Tiedätkö ketään joka olisi viimeisillä voimillaan tehnyt lapsen?
Eräs läheiseni sairastui vakavasti kolmekymppisenä, oli vielä tuolloin lapseton. Päätti kuitenkin vielä tehdä lapsen, diagnoosista huolimatta.
Kaiken kaikkiaan lapsihomma vei tämän läheiseni huonompaan kuntoon. On kuitenkin hyvin onnellinen lapsestaan ja siitä että elämä jatkuu.
Mitä mieltä? Tunnetko muita?
Kommentit (10)
koska on itsekästä tehdä lapsi joka jää äidittömäksi. Olen tätä asiaa joutunut omalla kohdallani pohtimaan koska olen vakavasti sairas mutta minulla on mahdollisuus selvitä. En kuitenkaan omaista toiveistani huolimatta voi enää tehdä lapsia, nämä olemassaolevat saavat riittää. Uskon että tilanne olisi sama vaikka olisin lapseton.
Kommentti oli tuohon että "itsekästä tehdä lapsi joka jää äidittömäksi". Kun puhuttiin siitä että joku on sairastunut vakavasti ja silti tehnyt lapsen, niin eihän se tarkoita että lapsi jää äidittömäksi! Vaan että lapsen äiti on vakavasti sairas.
Kommentti oli tuohon että "itsekästä tehdä lapsi joka jää äidittömäksi". Kun puhuttiin siitä että joku on sairastunut vakavasti ja silti tehnyt lapsen, niin eihän se tarkoita että lapsi jää äidittömäksi! Vaan että lapsen äiti on vakavasti sairas.
"viimeisillä voimillaan" eli kyllä se siltä kuulostaa että kuolemassa on. Ihme saivartelua. Ja minä (numero joku) pohdin sen omalla kohdallani että koska enneaikaisen kuoleman riski on itselläni paljon suurempi kuin mahdollisuus eloon jäämisestä eläkeikään asti, olisi itsekästä tehdä lapsi.
että lapsi ajattelee, että voi harmi ku mun äiti oli niin itsekäs ja teki mut..jos ei olisi tehnyt, koko ihmistä ei olisi olemassa..toivotko itse joskus että sinua ei olisi olemassa? aivan..kyllä lapsi pärjää ilman äitiä jos on pakko, ja ajattelee varmasti äitiään kiitollisena siitä, että on saanut elämän...
että lapsi ajattelee, että voi harmi ku mun äiti oli niin itsekäs ja teki mut..jos ei olisi tehnyt, koko ihmistä ei olisi olemassa..toivotko itse joskus että sinua ei olisi olemassa? aivan..kyllä lapsi pärjää ilman äitiä jos on pakko, ja ajattelee varmasti äitiään kiitollisena siitä, että on saanut elämän...
Et ole tainnut menettää äitiäsi lapsena? Minä olen ja voin kertoa että sitä tuskaa ei voi sanoin kuvailla. Mietin monesti että olisi parempi jos en olisi syntynyt ollenkaan. Komppaan siis täysin tätä sairastunutta joka sanoi että olisi itsekästä tehdä lapsi jos TIETÄÄ että kuolee ennenaikaisesti. Yllättäville sairauksille ja onnettomuuksille ei tietenkään voi mitään.
että lapsi ajattelee, että voi harmi ku mun äiti oli niin itsekäs ja teki mut..jos ei olisi tehnyt, koko ihmistä ei olisi olemassa..toivotko itse joskus että sinua ei olisi olemassa? aivan..kyllä lapsi pärjää ilman äitiä jos on pakko, ja ajattelee varmasti äitiään kiitollisena siitä, että on saanut elämän...
En ole menettänyt vanhempiani eikä mitään, mutta kyllä minä ainakin ajattelen, että vanhempani ovat olleet itsekkäitä, kun ovat vanhalla iällään hankkineet mut ja voi kun minua ei olisi olemassa. En ole mitenkään kiitollinen elämästäni. Jos en olisi koskaan ollut olemassa, eipä se harmittaisi, kun ei ole ketä se harmittaisi.
Ja kyllä, minusta on itsekästä, jos on todella kuolemassa ja hankkii lapsen. Jos ei ole kuolemassa vaan tilapäisesti vakava sairaus, on se vaan ehkä hieman liian epäitsekästä, että hommaa lapsen eikä hoida itseään eka kuntoon.
että hänellä oli todella vakava diabetes, eikä olisi kannattanut tehdä lapsia ollenkaan. Teki kuitenkin kaksi poikaa, joiden jälkeen lääkäri sanoi, että enempää ei saa tehdä. Halusi tytön, joten teki vielä yhden lapsen. Sai tytön, ja kuoli diabeteksen takia melkein heti. Tyttö pysyi hengissä kyllä. Ja yhdellä lapsista on tosi paha diabetes myös.
vaikka ovat vakavasti sairaita. Heille lapsi on lahja, jota osaavat arvostaa. Lapsen kannalta vähän surullista, ettei äiti välttämättä elä enää kovinkaan montaa vuotta.