassatytöt juttelee". Mä esim. tuossa tilanteessa olisin aloittanut vaikka että "sä oot varmaan uus työntekijä..." jne. Eikä tyyliin "siis niinq hirvee kusihätä..." :D



Tosi heikko kirjoitustaito myös kyllä mun silmissä leimaa jonkin verran ihmistä, vaikka yritän olla tekemättä siitä pitkälle meneviä päätelmiä. Eihän se nyt kaikkea kerro, ja harva nyt vaikka netissä täydellistä kielioppia kirjoittaa vaikka osaisikin. Mutta jos ei oo mitään ymmärrystä pilkkujen ja pisteiden käytöstä tai yhdyssanoista ja ehkä vielä kaiken kukkuraksi kirjoittaa capseilla niin...



Sitten sellainen kriitiikittömyys yleisesti. Joku muukin taisi sen jo sanoa. Sinisilmäinen auktoriteettiusko tai toisaalta se, että uskotaan kaikki joku naapurin veljen kaveri on kertonut. Eli lähdekritiikkiä ei ollenkaan.

Sarkasmin ja ironian ymmärtäminen mainitaan useampaan kertaan tässä. Kieltämättä viestinnän monimerkityksellisyyden ymmärtäminen edellyttää jonkinlaista aivotoimintaa.



Mutta ajatellaanpa vaikka aspergerin syhdroomasta kärsiviä. Jotkut heistä suhtautuvat kaikkeen viestintään kovin kirjaimellisesti. Ja koska he ovat joutuneet kokemaan pettymyksiä, jotkut heistä voivat olla myös epäluuloisia. Ja kuitenkin monet heistä ovat jollakin alalla lahjakkaampia kuin me keskimääräiseen ivallisuuteen pystyvät.



Ironian ja sarkasmin tajun pitäminen yksinkertaisuudesta erottavana tekijänä on minusta surullista. Myönnän itsekin käyttäväni noita kahta viestinnän tapaa, mutta myönnän myös niiden olevan usein ilkeyttä ja pahansuopuutta.



Onko siis monien mielestä niin, että yksinkertainen ihminen on sellainen, joka ei ymmärrä itseensä tai muihin kohdistuvaa huonoa käytöstä?

Sarkasmin ja ironian ymmärtäminen mainitaan useampaan kertaan tässä. Kieltämättä viestinnän monimerkityksellisyyden ymmärtäminen edellyttää jonkinlaista aivotoimintaa.

Mutta ajatellaanpa vaikka aspergerin syhdroomasta kärsiviä. Jotkut heistä suhtautuvat kaikkeen viestintään kovin kirjaimellisesti. Ja koska he ovat joutuneet kokemaan pettymyksiä, jotkut heistä voivat olla myös epäluuloisia. Ja kuitenkin monet heistä ovat jollakin alalla lahjakkaampia kuin me keskimääräiseen ivallisuuteen pystyvät.

Ironian ja sarkasmin tajun pitäminen yksinkertaisuudesta erottavana tekijänä on minusta surullista. Myönnän itsekin käyttäväni noita kahta viestinnän tapaa, mutta myönnän myös niiden olevan usein ilkeyttä ja pahansuopuutta.

Onko siis monien mielestä niin, että yksinkertainen ihminen on sellainen, joka ei ymmärrä itseensä tai muihin kohdistuvaa huonoa käytöstä?

Mä ainakin oikeastaan ajattelin enemmän ironiaa kuin sarkasmia, jos sarkasmi mielletään enemmän sellaisena ilkeytenä. Ilkeyttä en kannata ja inhoan yli kaiken sitä, jos joku pitää omaa piikikkyyttään älyn merkkinä.

Ajattelin enemmänkin sellaisia tilanteita, joissa minä nyt vaikkapa sanoisin että "ihana ilma", kun sataa räntää ja kuraa päin naamaa, ja toinen vastaa ihmeissään että "no ei oo ku kauhee!".

t. se hiljattain kirjoittanut, en muista numeroa..

Varsin yksinkertaista...

on minusta leimata ihminen suoraan yksinkertaiseksi kiroilun tai tiettyjen sanojen käytön vuoksi.

Skarpein tyyppi jonka tunnen kiroilee kuin merimies - ja käyttää armotta hyväkseen sitä että hänet saatetaan tästä syystä aliarvioida.

Pitäisihän olla itsestäänselvää, että jonkun sanan kuuluminen sanavarastoon (tai puhetyyli ylipäätään) johtuu usein varsin muista kuin älyllisen kapasiteetin aiheuttamista syistä! Kulttuurieroista, sanotaanko näin. Joku taas on oppinut sanan jo lapsuudessaan ja se on juurtunut puheeseen ilman että sitä edes tiedostaa, joku toinen käyttää muusta syystä.

Älykkyys on myös sitä, että ymmärtää ihmisten voivan olla eri "aaltopituuksilla". Ei kaikkien ihmisten kanssa luista juttu tai ajatusmaailma ei kohtaa, muttei silti välttämättä ole kyse kummankaan tyhmyydestä. Meitä vain on niin erilaisia.

Yksinkertainen ihminen on sellainen, joka ei ymmärrä, että maailma ei ole yhtä kuin hän, ja hän itse ei ole välttämättä synonyymi viisaalle ja älykkäälle ja maailman keskipisteelle. Useimmiten kaikkein tyhmimmät pitävät itseään hyvinkin fiksuina. Tietynlainen nöyryys ja muiden leimaamattomuus on myös älykkään ihmisen merkki. Jokainen ihminen on yksilö, eikä kannata vetää kovin hätäisiä johtopäätöksiä toisista.

Ajattelin enemmänkin sellaisia tilanteita, joissa minä nyt vaikkapa sanoisin että "ihana ilma", kun sataa räntää ja kuraa päin naamaa, ja toinen vastaa ihmeissään että "no ei oo ku kauhee!".

tätä minäkin tarkoitin.

t. joku aiemmin sarkasmista kirjoittaneista

Hyvänä ominaisuutena se tarkoittaa, että ihminen on suora, rehellinen ja luotettava, ettei ole kiero, kaksinaamainen tai tuplapallilla istuva.



Huonona ominaisuutena, "tyhmyytenä", yksinkertaisuudesta kielii mielestäni se, ettei ihminen kiinnostu asioista tai välttelee _aina_ (kaikkihan nyt joskus välttelee) vaikeampia asioita.



Minä muuten varmaan täytän useimmat noista kakkosen kriteereistä, enkä ole erityisen ihastunut ironiaan taisarkasmiin (ymmärrän ne kyllä, ne eivät vain huvita minua ja kuten joku yllä, pideän ilkeyttä ihan vain raukkamaisuutena, en älykkyytenä). Silti minä olen todistetusti ihan älykäs ja fiksu. Luonteeltani hidas ja rauhallinen, mutta työn laatu on sit aina parasta a++ -luokkaa.

Se, ettei osaa puhua sanaakaan englantia (saati että ymmärtäisi!) antaa mielestäni ihmisestä äärettömän yksinkertaisen kuvan ihmisestä, Suomessa kun englantia aletaan opiskelemaan jo ala-asteella. Yhdyssanavirheet.

jos joku ei millään tajua jotain aika perusjuttua vaikka useampikin sityä selittäisi monessa viestissä.



Samoin kappalejaon puuttuminen, ylenpalttinen hymiöiden viljely ja monta huuto- tai kysymysmerkkiä peräkkäin saavat tunteen että kirjoittaja on vähän simppeli.

Enkä edes huomaa sitä itse. Olen oppinut pahan tapani isältäni jo vaippaiässä, enkä (tietenkään) pidä itseäni yksinkertaisena. Toki minä osaan hillitä kieltäni siten, että kiroilen vain paikoissa joissa voin niin tehdä. Siitä siis tietää, että tunnen oloni kotoisaksi kun alan kiroilemaan. Enkä korvaa puuttuvia sanoja kiroilemalla, vaan höystän tarinaani voimasanoilla.



Omasta mielestäni yksinkertaisuuden huipentuma on tietynlainen kapeakatseisuus, niinkuin joku jo mainitsikin. Kuvitellaan, että kaikki ajattelevat asioista samalla tavalla kuin itse ja jos se joku toinen onkin erimieltä, loukkaannutaan tai ei uskota että joku voisi olla toista mieltä asiasta. Enkä nyt tarkoita esim. mielipidettä vaikka pedofiliasta (mielestäni olisi käsittämätöntä jos jonkun mielestä pedofilia olisi ihan ok tms.) Vaan ihan jokapäiväisistä asioista, kuten vaikka tykkääkö joku lumisateesta vai ei.



Toinen, minkä myös joku jo mainitsi on kirjoitusvirheet. Kaikki varmasti joskus kirjoittaa väärin ja yhdyssanat erikseen vahingossa, mutta facebookin ihmeellisessä maailmassa saa seurata päivittäin ihmisten kirjoittelua, jotkut kirjoittavat kaikki yhdyssanat aina erikseen, se jo kertoo jonkinasteisesta yksinkertaisuudesta.

Tulee mieleen eräs "Jonna". Sille saa yksinkertaisenkin asian selittää moneen kertaan, suunnilleen vääntää rautalangasta ja ei siltikään oikein tajua.

On pyytelemässä kokoajan anteeksi, ihan turhista asioista niin että se käy jo hermoon.

Töksäyttelee ihmisille välillä todella törkeesti, ei ajattele mitä sanoo tai miten pitäisi sanoa?

lähihoitajat.

Olen töissä teknisellä, miesvaltaisella alalla. Täällä on paljon erittäin hyviä ammattimiehiä, joilla on kielioppisäännöt hiukan hukassa, esim. yhdyssanat eivät ikinä mene oikein. Kuitenkin he pystyvät lukemaan erittäin monimutkaisia piirustuksia ja ymmärtävät monimutkaisia matemaattisia laskelmia aivan käsittämättömän hyvin. En menisi siis arvostelemaan heidän älykkyyttään kirjallisen näytön perusteella. Jos mies osaa rakentaa 50 metriä pitkän sillan, ei hän voi olla kovin tyhmä.

Esimerkiksi ei kannata yrittää keskustella kovin syvällisiä,koska putoaa kärryiltä,vitsejä ei ymmärrä ollenkaa.Silti hyvä tyyppi :)

Ajatustoiminta ei vaan riitä laajemmalla.

Olen töissä teknisellä, miesvaltaisella alalla. Täällä on paljon erittäin hyviä ammattimiehiä, joilla on kielioppisäännöt hiukan hukassa, esim. yhdyssanat eivät ikinä mene oikein. Kuitenkin he pystyvät lukemaan erittäin monimutkaisia piirustuksia ja ymmärtävät monimutkaisia matemaattisia laskelmia aivan käsittämättömän hyvin. En menisi siis arvostelemaan heidän älykkyyttään kirjallisen näytön perusteella. Jos mies osaa rakentaa 50 metriä pitkän sillan, ei hän voi olla kovin tyhmä.

Joo tätä mäkin hain, kun sanoin että koitan olla tekemättä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä kirjallisen ilmaisun perusteella. Kun se kielellinen lahjakkuus on kuitenkin vain yksi osa-alue. Minä taas olen esim. matematiikassa aika tollo. Tai oon kyllä käynyt ihan pitkän matikan ja kaikkea, mutta sellainen "maalaisjärkinen" matikka ja päässälaskutaito on kyllä tosi heikolla tolalla.

Mutta vielä tuosta kirjoitustyylistä... Jos kirjoittaa tyylillä "MÄ EN AINAKAA OO MIKÄÄN KIELI OPPIVIRHEITTEN TEKIÄ JA SIITÄ MULLA ON TYYTYVÄINENOLO!!!!!!?!" niin se nyt jo ehkä jotakin kertoo...

t. 10

Omaksutaan se yksi totuus jota sitten toitotetaan ainoana oikeana. Vaikka faktat kertoisi mitä, niin ei kun vaan roikutaan siinä omassa "totuudessa". Oikeasti todella monessa asiassa on olemassa ns. harmaan sävyjä tai ainakin se toinen puoli. Ehkä yksinkertaiset ihmiset tykkää yksinkertaistaa liikaa.

Alkuun mietittynä, yksinkertainen ihminen on sellainen jolla on tylsää, ja jota ei kiehdo mikään. Muut ulkoiset merkit voivat pettää, ja minusta on turha analysoida niitä. Eräskin fysiikan uranuurtaja (nimi unohtunut täysin) oli hyvinkin tuppisuu eläessään, eli mies ei puhunut minimiä enempää, ja hänen kollegansa vitsailivatkin että kuinka monta sanaa täytyy ihmisen puhua jotta voidaan katsoa tämän osallistuvan keskusteluun. Puheesta ei pidä heti vetää johtopäätöksiä, vasta pidemmällä aikavälillä sitten.



Lopulta päästään siihen pisteeseen mitä yksinkertaisuudella tai yksinkertaisella persoonalla tarkoitetaan. Jos ihmisellä on potentiaalia osata sata asiaa, mutta hän valitsee olla tarttumatta siihen potentiaaliin, onko se ihminen yksinkertainen vai kenties vain laiska vai masentunut? Onko kotiäiti yksinkertainen, jos tälle riittää elämässä että hän näkee kerran päivässä että lapsilla on hauskaa? Onko yksinkertaisuus lopulta pahe, hyve vai vain ominaisuus?



Minua on sanottu yksinkertaiseksi. Jos joku on hiljaisempi, ei se tarkoita sitä etteikö tämän päässä olisi täysi kuhina päällä keskustelun aikana.



Tämä aihe, eli kysymys, on pohjimmiltaan ns. loaded question, eli se on yksinkertaistettuna huono kysymys, koska se käsittelee kahta todellisuuden tilaa - sitä kuvaa minkä sinä saat toisesta ihmisestä ja sitä mitä sen ihmisen päässä liikkuu. Tuo jälkimmäinen on jotain mistä sinä et voi koskaan olla täysin varma. Jotkut meistä yksinkertaistavat ajatuksiaan, silloin kun niitä pitää pukea sanoiksi, ihan kommunikoinnin helppouden nimissä. Ajatusten pukeminen sanoiksi on vittumaista, kun siihen pitää ryhtyä vastentahtoisesti ja odottamatta.



Sanaa "yksinkertainen" ei edes pitäisi käyttää yhdestäkään ihmisestä. Parempi sana olisi mielenkiinnoton tai tylsä. Molemmat ovat täysin subjektiivisia adjektiiveja kun ne liitetään ihmisiin - joku ihminen kokee toisen ihmisen tylsäksi, kun toinen kokee tämän mielenkiintoiseksi persoonaksi.



Revi siitä.

maksavat kaiken mitä pyydetään ja kehuvat miten hienosti asiat nyt onkaan, vaikka sokeakin näkee, että kusta on silmät täynnä.

Jos yksinkertaisen ihmisen määritelmänne pitäisivät paikkansa, niin minäkin olisin erinomainen esimerkki yksinkertaisesta ihmisestänne! Oikein inhotti lukea tätä kaikkea!



Onpas erikoista! Sillä olen kuullut olevani ihminen, jota on erittäin helppo tulkita ja lausun kuulema itsestäänselvyyksiä. Miksi nuo itsestäänselvyydet eivät sitten ole kuitenkaan olleet muille itsestäänselvyyksiä ja muut ovat jättäneet ne lausumatta. Niin, sitten toisaalta jotkut sanovat, että minua on äärettömän vaikea tulkita! Jokainen tekee siis omia tulkintojaan - ja kaikki tulkitsevat VÄÄRIN eli nuo tulkinnat, joita ihmiset luulevat tekevänsä oikein kertovat heistä itsestään enemmän kuin minusta - ja heidän omasta yksinkertaisuudestaan ja yksinkertaisesta maailmastaan, jonne eivät jonkun "poikkeavan" henkilön poikkeavat käsitykset ollenkaan sovi ja niitäpä ei kukaan edes tullut ajatelleeksi - ei kerta kaikkiaan edes pysty, koska ne edellyttävät sitä, että on elänyt ja kasvanut poikkeavissa ympyröissä!



Näitä yksinkertaisia selityksiänne lukiessani tuli kuitenkin mieleen, että ovatpa nämäkin ihmiset kaikki niin yksinkertaisia!!! Ovatko vai onko kyseessä taas vain tulkintavirhe?



Ja se että ei ymmärrä jotain tekstiä ei ole mikään merkki kenenkään yksinkertaisuudesta. Maailma on tällä hetkellä pullollaan huonosti kirjoitettuja tekstejä, jotka vaan on työnnetty nettiin sen kummemmin edes ajattelematta, että pystyykö tätä kukaan ymmärtämään! Spesialistienkaan tekstejä ei moni ymmärrä - muu kuin joku sisäpiiriläinen!



Oikeasti yksinkertaisia ihmisiä on todella harvassa. Kyse on muista ilmiöistä ja luonteen piirteistä, kasvuolosuhteista ja -ympyröistä yms muista asioista.



Virkikkeettömässä purkissa kasvanut ihminen ehkä tuntuisi "meistä muista" yksinkertaiselta ihmiseltä.



Jospa joku yrittäisi ensin määritellä sen yksinkertaisen ihmisen ja kertokaa sitten sovitteko itse tuohon määritelmään.

1) Ovat sitä mieltä että Suomi on hieno maa ja ovat aina tyytyväisiä päivähoitoon, kouluun ja terveydenhuoltoon. Niiden kritisoiminen on maanpetturuutta. Kunnes sitten omainen kuolee hoitovirheeseen jne.



2) Anoppini kaltaiset ihmiset, jotka ei tajua, että kaikki ihmiset eivät ole hyväntahtoisia ja rehellisiä. Halusi väen väkisin yrittäjäksi ja sitten itkee jatkuvasti, kun kunnallispoliitikot eivät pidäkään pehmeitä puheitaan ja ympäripyöreitä lupauksiaan, kuinka kilpailijat kilpailee jne.



Kaiken kaikkiaan ihmiset, joilla ei ole omia aivoja, eikä yhtään katuviisautta tai elämänkokemusta.