1v 2kk vanha ei ole enää VAUVA!

On sitä kunnes oppii puhumaan.



Älä nyt pelihousujasi revi.

Ja tulee varmaan aina olemaankin, koska on meidän perheen kuopus :)



Mutta totta puhuaksen lapsi on mielestäni vauva niin kauan, kunnes oppii puhumaan ja kävelemään. Kaikki lapset eivät ole 1v täytettyään taaperoita vielä.

(Joo, mun 2v toki osaa jo puhua ja kävellä :D)

Oon miettinyt samaa. Kun esim. tälläkin hetkellä yökyläily-ketjussa kauhistellaan, miten joku voi laittaa VAUVAN (1v) yökylään mummolaan. Jotenkin tuntuu, että osa äideistä haluaa omia lapsen itselleen, ja yksi keino on tuo jo isomman lapsen vauvana pitäminen ja vauvana kohteleminen. Ei kai siinä muuten mitään, mutta parhaassa tapauksessa estetään lapsen luonnollinen kasvaminen ja vähitellen suuntautuminen ulkomaailmaan ja muihin ihmisiin, kun äiti haluaa väkisin pitää VAUVAN vain itsellään.

Oon miettinyt samaa. Kun esim. tälläkin hetkellä yökyläily-ketjussa kauhistellaan, miten joku voi laittaa VAUVAN (1v) yökylään mummolaan. Jotenkin tuntuu, että osa äideistä haluaa omia lapsen itselleen, ja yksi keino on tuo jo isomman lapsen vauvana pitäminen ja vauvana kohteleminen. Ei kai siinä muuten mitään, mutta parhaassa tapauksessa estetään lapsen luonnollinen kasvaminen ja vähitellen suuntautuminen ulkomaailmaan ja muihin ihmisiin, kun äiti haluaa väkisin pitää VAUVAN vain itsellään.

Onko joku velvollisuus tai suositus laittaa lapsi yökylään mahdollisimman varhain?

En itse tykännyt olla missään yökylässä vielä 8-9-vuotiaanakaan. Olisi tuntunut sadistiselta, jos minua olisi jatkuvasti "karaistu" ja totutettu siihen jo vuosia aiemmin - vain siksi, että oppisin suuntautumaan ulkomaailmaan.

Oma lapsi on nyt 3-vuotias, eikä myöskään ole ollut missään yökylässä. En pidä pahana sitä, että lapsi on tutun hoitajan luona joskus yötäkin, mutta varsinaisesti yökyläily ei vastaa mihinkään lapsen tarpeeseen. Ei yökyläily ole mikään olennainen osa lapsen luonnollista kasvamista.

En siis pidä yökyläilyä huononakaan, mikäli se perheelle ja erityisesti lapselle sopii. Mutta ei ole mitään järkeä pakottaa ikävöivää lasta yökylään vain varhaisen itsenäistämisen nimissä.

mielipiteitä on monia, meidän mielestä tyttömme nyt 3 vee saa olla vauva ihan niin kauan kuin itse haluaa aina välillä olla! Hän tietää olevansa iso, mutta välillä tykkää heittäytyä vauvaksi. Minä sallin tämän täysin. Hän saa olla MEIDÄN VAUVA, SANOO SIIHEN IHAN MITÄ TAHANSA. TIDOKSI, ETTÄ PSYKOLOGI OLI SITÄ MIELTÄ ETTEI TÄMÄ VAHINGOITA LASTA MILLÄÄN TAVALLA.

Oon miettinyt samaa. Kun esim. tälläkin hetkellä yökyläily-ketjussa kauhistellaan, miten joku voi laittaa VAUVAN (1v) yökylään mummolaan. Jotenkin tuntuu, että osa äideistä haluaa omia lapsen itselleen, ja yksi keino on tuo jo isomman lapsen vauvana pitäminen ja vauvana kohteleminen. Ei kai siinä muuten mitään, mutta parhaassa tapauksessa estetään lapsen luonnollinen kasvaminen ja vähitellen suuntautuminen ulkomaailmaan ja muihin ihmisiin, kun äiti haluaa väkisin pitää VAUVAN vain itsellään.

Onko joku velvollisuus tai suositus laittaa lapsi yökylään mahdollisimman varhain?

En itse tykännyt olla missään yökylässä vielä 8-9-vuotiaanakaan. Olisi tuntunut sadistiselta, jos minua olisi jatkuvasti "karaistu" ja totutettu siihen jo vuosia aiemmin - vain siksi, että oppisin suuntautumaan ulkomaailmaan.

Oma lapsi on nyt 3-vuotias, eikä myöskään ole ollut missään yökylässä. En pidä pahana sitä, että lapsi on tutun hoitajan luona joskus yötäkin, mutta varsinaisesti yökyläily ei vastaa mihinkään lapsen tarpeeseen. Ei yökyläily ole mikään olennainen osa lapsen luonnollista kasvamista.

En siis pidä yökyläilyä huononakaan, mikäli se perheelle ja erityisesti lapselle sopii. Mutta ei ole mitään järkeä pakottaa ikävöivää lasta yökylään vain varhaisen itsenäistämisen nimissä.

Niin, mutta kun en nyt tarkoittanut yökyläilyä vaan ylipäätään suuntautumista ulkomaailmaan. Tähän käy muunkinlaiset sosiaaliset suhteet kuin "pakottaminen yökyläilyyn". Ja ei, ei tietenkään pidä pakottaa, jos se lapsesta on vastenmielistä. Mutta jossain vaiheessa olisi hyvä rohkaista lasta myös olemaan muiden ihmisten kanssa (rohkaiseminen on eri asia kuin pakottaminen). Muuten tulee aika järkkyjä ongelmia esim. siinä vaiheessa, kun vauvan on pakko mennä kouluun.

Siinä kun kaverin 1v2kk mieluiten istui ja ihmetteli yhtä lelua käsissään, meidän saman ikäinen kipitti ohi, kiipesi keinuhevosen selkään, huusi äitä mennnäää ja ihhhahhaa, kiipesi alas, heitti pallon huonekasviin ja kävi lopuksi nappaamassa ko kasvista lehden irti. Ja siitä oli vauvat kaukana. Eli meidän lapsi ei enää valitettavasti ole ollut aikoihin vauva, kaverin lapsi on sitä vieläkin. Ja sitten on toki näitä joita pidetään vauvana, juotetaan iltamaidot tuttipullosta 2-vuotiaalle jne, mutta ovat sitten oma lukunsa.