Pitääkö mennä taas lääkäriin? (tic-oireet)

3kk. En ole käyttänyt kertaakaan lääkärissä. Pitäisikö? Pelkää tic-oiretta ei käsittääkseni hoideta mitenkään.

Meillä on pojalla ollut tic oireita noin viisi vuotiaasta asti ja on nyt 7v, rykimistä, köhimistä, haistelua ja nyt on pitkään ollut jo tuo sama kurkusta kuuluva ääni. Olen puhunut neuvolassa ja nyt kouluterkkarille kun oli terveystarkistus, ohjeeksi on annettu että seurataan tilannetta ja olla huomioimatta vain. Mutta nyt ollaan pojan kanssa keskusteltu asiasta kun asia on alkanut häntä itseäänkin vaivaamaan ja sanoo, että ei voi lopettaa äänen tekemistä. En tiedä nyt oikien mihin ottaisin yhteyttä. Koulussa olen myös opettajalle kertonut tästä, mutta hän ei ollut huomannut mitään, koska luokka muutenkin niin kovaääninen. Nyt poika kertoom, että jotkut oppilaat ovat kiinnittäneet huomiota ääntelyyn ja ihmetelleen mitä se on samoin tyttäremme kaverit ovat kysyneet tytöltämme miksi poika tekee noin. Harmittaa ihan hirveästi =( Millainen teidän lapsi on muuten luonteeltaan? Meillä on reipas ja osaa koulujutut hyvin, opettajalta saatu viesti on, että on myös levoton eli liikkuu paljon tunnilla ja rauhaton välillä.

Tsemppiä!

Mikä on tic?



Tic-oireella tarkoitetaan toistuvaa, epätarkoituksenmukaista ja tahdotonta lihasten liikettä. Nykimisoireet (Tic-oire) ovat tavallisia lapsuudessa. Niitä esiintyy yleisen arvion mukaan 10 %:lla lapsista. Tyypillisiä tic-oireita ovat silmien räpyttely, irvistely,, huulien nuoleskelu ja olkapäiden kohottelu. Nykimishäiriö voi ilmetä myös äänioireina kuten niiskutus, rohina, yskiminen, viheltely, koiran haukkumista muistuttava ääntely tai jopa sylkeminen. Monimuotoiset nykimiset ovat useiden lihasryhmien laajoja, perättäisiä liikkeitä, esimerkiksi hyppely ja tanssimaiset liikkeet Tic-oire liittyy usein jännittävään tilanteeseen ja lapsen on hyvin vaikea hillitä oirettaan. Tic-oire ilmeisesti helpottaa potilaan jännitystä. Joskus tic-oireena ilmenevä köhiminen on vaikea erottaa esimerkiksi allergisesta oireesta, mikä aiheuttaa tarpeettomia tutkimuksia ja lääkekokeiluja. Lapsen tic-oire on yleensä tilapäinen vaiva, johon tulee suhtautua maltillisesti. Usein siihen ei kannata kiinnittää suurempaa huomiota, jolloin se ajan myötä itsestään vähenee.



Lapsen nykimisoire on yleensä tilapäinen, johon voi suhtautua maltillisesti. Usein oireeseen ei kannata kiinnittää huomiota, jolloin se ajan myötä itsestään vähenee. Pienellä osalla nykymisoire on kuitenkin elämää häiritsevä pitkäkestoinen ongelma (Touretten oireyhtymä), jonka vuoksi kannattaa hakeutua lääkäriin. Nykimishäiriön syytä ei tarkoin tunneta, mutta pitkäkestoiseen vaivaan on käytössä useammanlaisia lääkkeitä. Pitkäkestoiset nykimisoireet ovat vaikeimmillaan noin 10 vuoden iässä ja helpottuvat usein nuoruusiässä.

Olen 21v. Oireita alkoi ilmaantua joskus teini-iässä, lapsena minulla ei niitä tietääkseni/muistaakseni ollut. Myös siskollani on jotain, tosin käsittääkseni lievempänä. Oireeni ovat viime aikoina haitanneet lukemista, mutta muuten elän ihan normaalisti, opiskelen jne. Ei ole tullut mieleen mennä lääkäriin.

Lapsi on vilkas ja kekseliäs, hyvä piirtämään, lukee pitkiäkin kirjoja ekaluokkalaisena. Ei ole mikään häirikkö, mutta jonkin verran koulun alussa ollut vaikeutta pysyä pulpetissa ja odottaa vastausvuoroa. Keskittyy kuitenkin lukemiseen ja käsitöihin ja askarteluihin.



Tic-oireita on nyt ollut 4 erilaista: yninää, vingahtelua, päänheilutusta ja viimeisimpänä jalkojen nykinää. Olen kaivanut internetistä tietoa ja tullut siihen tulokseen että ellei epäillä jotain Touretten tasoista häiriötä, ei tuolle tehdä yhtään mitään. Mieheni sanoo, että hänellä oli lapsena päänheilutus-tic. Ja hänestä on tullut täysin normaali työssäkäyvä mies.



Ticit ovat jotenkin ahdistavia, tulee olo että niille pitäisi tehdä jotain, eikä ympäristö ymmärrä niitä. NÄin tänään kaupassa vanhemman miehen, joka murahteli ja huudahteli mennessään. Aika ilmiselvä tourette-vaiva hänellä oli. Muuten täysin normaalin näköinen mies.



Käsittääkseni tic-vaivaa on jopa 10 prosentilla lapsista eivätkä kaikki vanhemmat edes huomaa niitä.

Jotkut sanoo että menee itsestään ohi. Toiset sanoo että johtuu jostakin traumaattisesta kokemuksesta jossa lapsi jotenkin on joutunut tukahduttamaan tunteensa tai reaktionsa. Ja tarvitsee kuulemma lääkärin apua.

Itsellä ollut 5v asti tic-oireita. Eipä noita oo kukaan lääkäri ottanut vakavasti vaikka jatkuvat edelleen (olen 21v). Vanhemmalla veljelläni sama juttu, hänellä ehkä hieman lievempiä. Eipä noi enää niin elämää haittaa kun eivät ole niin "näkyviä" kuin penskana. Vaikka yhtäpaljon niitä edelleen on.

No sepä se, kun tuntuu itsestä niin pahalta lapsen puolesta jos koulussa esim aletaan kiusata ja se, että lapsi itse kertoo että se haittaa häntä =( Mullakin itsellä ollut lapsena sellaista, että aina ruokapöydässä piti vääntää silmiä kieroon ja muistan kuinka siitä huomauteltiin ja aina kuitenkin se sama piti toistaa, nyt mulla onkin aikuisiällä puhjennut paniikkihäiriö, mutta en tiedä liittyykö nuo mitenkään toisiinsa, mutta en haluaisi, että lapsi joutuu kärsimään.

15-vuotiaalla pojallani oireet todella kovia "haukahduksia". Koulussa ilmennyt tuntihäiriköintiä, levottomuutta... Kun ei pystynyt pidättelemään ääntelyä, mekkaloi. Kun hänelle alkoi tulla paljon merkintöjä tuntihäiriköimisestä, otin yhteyttä koulun terveydenhoitajaan ja sieltä kautta saimme lähetteen lapsi- ja nuorisovastaanottoon, jossa käydään läpi oireet ja katsotaan jatkoa. Terveydenhoitaja myös ilmoitti, luvallamme, asiasta opettajille. Nyt tilanne koulussa rauhoittunut, koska opettajat kannustavat lastamme ennemminkin kuin komentelevat olemaan hiljaa. Myös kavereille ja kavereiden vanhemmille olemme puhuneet asiasta ja monet kaverit, jotka alkoivat karttaa poikaamme, ovat tulleet takaisin nyt kun tietävät asiasta. Ihmisillä löytyy ymmärrystä, vaikka äänet ovat joskus jopa pelottavia ja todella äänekkäitä.

Asiasta ei kannata tehdä liian suurta numeroa, vaan puhua siitä avoimesti, mutta antaa kuitenkin sairastuneelle rauha.

ne kestävät aikansa ja menevät itsellään pois. Kukaan ei niistä ole ollut huolestunut, en minäkään vaikka hysteerikko olen.



Vaiva seurannut jo vuosia

Tyttärellä alkoivat ticit vanhemopien eron yhteydessä ja jatkuivat monta vuotta. Puhuimme niistä opettajalle ja annoimme ohjeeksi ettei kiinnitetä huomiota. Joskus joku lapsi (tai aikuinenkin) kysyi mitä röhimiset ja niiskuttamiset ovat ja kerroimme. Kun lapsi kasvoi isommaksi, kerroin että hänellä on tic-oireita, jotka pahenevat jännittämisestä (koulun laulu-ja näytelmäesitykset olivat yhtä tic-oiretta meidän tytöllä). Kukaan ei koskaan kiusannut häntä niistä, vaikka olisi voinut, koska oireet olivat aika pahojakin yhteen aikaan.



Jossain vaiheessa esimurkkuna hän alkoi itse tahdonvoimallaan koittaa hallita niitä. Alkuun se ei onnistunut, mutta tsemppasin häntä ja kerroin että se on normaalia ettei alkuun tule niin isoa kehitystä. Juttelimme oireista aina kun tyttö haluisi ja mietimme yhdessä hallintakeinoja.



Nyt tytär 13v ja oireet hyvin hallussa. Epäilen että hänellä on lievä tourette, koska hänellä on muutenkin sellaista että laskee kaikkea ja kääntelee sanoja väärinpäin ym. Hänen on myös hiukan vaikeaa tulkita joskus ihmisten sanatonta viestintää.



Kuitenkin tytär on sosiaalinen, pärjää hyvin koulussa, harrastaa jne. Ei ole levoton eikä häiritse tuniilla, vaan on melko normaali nuori neiti.

Jotkut sanoo että menee itsestään ohi. Toiset sanoo että johtuu jostakin traumaattisesta kokemuksesta jossa lapsi jotenkin on joutunut tukahduttamaan tunteensa tai reaktionsa. Ja tarvitsee kuulemma lääkärin apua.

Meillä ainakin ero laukaisi tuon oireiston ja myöhemmin kun lasten isällä oli isoja ongelmia terveyden kanssa, oireet oli tosi pahoja. Tytär on huono puhumaan tunteistaan ja patoaa mielialojaan herkästi. Olen kannustanut avoimeen vuorovaikutukseen. Menen kyselemään kuulumisia, käymme yhdessä lenkillä ja shoppailemassa, jossa tytär avautuu rennossa ympäristössä parhaiten. Olen myös opettanut kädestä pitäen mitä erilaiset tunteet ovat. Kirjoitin n. 12 erilaista tunnetilaa paperilla ja yllätyksekseni hän ei tunnistanut niistä suurinta osaa. Opetin niitä hänelle ja mietimme samalla mitä kaikkia tunteita tytöllä oli ollut päivän mittaan.

Yhteen aikaan tytär kirjoitti kirjeitä mulla, sellaisia lappusia kun ei osannut puhua tunteistaan...sekin auttoi.

Ticsit itsessään ovat normaaleja ja aika yleisiä kouluikäisillä, arvellaan että n. joka kymmenes niistä kärsisi jossain vaiheessa lapsuuttaan. Mutta jos ticsit vaihtuvat, ovat pitkäkestoisia ja niitä on sekä äännellisinä (mm. haukahdukset, oudot vingahdukset sekä kiljahtelu tai saman sanan toistelu) että motorisina (silmien räpyttely, pään ravistelu, olkapäiden kohauttelu ym.), voi kyse olla Touretten syndroomasta.



Tourette on neuropsykiatrinen häiriö, joka ei johdu kasvatuksesta (kuten eivät ticsitkään johdu traumoista). Se on periytyvä ja kaikessa yksinkertaisuudessaan aivojen välittäjäaineiden aineenvaihduntahäiriö. Yleensä tourettea sairastavilla on muitakin oireita kuin nuo ticsit, mm. aggressiivinen ja levoton käytös (ei kaikilla tietenkään). Jos oman lapsen oireet ovat jatkuneet useamman kuukauden ajan, kannattaa varata aika lääkärille.