Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Opon töitä tehneenä pakko kommentoida
14.01.2012 |
näitä ammattikoulu vs. lukio -ketjuja, joita täällä nyt jostain syystä taas tuntuu olevan vilisemällä.
Ihan oikeasti, äidit ja isät, koittakaa miettiä järkevästi sitä jatkokoulutusta.
Mitä nuori itse tahtoo, mikä häntä kiinnostaa, mitä vaatii hänen mahdollinen unelma-ammattinsa tai koulutusalansa ja missä suhteessa haave on hänen koulumenestykseensä jne.
Asiaan liittyy miljoona ongelmaa, joita vanhemmat ja nuoret harvoin pysähtyy miettimään. Nuoret on yhteisvalinnan aikaan hankalassa iässäkin, moni ei edes tiedä kuka on puhumattakaan nyt tulevaisuuden ammatista. Lisäksi varmaan 90 prossalla nuorisosta ei ole juuri mitään käsitystä siitä, mitä heidän haaveilemallansa alalla vaaditaan - ja tää kaikki siitä huolimatta, että koulussa kyllä koitetaan heitä opastaa ja valistaa. Mutta hyvin harvaa se tuossa vaiheessa kiinnostaa.
Moni menee myös kaverin perässä. Etenkin pojat, joiden aivot ovat tutkitusti vielä "vaiheessa" tuolloin verrattuna tyttöihin. Jos pojan koulumenestys ja -motivaatio on vielä kehno, jatkokoulutuksen valintaperusteet ovat lähinnä viitsiminen ja kaverit.
Sanoisin, että vanhempien pieni rehellisiin faktoihin perustuva painostus on toivottua, mutta se on vähän kuin veteen piirretty viiva. Ei ole oikein, jos selvästi käden taitoihin suuntautuvaa akateemisen perheen jälkikasvua painostetaan lukio-opintoihin vain siksi, ettei suvun akateemisesti koulutettujen ketju katkeaisi. Tarkoitan, että vanhempien pitäisi pystyä havaitsemaan milloin valinnassa on kyse nuoresta ja milloin pelkästä välinpitämättömyydestä.
Yllättävän monet vanhemmat tavallaan yllättyvät yhteisvalintatilanteesta. Moni ei tiedä edes sitä, että pääsykokeisiin haetaan joulun välitodistuksella. Samoin moni vanhempi, joka ei vuosikausiin ole piitannut lapsensa koulunkäynnistä, ilmestyy yhteisvalintainfoon kiukkuisena siitä, ettei lapsen todistuksella pääsekään sinne, tänne tai tuonne.
Jutelkaa hyvät ihmiset niiden murkkujenne kanssa! Koulunkäynti on tärkeä juttu, vaikka nuoret eivät siitä aina niin piittaakaan. Se ei kuitenkaan ole syy laiminlyödä nuoren asioita.
Kommentit (2)
Mun opo ei osannut aikoinaan yhtään opastaa kun kyselin teknillisen yliopiston opintolinjoista. Vanhempani ovat duunareita, joten heillä ei voikaan olla juuri tietoa noista eikä kyllä ollut yhtään opostakaan apua. Onneksi silti ilman aikuisten tukea valitsin sopivan koulun, pääsin sisään ja ajauduin loppu viimein minulle tosi hyvin sopivaan ammattiin. Jälkikäteen on saanut vain kiitellä itseään, että oli rohkeutta valita tytölle ei-tyypillinen ala ilman mitään aikuisten antamaan tukea tai lisätietoa, mitä kaipasin.
Itse aion tehdä lasteni kanssa enemmän töitä siinä, ettei lapsi jäisi yksin näiden suurien valintojen kanssa. Välillä kun opojenkin osaaminen eri koulutusvaihtoehdoista, ammateista ja toimialoista on rajallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
kun lapsi miettii siinä 15-16v iässä, minne jatkaa, niin kodin ja opiskelupaikan välinen etäisyys kannattaa miettiä kunnolla. Vaikka se lapsi miten haluaa 40 km päässä olevaan oppilaitokseen, niin voiko sinne mennä, jos ei julkisilla liikennevälineillä pääse vai kannattaako mennä lähemmäs kotia oppiin ja vasta 18v iässä päättää uudestaan.
Esimerkiksi omien lasteni tilanne on se, että vaikka asumme lähes bussipysäkin vieressä ja vaikka busseja kiitettävästi kulkee, ei sinne 40 km päähän pääsekään koulun aikataulujen mukaan. Onko 15v tarpeeksi vanha muuttamaan pois kotoa? Vai kannattaako sittenkin valita se koulu, jonne matkaa 17 km, mutta jonne pääsee peruskoululaisille tarkoitetulla koulubussilla.