Millainen on yksikertainen ihminen, merkkejä?

Meitä ihmisiä on niin moneksi. Esim. tunnen monta ei-yksinkertaista tohtoria, jotka kaikki kiroilevat. Mikä ihme yksindertaisuuden merkki kiroilu on? Rumaa ja hyvien käytöstapojen vastaista kyllä.



Yleissivistyksen puutekaan ei ole välttämättä mikään yksinkertaisuuden merkki. Yleissivistystä saa lukemalla ja matkustelemalla milloin vain. Kaikkia vitsejäkään eivät viisaimmatkaan tajua, jos eivät ole aihepiiristä tietoisia tai kiinnostuneita.



Minulle tulee yksinkertaisesta mieleen ainoastaan ihminen, joka on kykenemätön oppimaan (ei haluton tai laiska), eli ei mene mikään perille vaikka kuinka lukisi tai kuuntelisi viisaampiaan. Myös (ylempänä mainittu) sokea usko auktoriteetteihin.

31

99% suomalaisista on yksinkertaisia.

Jos joku mainitsee tupakoinnin merkkinä yksinkertaisuudesta niin kaikki tupaikoijat ovat siis yksinkertaisia, ja tupakoijia Suomessa on kuitenkin paljon. (Enoni, akateemisen koulutuksen saanut kirjailija, polttaa ja kiroilee sen minkä kerkeää, enkä ikinä pitäisi häntä yksinkertaisena, en todellakaan)

Seuraavana ilmoitetaan kiroilu. Enpä ole moneen ihmiseen törmännyt, joka ei kiroilisi, ja ne jotka eivät kiroile, ovat hartaita uskovaisia.

Sarkasmia ja ironiaa eivät tosiaan kaikki ymmärrä, joten siinä taas aika iso joukko yksinkertaisia.



Me kaikki olemme luultavasti jonkun mielestä yksinkertaisia.

Lähinnä se että normaalissa keskustelussa joka ei ole erityisen syvällistä tai vaadi tietoa ei pysy oikein perässä, on minulle merkki siitä. Oma äitini on näitä, ja pelottavan paljon niitä on omassa suvussani muutenkin. Yksinkertaisuus ilmenee esim. seuraavanlaisilla tavoilla: - voi lukea lehteä lehden selkämys minuun päin ja käskeä katsomaan kuvaa, kysyä mitä mieltä kun ei ymmärrä etten näe sitä kuvaa jos ei lehteä käännetä minuun päin - joutuu usein selittämään tarkemmin hänelle normaalipuhetta että menee perille mitä oikeastaan sanottiin - henkilöstä riippuen hermostuu tai alkaa itkeä kun ei (taas) osaa jotain ihan yksinkertaista asiaa Oli muuten raskasta olla yksinkertaisen äidin lapsi. 4-vuotiaana muistan kokeneeni hetken jolloin äiti oli taas avuton ja paniikissa jonkun jutun kanssa, ja minä tajusin että minä olen älykkäämpi, minä osaan, joten minä autan äitiä. Samalla valitettavasti meni kaikki kunnioitus häntä kohtaan ja tuli vedätettyä äitiä lapsena aika paljonkin. Nykyisin kyllä kunnioitan häntä enkä pidä älyä ihmisen tärkeimpänä ominaisuutena mutta lapsena ja nuorena oli toisin.

Itse kärsin ihan samasta asiasta lapsena ja äitini sai itse asiassa melkein tyhmillä tempauksillaan kaivettua elämästäni pohjan pois. Tajusin jo aika pienenä, että äiti on vähän tyhmä ja vanhempana sitä taas sai hävetä. Kyllä sen kaikki normaaliälyiset huomaa ihan jutellessa, jos ei oo ihan samalla tasolla. Ja suvussaan ei kyllä muutenkaan mitään älykköjä ole. Äo: han myös periytyy aika vahvasti. Itse olen normaalitasolla ja joidenkin mielestä ihan fikuskin, mutta pelottaa että lapseni osoittautuisikin heikkolahjaiseksi... Siinä on ihmisellä nimittäin aika paljon mahdollisuuksia karsittu, jos ei esim kohtuupalkkaista ammattia pysty hankkimaan.

Ja oliko se numero 6, jolla myös oli oikeasti yksinkertainen ( tässä: keskimääräistä selkeästi vähemmän älykäs) äiti.



Kiinnostavaa.

Lähinnä se että normaalissa keskustelussa joka ei ole erityisen syvällistä tai vaadi tietoa ei pysy oikein perässä, on minulle merkki siitä. Oma äitini on näitä, ja pelottavan paljon niitä on omassa suvussani muutenkin. Yksinkertaisuus ilmenee esim. seuraavanlaisilla tavoilla: - voi lukea lehteä lehden selkämys minuun päin ja käskeä katsomaan kuvaa, kysyä mitä mieltä kun ei ymmärrä etten näe sitä kuvaa jos ei lehteä käännetä minuun päin - joutuu usein selittämään tarkemmin hänelle normaalipuhetta että menee perille mitä oikeastaan sanottiin - henkilöstä riippuen hermostuu tai alkaa itkeä kun ei (taas) osaa jotain ihan yksinkertaista asiaa Oli muuten raskasta olla yksinkertaisen äidin lapsi. 4-vuotiaana muistan kokeneeni hetken jolloin äiti oli taas avuton ja paniikissa jonkun jutun kanssa, ja minä tajusin että minä olen älykkäämpi, minä osaan, joten minä autan äitiä. Samalla valitettavasti meni kaikki kunnioitus häntä kohtaan ja tuli vedätettyä äitiä lapsena aika paljonkin. Nykyisin kyllä kunnioitan häntä enkä pidä älyä ihmisen tärkeimpänä ominaisuutena mutta lapsena ja nuorena oli toisin.

Itse kärsin ihan samasta asiasta lapsena ja äitini sai itse asiassa melkein tyhmillä tempauksillaan kaivettua elämästäni pohjan pois. Tajusin jo aika pienenä, että äiti on vähän tyhmä ja vanhempana sitä taas sai hävetä. Kyllä sen kaikki normaaliälyiset huomaa ihan jutellessa, jos ei oo ihan samalla tasolla. Ja suvussaan ei kyllä muutenkaan mitään älykköjä ole. Äo: han myös periytyy aika vahvasti. Itse olen normaalitasolla ja joidenkin mielestä ihan fikuskin, mutta pelottaa että lapseni osoittautuisikin heikkolahjaiseksi... Siinä on ihmisellä nimittäin aika paljon mahdollisuuksia karsittu, jos ei esim kohtuupalkkaista ammattia pysty hankkimaan.

koska minua suunnattomasti huvitti tämä hassuun paikkaan eksynyt kirjoitusvirhe paholainen: "monen mielestä ihan fikuskin". Kiitos hauskuuttamisesta! (Ei millään pahalla...)

...koska aina kun näitä määritellään, olen jonkun päätelmän mukaan todella simppeli ja toisen johtopäätöksen perusteella suurin piirtein nero.



Joskus sanotaa, että kyky luoda uutta on se, millä yksinkertaisuutta/lahjakkuutta arvioidaan. Mene tiedä. Onhan näitä idiot savant -tapauksia.

Onko kotiäiti yksinkertainen, jos tälle riittää elämässä että hän näkee kerran päivässä että lapsilla on hauskaa?

Onko sellainen ihminen yksinkertainen, joka ajattelee, että kotiäidin motiivi kotonaoloon on se, että näkee kerran päivässä kun lapsilla on hauskaa? Kotiäidillä on usein syvällisemmät ajatuskulut ratkaisunsa taustalla, kuin sillä, joka mittaa valintojaan pelkästään hauskuudella. Minulla on vähintään kymmenen syytä siihen, ettei alle 3-vuotiaani ole muualla hoidossa, eikä yhtään riittävän painavaa syytä siihen, että olisi.

Joku kirjoitti, että yksinkertaiset vaikuttavat usein tyytyväisiltä. Olen toista mieltä. Tuntemani yksinkertaiset (=tyhmät?) ihmiset ovat pahimpia marisijoita ja valittajia. Usein yksinkertaiset ihmiset kokevat olevansa kuin lastu laineilla elämän tai kohtalon aallokossa, ja heille pitäisi tippua taivaalta eteen niin raha kuin muukin mukava. Koska no eiväthän HE nyt ainakaan voi tehdä mitään sen eteen, että heidän elämänsä olisi mielekkäämpää, saatika vaikka perustaa yritystä sen sijaan, että mankuisivat kaikesta mahdollisesta työn epäreiluudesta. Näiltä hölmöiltä puuttuu usein myös moraali suhteessa paremmin menestyviin, ja heidän mielestään rikas = paha, jolle voi suorastaan toivoakin pahaa. Eli typeryyttä parhaasta päästä.

Sellainen ihminen joka ei osallistu keskusteluun voi kokea keskustelun turhaksi ja etsii faktansa esim. netistä jossa voi vertailla eri lähteistä saatua tietoa. Esimerkiksi puhetilanteessa ihmisillä on tapana myötäillä paljon enemmän kuin nettikeskusteluissa, täten esimerkiksi minä etsin netistä mielipiteitä ennemmin kuin puhumalla ihmisten kanssa. Kun mulla on tarpeeksi lähdemateriaalia niin voi muodostaa niistä kokonaiskuvan, yleensä tosin muodostain kokonaiskuvan useamman ihmisen oman kokemuspohjan perusteella.

Ihminen joka suoriutuu huonommin kuin mitä taidot antaisivat myöten on alisuoriutuja. Alisuoriutumisesta on hyvä .pdf artikkeli jonka löytää esim. Googlella. Alisuoriutuminen ei ole tyhmyyttä tai yksinkertaisuutta. Alisuoriutuva ihminen ei vaan saa jostakin syystä samanlaista tyydytystä onnistumisesta kuin kykyjensä mukaan suoriutuva ihminen.

Sinänsä ihan mielekiintoista etten itse ole törmännyt toistaiseksi tyhmään tai yksinkertaiseen ihmiseen. Korkeintaan olen kokenut etten ole jonkun ihmisen kanssa samalla aaltopituudella. Jos ei pysty näkemään omaa toimintaansa kriittisesti niin kyllä ongelma on aivan muualla kuin "tyhmässä" tai "yksinketaisessa" ihmisessä. En ylipäätänsä edes tiedä kuka kehtaa haukkua toisia noin, itse pidän näitä haukkujia pelleinä joille ei kannata puhua mitään.

Yksinkertaisia ihmisiä on maailma pullollaan. He ovat niitä jotka ovat niin täynnä omaa erinomaisuuttaan etteivät kuuntele ja seuraa muuta maailmaa vaan pitävät itseään ja omaa elinpiiriään ttuuden ylimmäisenä ystävänä ja maailmannapana. Suomalaiset ovat tutkimusten mukaan juuri sellaisia. Haluttomia näkemään metsää puilta.

Vanhojen sanontojen hokeminen eri tilanteissa esim. "sitä saa mitä tilaa", "Ahneella on paskanen loppu" jne. Huvittavinta, että näitä viljelee (siis oikeasti joka tilanteessa keksii vaan näitä latteuksia ja viisauksia) 30v. mies. Selvästi oppinut ne äidiltään johon hänellä onkin epäilyttävän läheinen suhde.

Sanottaisiinko vaikka näin, että yksinkertaisuutta ja älykkyyttä on niin monenlaista. Moni jollain osa-alueella hyvinkin älykäs voi olla toisella todella kömpelö ja toisin päin.

Yksinkertainen ihminen pähkinänkuoressa:

ei ymmärrä mistään mitään, jos kertoo jonkun jutun asiaa joutuu toistelemaan useita kertoja ja selittämään yksityiskohtaisesti kaiken. Entinen kaverini oli sellainen ja senkin takia entinen ystävä.

Sivistymätön ja kouluista piittaamaton ihminen on yksinkertainen. En väitä että kaikilla ihmisillä tulisi olla yliopistotutkinto mutta edes jonkinlaista sivistystä saisi olla. Sellainen ihminen on saattanut jättää koulut kokonaan kesken tai sitten ei ole ollut mahdollisuutta käydä kouluja ollenkaan. Lasken sen yksinkertaisen ja sivistymättömän ihmisen piirteiksi. Exäni ei esimerkiksi tiennyt missä Ranska sijaitsee eikä muutenkaan tiennyt mistään mitään, aina olisi pitänyt olla selittämässä kaikkea ja kun selitti hän unohti heti samantien asian.

Bloggaajiin maanisesti suhtautuvat ihmiset. Sellaiset jotka tekevät haukkumiskeskusteluja joka päivä ja näkevät rumuutta joka puolella. Eihän sellainen ihminen voi olla terve, vain yksinkertainen ja itseensä pettynyt.

Sellaiset ihmiset jotka kuvittelevat olevansa kaikkia muita älykkäämpiä ja haukkuvat tai huorittelevat useita muita ihmisiä tyhmiksi netissä tai muualla. Antaa erittäin fiksun kuvan kirjoittajasta itsestään!

Meikäläinen kiroilee työkseen, ja älyä on inhottavan paljon ja vieläpä monimutkaisessa muodossa.

Useimmat ihmiset selviytyvät kevyestä keskustelusta niinkin hyvin, että todellisen ymmärrystason kartoitus järkyttäisi yhtään älykkäämpää sivullista. Joten elämänkokemus opettaa älykästä lähtemään siitä, että kukaan ei sittenkään ymmärrä juuri mitään vaikkei päälle näy, ja kun joku sitten kerran päästää suustaan asioita, jotka vaativat jo melkoista ymmärryskykyä, vastaanottimeen vasta napsahtaa virta päälle. Etsin siis älykkyyden merkkejä, koska niitä harvemmin kukaan osoittaa vahingossa, eikä niihin törmää kaikkialla.

Nuoret ja pätemisentarpeiset metsästävät toisista yksinkertaisuuden merkkejä, jotka kuitenkin monesti ovat niin perusteettomia, että oma älykkyys täytyy olla alle keskitason. On kyllä hyvä havaita, minkälaisilla perusteilla minutkin moni erehtyy tuomitsemaan ääliöksi, ja sitten kiukustuu, kun huomaa erehtyneensä. Sitä kun joskus joutuu ihmettelemään toisen syvää vakaumusta, jolle ei mielestään ole aihetta antanut.

Yksi erikoinen yksinkertaisuuden laji on tullut vastaan maaseutuelämässä. Täällä tapaa hyvänpäiväntuttuja, joista tiedän korkeintaan nimen. Kuitenkin he alkavat kertoa minulle perheensä tai minkälie porukan tekemisiä etunimipohjalta, ilmeisesti kuvitellen, että minä tiedän sen minkä hekin. Ilme on järkyttyneen hämmentynyt ja myös pahastunut, jos tarinan keskeyttää kysyäkseen, keitä päähenkilöt ovat. Selitystä ei kuulu, mutta tarina jatkuu siitä, mihin se oli jäänyt. Se on myös suoraa selostusta esim. edellisen päivän tapahtumista, eikä sitä ole mitenkään muokattu kuulijaa varten, eikä tarinan juoni tai opetus selvästikään ole päässeet kertojan mietintäosastolle tarkastukseen.

Sellainen joka ei lakkaa ollenkaan, pitää jästipäisesti kiinni väitteestään vaikka asiassa mahdollisesti monta eri näkökantaa.

Asiasta toiseen - kumminkin on kohtelias ja hienotapainen omasta mielestään, hymyilee kärsivällisesti, ettekö te nyt ymmärrä..

[quote author="Vierailija" time="16.01.2012 klo 11:52"]

Muuten minusta lähinnä se, että ei ymmärrä vitseja tai "heittoja".
Ei ymmärrä/osaa yhdistää selkeitä syy-seuraus suhteita. Ei siis ymmärrä, mikä asia riippuu mistäkin tai mikä on seurasta mistäkin ja mistä taas ei.
Ei ymmärrä ironiaa.
Ei ymmärrä, missä tilanteessa on sopivaa puhua mistäkin asiasta. Jaarittelee liikaa yksityisasioitaan tai puhuu "liian" avoimesti yksityisasioistaan tilanteessa, jossa se ei ole sopivaa.

[/quote]

Tuo pätee aika pitkälle, mutta meill ätöissä on yksi tohtori, joka ei todellakaan ymmärrä milloin puhutaan tosissaan ja milloin heitetään läppää..

[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 07:25"]

[quote author="Vierailija" time="16.01.2012 klo 11:52"]

Muuten minusta lähinnä se, että ei ymmärrä vitseja tai "heittoja".
Ei ymmärrä/osaa yhdistää selkeitä syy-seuraus suhteita. Ei siis ymmärrä, mikä asia riippuu mistäkin tai mikä on seurasta mistäkin ja mistä taas ei.
Ei ymmärrä ironiaa.
Ei ymmärrä, missä tilanteessa on sopivaa puhua mistäkin asiasta. Jaarittelee liikaa yksityisasioitaan tai puhuu "liian" avoimesti yksityisasioistaan tilanteessa, jossa se ei ole sopivaa.

[/quote]

Tuo pätee aika pitkälle, mutta meill ätöissä on yksi tohtori, joka ei todellakaan ymmärrä milloin puhutaan tosissaan ja milloin heitetään läppää..

[/quote]

Autisti. Siis se doc.

Se että joku ei näe puita metsästä tarvittaessa on yksinkertainen. kaikki yleistämällä eläminen on merkki yksinkertaisuudesta..

Sellainen, joka kirjoittaa yksikertainen oman ketjunsa otsikkoon.

Muuten minusta lähinnä se, että ei ymmärrä vitseja tai "heittoja".

Ei ymmärrä/osaa yhdistää selkeitä syy-seuraus suhteita. Ei siis ymmärrä, mikä asia riippuu mistäkin tai mikä on seurasta mistäkin ja mistä taas ei.

Ei ymmärrä ironiaa.

Ei ymmärrä, missä tilanteessa on sopivaa puhua mistäkin asiasta. Jaarittelee liikaa yksityisasioitaan tai puhuu "liian" avoimesti yksityisasioistaan tilanteessa, jossa se ei ole sopivaa.