Kuin paljon reilu 1 vuotias syö makeisia?

meillä myös ollut allergioita paljon, jotka ovat osittain varmaan myös vaikuttaneet siihen että karkit on ollut pois. Mutta en uskoisi että muutenkaan olisin vielä antanut.

Mun mielestä kans on tottumiskysymys, tyttömme ei ole osannut pyytää keksejä kuin vasta nyt kun on alkanut saamaan.

kaikki kuitenkin tavallaan!

ja ikää on vajaat 2v. Ei välttämättä hyvä asia, mutta kun äiti ja isä ovat niin persoja makealle niin lapsikin pyytää. Olisi sitä kai voinut olla antamatta sitä ensimmäistä namia, mutta nyt on sitä myöhäistä itkeä!



Pääasiassa meillä syödään xylitoli pastillin puolikkaita, mutta on poika saanut suklaata ja lakuakin. Jälkimmäisiä vain satunnaisesti. Myös pullat ja piparit ovat muksun herkkuja, joita saa sitten kylässä tai kun on vieraita käymässä.



Poika on kaikenkaikkiaan mielestäni huono juomaan, joten mehuja ei kauheasti kulu. Ruuan kanssa juodaan maitoa.



Seuraavassa elämässä olen viisaampi ;)

Tuossa joskus aikasemmin kyselinkin, onko muita, jotka eivät ole antaneet lapsilleen makeeta. Meilläkin ollaan edelleen sillä linjalla, että ei anneta elikkä ei pullaa, keksiä, jäätelöä, mehuja saatikka karkkia. En ole nähnyt siihen tarvetta vielä, niitä kyllä ehtii poju syömään myöhemminkin ihan tarpeeksi. Isomummolle on ollut vaikea hyväksyä asiaa...mutta näin meillä.



Terkuin Tainu ja poju 1 v 4 kk

neiti 1v1kk kohta. Saa muumikeksin pari kertaa viikosa ehkä, kun isosisko nautiskelee kans jotain muuta... yleensä syö voileipäkeksejä tai täysjyväkorppuja. Kakuista yms. ei vielä välittänyt synttäreillä yhtään, ainoat jotka kiinnostaa on pulla ja keksit. Esikolle ei annettu niitäkään, mutta tämä kuopus on saanut, kun isosisko saa. Osaa jo haluta esimerkin mukaan. Esikko taisi syödä ekan kerran ' karkkia' joskus 2,5 v eikä edelleenkään syö kuin (4v.) xyitol-purkkaa päivittäin ja joskus xylitol-namia + satunnaisesti maistiaisia suklaasta, lakusta tms.

Lapsi on nyt pian 4v eikä ole tullut mieleen pitää karkkipäiviä? Itse olen perso makealle ja syön karkkiakin joka päivä, mutta lapsi on tottunut, että ovat aikuisten juttuja siinä kuin vaikka limsa tai olut. Ei ole ollut pyytämässä, joten ei ole annettukaan.

Pääsiäisenä sai suklaamunia, ja suklaata saa, kun sitä on esim. kakun tai jäätelön päällä. Pullaa ja kakkua ja muita herkkuja saa, kun on juhlat.

Kaupasta osaa pyytää purkkaa, mutta ei vielä kertaakaan ole halunnut karkkia. Sitten täytyy se salmiakkipastilli tai sisupastilli antaa, kun osaa itse pyytää;) Näin onnistuu esikoisen kanssa, joten miksei sitten kuopuksenkin? Sukulaiset tietävät linjamme eivätkä ole koskaan tuoneet esim. karkkia tuliaisiksi. Saas nyt sitten nähdä, kuinka käy joulun aikaan...

näen oikeastaan aika punaista kun ajattelen että söisi karkkia säännöllisesti.

on syönyt ekan karkkinsa viime jouluna,pieni suklainen karkki.jouluna kaikki sukulaislapset saivat karkin paketista (en tiennyt että sellainen siellä oli) ja ehti sen jo avata ja suuhunsa laittaa.enpä nyt sitä olisi hänen kädestään mennyt pois ottamaan.ei se niin ehdotonta ole.mutten itse hänelle karkkia lykkää.eikä myöskään mummut ja papat,ja monet ystävätkin tietävät ettei meillä syödä karkkia pojan nähden.

kesällä söi lakupatukan.siinä ne karkit tais sitten olla.

en ole ehdottomasti karjumassa jos nyt jossain poika näkee karkkia olevan tarjolla.vaan voi sitä sitten ottaa.

päiväkodissa asiaa myös kysyttiin,poika on 3-5v ryhmässä,niin sanoin että voi antaa,kuin se että näkee että muut syövät eikä itse saa.

kotona meillä syödään karkkia iltaisin kun poika on nukkumassa.tai jos oikein kova himo yllättää kesken päivän,syön herkut salassa.

Luulin että meillä syödää tosi harvoin (tai siis poika syö) namia, mut ei näköjää oo niin.



Ihmettelin ku jotkut pisti että ei syödä ollenkaa mut silti mainitsivat että lapsi tykkää syödä keksiä, jätskiä, pullaa jne. Siis mä meinaan makeisilla kaikkia herkkuja, en pelkästää karkkia.



Jotkut pisti myös että pienempi lapsi näkee ku esikoinen syö niin silloin on vaikea kieltää syömästä. Sitten jos joskus meillä tulee se pikku kakkonen niin en usko tuon olevan ongelma. Sillä karkkipäivä systeemi jatkuu meidän esikoisella ihan kouluikään asti ja sen jälkeenki. Joten molemmat lapset syövät vain perjantaisin.



Mulla on kaveri jolla on 3kk nuorempi lapsi ja se syöttää kaiken maailman herkkuja sille. Ranskalaisiaki Mc Donaldsissa. Kuvittelin että teiltä tulee samanlaista tekstiä, mutta hyvä että annatte harvoin herkkuja. = )



Olen innokas lukemaan lisää juttujanne.

Joskus 1-v vanhana poika sai ekan kerran pullaa yms. itse leivottuja leivonnaisia. 2-v:nä poika sai ekan kerran jäätelöä (oli kesä) ja mehua. Kerran on saanut imeskellä yhden tikkarin, kun sai sen eräältä vieraalta, enkä raaskinut kieltää, kun vieras (lapsi) oli niin innoissaan asiasta. ja kerran on syönyt yhden irtokarkin, kun nappasi sen, ennen kuin ehdin huomata. Sipsejä tai limuja ei ole saanut vielä koskaan, eikä saakaan pitkään aikaan. Hampurilaisilla ei olla vielä käyty, mutta joissain ravintoloissa on saanut suht suolaisia lohkoperunoita ja kotona ranskiksia. Noita keksi- tai pullaherkkuja saa ehkä keran viikossa, jos meillä on vieraita tai ollaan muuten vaan leivottu. Mehua saa metsäretkillä tai saunassa (jossa käy ehkä kerran kuussa). Janojuomana ja ruokajuomana on vesi ja/tai maito. Nykyään kyllä jo pyytää mehua, kun syö, mutta sitä ei tipu kuin noissa erikoistilanteissa. Kekseistä valitsen kaikkein terveellisimmät eli poika syö yleensä omia keksejä ja me aikuiset omia keksejä. Nykyään laitetaan puuron päälle teelusikallinen hilloa, kun puuro ei muuten maistu. Mua ällöttää noi kaupan hillot, kun niissä on niin älyttömästi eri lisä- ja säilöntäaineita, joten pitäisi tehdä taas omista marjoista hilloa, kun muistaisi.



Mä haluan pitää pojan mahdollisimman kauan erossa karkeista lähinnä siksi, että niissä on harvoin mitään " luonnollista" , vaan ne ovat täynnä kaikkea peetä. Itse kyllä syön karkkia, useinkin, ja se onnistuu myös pojan vieressä, koska pojalle riittää, kun sanon, että ne ovat aikuisten karkkeja. Mutta noita pullia tms. on turha yrittää sydä ilman, että antaisi pojalle. Ihanaa, että edes karkit (ja sipsit) saa syödä rauhassa. Tiedän, että jos niitä alkaisin hänelle antaa, en saisi niitä sen jälkeen enää rauhassa syödäkään. Mutta mä en pidä noita pullia ja muita itse leivottuja juttuja kovinkaan pahana. Sokeria ja rasvaahan niissä usein on, mutta muuten ne ovat mielestäni jotenkin lapsille sopivampia kuin esim. karkit.



Meillä oikeastaan vain lapsen isoisovanhemmat tyrkyttävät pojalle karkkia. Aina täytyy muistuttaa, ettei poika vielä tarvitse karkkia. Pojan isovanhemmat taas ymmärtävät meitä oikein hyvin. Mun äiti ois tosin halunnut antaa pojalle jäätelöä jo ennen kuin me annettiin, mutta ei antanut, kun ei haluttu. Ja ennen tosiaan pystyttiin syömään jäätelöäkin niin, että poika oli vieressä, eikä edes pyytänyt sitä, mutta kun sitä ekan kerran sai, niin sen jälkeen on pitänyt aina antaa pojallekin (tai huudattaa).

pyrin valitsemaan " terveellisimmät" vaihtoehdot eli ei saa irtokarkkeja tms vaan ehkä nokareen fazerin sinistä tai lakua, pipareista kaurapiparia tai omatekoista pullaa tms, eli lähinnä vältän keinotekoisia juttuja mutta en mitenkään hysteerisesti. Mitään karkkipäiviä ei ole eikä ehkä tule olemaankaan (tulevaisuudesta tietysti vaikea sanoa mutta JOS homma toimii näin) vaan ennemminkin haluaisin opettaa siihen että herkut eivät ole mitään kiellettyä vaan että tyttö osaisi nauttia niitä kohtuudella, joskus useammin joskus harvemmin eikä niinkuin itse olen oppinut että viikko pantattiin karkkipäivää ja odotettiin kuin kuuta nousevaa ja sitten kun myöhemmin äidin valvova silmä hellitti niin " kielletyä hedelmää" maisteltiin joka päivä sillä samalla pussi-kerrallaan -tyylillä kunnes peilikuva pisti hillitsemään......



Heh, tää ihan vaan ei-vakavissaan mutta oletteko kuulleet että jonkun viisaan mukaan karkkipäivä opettaa perjantaipulloon..? ;)

Tähän keskusteluun ovat näemmä osallistuneet lähinnä ne, jotka eivät ole antaneet karkkia lapsilleen. Meillä ei onnistunut ollenkaan se, että söi karkkia ja sanoi lapselle, että nämä ovat vain aikuisten. Enkä halua syödä salaa tai vain pelkästään iltaisin, koska sitten odotan niitä karkkihetkiä niin paljon, että karkista tulee mun mielessä kaikkein ihanin nautinto, ja sehän ei ole välttämättä ollenkaan tervettä. Parempi vaan nauttia kaikesta elämästä kohtuudella.

Niinpä olen yrittänyt antaa omalla karkin syönnilläni lapselle hyvän esimerkin: meillä pidetään karkkipäivä ja silloin tällöin muulloinkin herkutellaan karkilla. Kakkua ja pullaa syödään useammin, saatan antaa viipaleen pullaa vaikka välipalaksi, koska mielestäni se ei ole kovinkaan epäterveellistä, varsinkin kun on itse tehtyä. Janojuomana on vesi, mutta ruuan kanssa lapsi saa mehua, jos haluaa. Lehmänmaitoa ei voi juoda, joten se vaikuttaa siihen, että annan ruuan kanssa mehua.

Hassua muuten, kun moni tässä keskustelussa on sanonut, että allergian takia lapsi ei syö karkkia. Meillä se on nimenomaan päinvastoin. Vuosi sitten kun kaikki muut lapset saivat pullan tai keksin, meidän lapselle ei ollut yhtään mitään. Koska en halunnut kieltää herkuttelua kokonaan, lapsi sai hänelle sopivan karkin, rusinoita, jopa sipsejä. Nykyään onneksi on tuota valikoimaa enemmän!

Mehua he juovat saunajuomaksi kerran viikossa. Jäätelöä syödään vaihdellen, kesällä viikottain, talvella harvemmin. Keksiä ehkä kerran viikossa.



Tämä on siis aika normaali kotirytmi meillä. Synttäreillä, kylässä ym. lapset saavat toki maistaa herkkuja, jos niitä tarjotaan.

...koska vanhemmatkaan eivät syö. Tosin äiti nyt joskus suklaata ja sitä saavat pojatkin juhlahetkinä (kuten pullaa, jätskiä ja keksejäkin noissa tilanteissa). Mikään tietoinen päätös tuo karkista erossa pysytteleminen ei ole ollut, sitä ei vaan meidän talouteen osteta, kun ei ole ketään syömässäkään. Vanhempi on saanut aina vieraiden tarjoamia karkkeja maistaa, mutta ei ole tähän mennessä tykännyt mistään karkeista, vaikka kaverit söisivät niitä innoissaan. Meillä siis isoveli on käytännössä toiminut esimaistajana, sylkäisee järjestään kaikki karkit heti ulos ja toteaa " yäk, en tykkää" , pikkuveli seuraa mallia ja toteaa " pahaa" ennen kuin ehtii maistaakaan. Kätevää:). Saas nähdä, kuinka kauan tuo vanhempi on karkeista tykkäämättä, jotenkin ajattelin, että viimeistään kavereiden esimerkki synttäreillä muuttaisi mieltä. Mutta ei, ei vaan poika tykkää karkeista edelleenkään.

Tyttö 1v2kk ei syö mitään " herkuja" juomana vesi ja maito.Tytölle herkkua on riisikakut ja talk-murot,niitä syö kahvipöydässä.

Esikko oli 2½v kun kylässä vahingossa sai suklaata ekakerran ja tarkotus on tyttökin pitää ilman herkkuja niin kauan kun mahdollista.Yritetään että poika,nyt 5v, syö karkkipäivän naminsa ku tyttö nukkuu,että ei oppisi vielä niitä haluamaan.

Poika 1v4kk ja saa maistaa kaikkea mitä suostuu maistamaan. En osta poikaa varten herkkuja ja omani yritän syödä salassa =) joskus poika huomaa ja annan maistaa. Ei se ole pahasta jos ei tavaksi ota.



Mehuja poika ei juurikaan juo, maito ja vesi kelpaa mainiosti. Jos joskus mehua annan, niin laimennan täysmehua pikkasen. Kukin tavallaan tässäkin :)

Mä kanssa ihmettelin sitä että miksi se allergia rajottais herkkujen syöntiä. Kaupasta löytyy jonkun verran maidottomia/munattomia karkkeja, varsinki hedelmäkarkkeja mut suklaataki löytyy esim. Brunbergin tumma suklaa. Sitten on kekseistä esim. marie keksit. Kyllä niitä löytyy. Ja sitten perjantaisin ku menee kauppaa ostaa niitä makeisia niin ostaa itelle mitä haluaa ja kattoo pojalle semmosta mikä sille käy. Ainoo mikä voi rajottaa on se että menee kylään eikä siellä oo tarjolla semmosta mikä käy pojalle, mutta kyl mun perhe ja kaverit ovat tietoisia pojan allergioista ja hankkivat hänelle erikseen herkkuja.



Jatkakaa vaan kirjottamista. = )

siitä pullasta ym herkuista vielä.

kyllä minä annan kun kahvipöydässä istumme kylässä tai kotona,jos ollaan kutsuttu vieraita niin pullaa ja keksiä pojalle,tai mitä pöydässä sitten onkin. no tätäkään ei silti tapahdu kuin jotakuinkin 2krt kuussa.

tänään on isänpäivä niin kakulla juhlimme iltapäivällä!

Karkkia ei anneta kuin ihan joskus pienen pienen palan. Ei opeteta siihen että jos pyytää niin annetaan, vaikka itse syötäis. Ei me kovasta karkkia syödä itsekään.



Kotitekoista mehua saa joskus, ainakin saunan jälkeen enkä koe sitä mitenkään vaaralliseksi :)

Pojalla on ikää 1v 10 kk. Ensimmäisen kerran sai maistaa karkkia ja keksiä joskus ollessaan ehkä vähän vajaa 1,5-v. Nykyään syö silloin tällöin keksiä ja jäätelöä (varmaan saa kyllä liian usein niitä, ainakin teillä muilla näyttää saavan tosi paljon harvemmin...) ja xylitolpastilleja myös pari-kolme kertaa viikossa. Sokerista karkkia saa maistaa vähän jos näkee meidän syövän sellaista (ehkä pari kertaa kuussa).



Miten te muut suhtaudutte noihin xylitolkarkkeihin? Hampaillehan ne ovat hyväksi mutta ovatko muuten pahaksi?

Olenkin jo aiemmin kirjoittanut ketjuun ettei meillä syödä karkkia, mutta vaikkei tyttö olisi ( ollut ) allerginen niin en varmastikaan vielä olisi muutenkaan antanut. Mutta nykyään annan siis keksejä ja jäätelöä. Keksejä silloin tällöin ja jätskiä yleensä juhlana, mut joskus myös muulloin.



Syyt miksi koin meillä että allergiat rajoittaa: Lapsi pystyi syömään ennenkuin oli noin 1,5v ainoastaan noin 10-15 ruoka-ainetta. 1-v paikkeilla ruokia oli 8-10. Ja apteekin erikoismaito on vieläkin.



Suunnilleen jokainen uusi ruoka, mauste sai tytön huutamaan tuskissaan ja yöt oli yhtä hullunmyllyä. Viljoista ei käynyt mikään, joten esim. mariekeksit oli pannassa, samoin suklaata en edes ajatellut kokeilla kun tavallisemmat aineet sai kipeäksi.



Eipä tullut siinä tilantessa mieleen että kokeilenpa karkkia (tai muita nameja), kun mun mielestä tyttö ei jäänyt mistään paitsi. Nyt kun vehnä sopii niin saa tosiaan Marie-keksejä (tms) kun muutkin syö jotain hyvää. Ennen oli maissi-naksut tytön herkkuruokaa, ja niitäkin on vaniljanmakuisia.



Tyttö on ollut tosi tyytyväinen eikä ole tosiaan osannut kaivata mitään (paitsi maissinaksuja), nyt osaa pyytää keksiä. Aamulla antoi isälleen suklaakeksejä ja sanoi " isin" ja nautti omaa keksiään ja sanoin oman nimensä.



Mutta me ei itsekään syödä kauheesti makeisia (ei edes joka viikko) tai keksejä tai jäätelöä.



Mutta me olemme antaneet hampurilaispaikassa (tällä viikolla) hänelle tavallisen hampurilaisen (ilman maustaita) ja pillivettä (joka on tytön suosikkia, kun saa juoda pillillä:). Että jokainen tyylillään. Tähän asti olemme kantaneet tytöllä omia ruokia kylmälaukussa mukana (kun ei ole sopinut esim. kaupan valmiit lastenruuat).

Ensimmäisen lapsen kohdalla " sain pidettyä" erossa herkuista varmaan tuohon puoltoistavuotiaaksi, ilman sen suurempia tietoisia päätöksiä.

Pikkukakkonen syntyi vuoden ikäerolla joten hänen kanssaan olikin hankalampaa pitää herkut poissa.

Nyt sitten kolmannen lapsen kanssa on omakin " pipo löystynyt" eikä asia enää ole niiiiiin tärkeä kuin ehkä aikoinaan esikoisen kohdalla.

Mun mielestä kohtuus kaikessa. Kyllä meillä on jo vuoden ikäinen maistellut jätskiä, pipareita, rusinoita ja siskojensa tikkareitakin!!!

Mehua meillä ei juurikaan juoda, paitsi isosiskot kylläkin.



Itse olen kova syömään karkkia, joten sitä pitää syödä salassa ;)

Meillä on isommilla lapsilla karkkipäivät jolloin saavat tikkarit, ehkä namiaskit. JÄtskiä syödään kun on vieraita, sanoin kuin keksejä.



Hieman mä sitä ihmettelen kun joku kirjoitti että jopa syntymäpäiville lähtiessä omalla lapsella on omat eväät.... huh. (en tietystikään tarkoita esim. allergisia lapsia joilla tämä on itsestään selvää) Eikös se jotenkin mene vähän yli....??? Ettei edes silloin kakkua, popcornia tms??